Joulukalenteri 2018, luukku 24: Kuinka vanha perinne kansallispuku on?

Kuinka vanha perinne kansallispuku on?
- Jaakko -

Milloin ensimmäinen kansallispuku on tehty Suomessa?
- Päivi -

Milloin ensimmäinen kansallispuku valmistettiin Suomessa?
- Nasu 2005 -

Voi Jaakko, Päivi ja Nasu 2005! Kysymystenne myötä saamme nauttia jouluaaton kunniaksi kansallispukuisen historian havinaa. 1800-luvun jälkipuolisko oli Euroopassa - niin myös Suomessa - kansallisromantiikan aikaa. Silloin kiinnostuksen, ihannoinnin ja jäljittelyn kohteeksi tulivat muun muassa kansakunnan omaksi katsottu perintö ja erityislaatu sekä kansanelämä. Tuohon aikaan yleismuoti oli jo suurelta osin syrjäyttänyt kansan perinteiset pukeutumistavat. Kansallisromantiikan myötä yhteiskunnan ylemmät luokat kiinnostuivat myös kansan käsityötaidoista ja pukuperinteestä. Ensimmäiset kansallispuvut koottiin 1800-luvun jälkipuoliskolla tämän kansallisromanttisen aatten innoitamana. Sitä ei pystytä sanomaan kuka ensimmäisen suomalaisen kansallispuvun valmisti tai missä ja milloin se tapahtui. Kansallispukujen ensimmäisestä suurimittaisesta julkisesta esiintymisestä sen sijaan tiedetään paljonkin. 5.8.1885 keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa. Suomalaiset naisjärjestöt antoivat lahjana keisarinnalle käsitöin koristellun soutuveneen Suomen omaleimaisuuden ilmentäjänä. Veneen souti juhlapaikalle kahdeksan neitoa kansallispuvuissa. Puvut oli valmistanut Suomen Käsityön Ystävät -yhdistys. Soutajat pukuineen edustivat Suomen eri säätyjä ja maakuntia. Perää piti rouva Jääsken puvussa. Lisäksi veneessä olivat lappalaispukuinen käsityöläisen tytär Anni Junttila Oulusta ja pohjoissavolaiseen pukuun pukeutunut kuopiolainen virkamiehen tytär Alma Ahnger. 27-vuotias hämäläissyntyinen näytelijätär Ida Aalberg edusti hämäläispuvussa. Lapväärtin pukuun oli pukeutunut Mustasaaren rovastin tytär Emmy Cannelin ja Karjalan edustajana oli talollisen tytär Lydia Haaranen Tohmajärveltä Äyräpään kihlakunnan puvussa. Säkylän pukuun oli pukeutunut Helmi Stenbäck ja Hanna Andersinilla oli yllään Askolan puku.

Seitsemän 5.8.1885 soutajista on ikuistunut kahteen valokuvaan.
Tässä kuvassa ovat Hanna Andersin, Helmi Stenbäck ja Anni Junttila.Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma CC BY 4.0

Tässä ovat Ida Aalberg, Emmy Cannelin, Lydia Haaranen ja Alma Ahnger.Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma CC BY 4.0

Tästä tilaisuudesta alkoi kansallispukuharrastuksen kukoistus ja sitä pidetäänkin kansallispuvun syntymäpäivänä. Ensimmäisen kerran kansallispukumalleja julkaistiin vuonna 1899 Koti ja Yhteiskunta -lehden käsityöliitteinä. Pukumallit oli koonnut Theodor Schvindt. Muista alkuaikojen kansallispukumallien kokoajista voi lukea esimerkiksi Suomen Kansallispukukeskuksen nettisivuilta. Tähän onkin hyvä päättää tämän vuoden joulukalenteri. Kansallispuvun lämmin kiitos kaikille kysyjille ja lukijoille. Kiitos myös apulaisilleni Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:stä: Iina Wahlström, Sini Vento, Tiina Salonen, Soja Murto, Tiina Lajunen, Sanna Karvonen ja Laura Hannula sekä kaikki, jotka ovat lainanneet kuvia ja vastailleet kysymyksiini. Ensi vuodeksi Raidalla onkin suunnitteilla ihan toisenlainen joulukalenteri, siitä tulee lisätietoja pian! Vinkkinä kerron, että kannattaa liittyä Raidan jäseneksi!

Toivotan teille kaunista joulua ja pukurikasta vuotta 2019! Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 23: Minkälaista laukkua voi käyttää kansallispuvun kanssa?

Kansallispuvun kanssa pitäisi "käsilaukkuna" käyttää pärekoria, eikö niin? Rikkooko kuvioitu tai kokonaan maalattu pärekori etikettiä?
- RJQ -

Minkälaista laukkua voi kansallispuvun kanssa käyttää? Sopiiko tuohikori?
- Tuula -

Kiitos kysymyksistä RJG ja Tuula!

Käsilaukkukysymys onkin joskus kinkkinen ratkaistava kansallispuvun kanssa liikkuessa. Suomen kansallispukukeskus antaa nettisivuillaan hyvät ohjeet, joita minäkin lämpimästi suosittelen: “Käsilaukun asemesta käytetään pellava- tai puuvillahuivista solmittua nyyttiä, nahkaista tai kankaista kukkaropussia, vakkaa, paju-, päre- tai tuohikoria tai alushameeseen tai liivin vuoriin ommeltua taskua. Hameen alla voidaan käyttää myös isoja nauhaan kiinnitettyjä paritaskuja.”

Ajatuksena on suosia malleja ja materiaaleja, jotka ovat olleet käytössä jo kansallispukujen esikuvien aikana. Kantimen ei tulisi myöskään varastaa huomiota komealta pukukokonaisuudelta. 

Liinasta sidottu nyytti toimitti ennen usein laukun virkaa. Adolf Hårdhin piirros kuopiolaisista naisista 1800-luvun alkupuolelta.
Kuva: Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma, CC BY 4.0

Korissa tavarat kulkevat hyvässä järjestyksessä. Jos mukaan ei tarvitse juuri kännykkää, kotiavaimia ja pankkikorttia kummempaa, ovat hameen alla käytettävät irtotaskut tai itse alushameeseen ommellut taskut näppärä vaihtoehto. Silloin kädetkin jäävät vapaaksi. Jos ei kotoa löydy sopivaa koria tai ei ole aikaa ommella taskuja, ei puvun käyttäminen ole kuitenkaan siitä kiinni. Tällöin kannattaa vain valita mahdollisimman neutraali vaihtoehto kotona olevista laukuista.

Erilaiset korit sopivat hyvin kansallispuvun kanssa käytettäväksi.
Kuva: Elina Matikainen/Soja Murto

Erilaisia kantimia on koottu Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän albumiin.

Tuohikori kyynärvarressa keikkuen,

Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 22: Voiko kansallispukuja suurentaa? Miten?

Millä tavoin pystyy suurentamaan liian pieneksi käyneen Pyhäjärven puvun huopakankaisen liiviosan?
- Linda -

Voiko pukuja suurentaa? 
- Sirkku -

Hei Linda ja Sirkku!

Vastaan ensin Lindalle:
Pyhäjärven naisen kansallispukuun kuuluu hartuushame ja sen punaiset hartuukset ovat toteutuksesta riippuen joko verkaa tai puolivillaista pomsia. Pukusi hartuuksia voit suurentaa lisäämällä pienet jatkopalat samaa kangasta kainaloiden alle. Hameosa täytyy tietysti purkaa ja ommella uudelleen kiinni kokonaan tai osittain. Ukkolan Akkojen Leena on suurentanut Käkisalmen puvun hartuuksia näin.

Mikäli samanlaista reunanauhaa ei saa Suomen Perinnetekstiileiltäkään, reunanauhaksi voinee käyttää sopivaa pienikuvioista puuvillakangasta. Hyvä esimerkki kansanomaisesta reunojen huolittelusta hartuuksissa on Raudun ja Sakkolan alueelta museoon tallennettu hartuushame, joka esiteltiin joulukalenterin luukussa 6 vuonna 2016. Siinä on käytetty ainakin kolmea erilaista kangasta hartuuksien reunojen huolittelussa!

Ja sitten Sirkulle:
Kansallispuvun suurentaminen on monitahoinen kysymys. Naisen pukua on helpompi suurentaa kuin miehen ja tarkistamatonta naisen pukua on helpompi suurentaa kuin tarkistettua. Muutamia vinkkejä naisen kansallispuvun suurentamiseen kuitenkin on.

Hameen suurentaminen on mahdollista monin tavoin. Mikäli hameessa on riittävästi kangasta, voi vyötärön laskostaa tai poimuttaa uudelleen ja uusia vyötärökaitaleen esimerkiksi valkaisemattomalla pellavalla. Tarvittaessa kangasta voi lisätä eteen essun alle. Lyhyttä hametta voi jatkaa pidemmälle käyttäjälle päästämällä helmakäänteestä kaikki varat pituuteen. Helma kannattaa vuorittaa valkaisemattomalla pellavalla. Tarvittaessa hameen yläosaan voi ommella jatkoksi kaitaleen, se jää monesti essun ja liivin körttien alle piiloon. Hyvä ohje hameen kasaamiseksi omille mitoille löytyy Lajulan Kangastuvan blogista. Tarkistetun puvun hameessa noudatetaan pukukohtaista ohjeita vyötärö- ja helmarakenteissa.

Kun hame on suurennettu, voi olla tarpeen tehdä uusi esiliina. Esiliinan suurentaminen kauniisti on aika mahdotonta.

Kansallispuvun paidassa on hyvä olla tarpeeksi väljyyttä, noin 20-30 cm verrattuna rinnanympärykseen. Paitaa voi suurentaa lisäämällä sivusaumoihin kapeat kaitaleet. Tällöin kainalotilkkuja pitää siirtää hihassa kaitaleen verran eteenpäin.

Kuva: Jenni Österman

Mikäli paita on hartioistakin liian pieni, voi paitaa suurentaa lisäämällä pidemmät kapeat kaitaleet miehustakappaleen reunoihin. Tällöin kaitale kulkee helmasta olan yli takaisin helmaan. Tarkistamattomissa puvuissa paidan kainalotilkku on monesti melko pieni, joten pelkkä sen suurentaminen saattaa joskus riittää. Paitaan kannattaa myös lisätä aliset, eli kiiloin levitetty jatko helmaan.

Liivin suurentaminen tarkistetuissa puvuissa tarkoittaa melkein väistämättä kokonaan uuden liivin ompelemista, sillä kansanomaisessa kaavoituksessa liiveissä ei ole sivusaumoja. Aavistuksen liian pienen liivin voi saada sopimaan jättämällä rintaliivit alta pois. Jos uuden liivin tekeminen ei tule kyseeseen, voi liivin leikata kainalon alta pystysuoraan auki ja lisätä jatkopalat väliin.

Tarkistamattoman puvun liiviä voi suurentaa päästämällä saumoista, mikäli niissä on varaa tai lisäämällä kapeat kaitaleet sivusaumoihin. Kovin isoja muutoksia siihenkään ei voi tehdä, jottei liivin mittasuhteet muutu liikaa. Uuden liivin tekeminen on kuitenkin oiva tapa saada käytetystä tai vanhasta puvusta hyvin istuva ja täysin omalta tuntuva.

Näinköhän allekirjoittaneen pitää itsekin joulun herkuttelujen jälkeen suurentaa vähän liiviä?

Glögiä ja piparkakkuja maistellen,
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 21: Voiko vanhan kansallispuvun kanssa käyttää uuden väristä tykkimyssyä?

Voiko vanhan 1980-luvun kansallispuvun kanssa käyttää uuden väristä tykkimyssyä?
- Pirjo Koponen -


Hei Pirjo!

Ihanaa kun puet pääsi!

Joihinkin kansallispukumalleihin on olemassa vaihtoehtoisia tykkimyssyjä. Esimerkiksi ruotsinkielisen pukualueen kansallispukuihin voi olla valinnan vaikeus päättää tykkimyssyn väriä: lukaisehan Bragen pukuesittelyistä miten eri värisiä tykkimyssyjä puvuissa voikaan olla!

Vanhaan kansallispukuun on mahdollista valmistaa uusia osia viimeisimpien ohjeiden mukaan: jos kansallispukumalli on tarkistettu, voi uuden osan valmistaa tarkistettujen ohjeiden avulla mikäli tarkistamaton ja tarkistettu puku ovat samaa tyyppiä. Niinpä esimerkiksi 1980-luvulla ommeltuun tarkistamattomaan Jyväskylän seudun eli Keski-Suomen kansallispukuun voi hyvin valmistaa vuonna 2001 julkistetun tarkistetun Keski-Suomen kansallispuvun tykkimyssyn.

Kuvassa Keski-Suomen kansallispuvun tykkimyssyt: yllä tarkistetun puvun musta ja alla tarkistamattoman puvun sininen kirjailtu myssykoppa. Kuva: Mari Varonen/Tiina Lajunen

Muutama päivä sitten vastasinkin kysymykseen miksi samasta puvusta on olemassa erinäköisiä versioita.


Ihania namusia kansallispukuisten päissä näkee
Tyyne, myssymaakari

Joulukalenteri 2018, luukku 20: Voinko vaihdella eri värisiä silkkisiä kaulahuiveja mielialani mukaan?

Voinko vaihdella eri värisisiä silkkisiä kaulahuiveja mielialani mukaan? Saavathan naisetkin valita kukkaronsa ja mielihalujensa perusteella pukuunsa rimmaavan silkkihuivin ja tykkimyssyynsä rusetin.
- Koreilunhaluinen -

Hyvä Koreilunhaluinen,

Kyllä koreilu sallitaan miehillekin! Miehen silkkihuivihan sidotaan paidan kauluksen päälle. Solmimiseen on useita tapoja. Huivi on neliö tai pitkänomainen, yleensä punainen, musta tai sininen, mutta muitakin värejä on. Akaan miehen puvun kohdalla mainitaan myös puuvillainen huivi.

Jääsken miehen kansallispuku. Huivi voi olla myös muun värinen.
Kuva: Susanna Mattheiszen

Suomenkielisten alueiden uusien ja tarkistettujen miesten pukujen huivisuositukset tai maininta mallipuvun huivin väristä löytyvät kansallispuvut.fi -sivustolta. Mitään pukuhistoriallista virhettä ei mielestäni tee, jos valitsee eri värisen huivin kuin mallipuvussa on käytetty. Ihan kaikki maailman värit eivät ehkä kuitenkaan ole käytössä, mutta nuo musta, tummansininen, punainen, tummanvihreä ja valkoinen nyt ainakin. Ja ainahan jokainen tekee oman pukunsa kanssa omilla perusteillaan omat ratkaisunsa.

Västanfjärdin miehen puvun huivi on tummansininen.
Kuva: Maria Lindén.

Ruotsinkielisten alueiden miesten pukujen huivisuositukset löytyvät Bragen sivuilta. Kansallispukukonsultti Maria Lindén Bragesta kertoo, että suurimpaan osaan ruotsinkielisen alueen puvuista kuuluu silkkihuivi ja väreissä on yleensä valinnanvaraa. Esimerkiksi Maalahden pukuun voi valita punaisen tai skottiruutuisen huivin.

Koreilevia miehiä ihastuneena katsellen.
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 19: Paljonko kansallispuku tai puvun tarvikkeet maksavat?

Paljonko kansallispuku maksaa?
- Tarja Po -

Mitä maksaa puvun tarvikkeet?
- Kaija -

Hei Tarja Po ja Kaija!

Kansallispuvuilla on "kodit" eli myyjätahot. Tästä kerroinkin jo 7. luukussa. Lisäksi kansallispukuja valmistavat yksityisyrittäjät, jotka ovat usein erikoistuneet joihinkin puvun osiin tai tekniikkaan, vaikkapa nypläykseen tai kankaankudontaan. Jokainen tietenkin hinnoittelee työnsä sen mukaan, että toiminta on kannattavaa.

Kansallispukuja on hyvin monenlaisia: on sellaisia, joissa on paljon ostokankaita ja niukasti kirjontoja ja pitsejä ja toisaalta sellaisia, joissa on paljon käsinkudottavia kankaita, haastavia pitsejä ja runsaita kirjontapintoja, jotka tehdään pienillä pistoilla. Hopeakorut vaikuttavat tietenkin myös hintaan. Kansallispukuja tehdään koneavusteisesti, kokonaan käsin ja siltä väliltä. Monissa puvuissa on paljon vaihtoehtoisia osia, joista voi hankkia osan tai kaikki. On siis mahdotonta vastata tähän kysymykseen yksiselitteisesti, mutta jotain haarukkaa voin antaa.

Jenni Österman Suomen Perinnetekstiileiltä  kertoo, että heillä halvimmat puvun tarvikepaketit ovat 600 euron luokkaa. Vielä edullisemmin voi saada, jos kutoo kankaat itse eli ostaa ne lankoina ja ohjeina. Halvimmat valmiit puvut "minimikokoonpanossa" maksavat ilman päähinettä n. 1500 € ja päähineen kera 1900 €. Valmiin puvun keskihinnaksi Jenni arvioi 2500 €.

Rautjärven kansallispuvun osia Suomen Perinnetekstiileiltä.
Kuva: Jenni Österman

Soja Murto kertoo, että hänen valmistamiensa pukujen hinnat lähtevät yleensä n. 3000 eurosta ylöspäin. Esimerkiksi Kivennavan äyrämöispuku ihan kaikkine osineen tulee maksamaan lähes 20 000 €. Minimikokoonpanossa sen hinta valmiina on reilu 9000 €. Jos kutoo, nyplää, kirjoo, ompelee ja neuloo itse, saa tarvikkeet edullisimmillaan vähän alle 1500 eurolla. Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku maksaa valmiina osien määrästä riippuen suunnilleen 6000 - 14 000 euroa. Kaikissa näissä hinnoissa on mukana hopeinen paljinsolki.

Kivennavan äyrämöispuvun paidassa riittää työtä useaksi viikoksi. Paita maksaakin useita tuhansia euroja.
Kuva: Soja Murto

Kaikki yllämainitut hinnat ovat summittaisia, eivätkä sido näitä pukujen myyjiä mitenkään.

Kuten näistä esimerkeistä voidaan todeta, on parasta kysyä havittelemastaan puvusta tarjous. Itse tekemällä säästää pitkän pennin ja saa samalla parhaimmillaan ihanan matkan käsityön maailmaan. Yleistä on sekin, että tekee osan puvusta itse ja teettää ammattilaisella osan.

Seuraavasta puvustaan haaveillen,
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 18: Miksi samasta puvusta on olemassa eri näköisiä versioita?

Miksi samasta puvusta on olemassa eri näköisiä versioita? Esimerkiksi saman puvun huntuja näkyy jopa kolmenlaisia ja jonkin puvun eri yksilöissä kankaat voivat olla tosi erisävyiset. Joissakin on neppareita, joissain nappeja. Mistä tiedän, mikä on oikea? 

- Hämmentynyt -

Miten sama puku voi olla eri näköinen?

- Sirkka-Liisa -

Hyvät Hämmentynyt ja Sirkka-Liisa,

Miten onkaan taas hieno ja monisyinen kysymys!

Kansallispukujahan on tehty jo yli 130 vuotta. Tänä aikana niitä on tehty erilaisin motiivein ja eri lähtökohdista. Pitkälle 1900-luvulle ohjeet olivat varsin viitteellisiä, jolloin samoilla ohjeilla voi tulla vähän erilaisia pukuja. Eri aikoina tarvikkeiden saatavuus on vaihdellut ja sekin voi näkyä puvuissa.

1970-luvun tienoilla syntyi oikeastaan yksi uusi tapa tehdä kansallispukuja. Herättiin siihen, millaisia esikuvat ovat ja alettiin valmistaa pukuja myös kulloisenkin tutkimustiedon valossa niin esikuvanmukaisina, kuin osattiin. Uudet pukumallit koottiin ja kootaan tällä uudella tavalla. Alettiin myös tarkistaa olemassa olevia pukumalleja esikuvien mukaisiksi. Näin samasta puvusta syntyi uusi versio, joka vähän puvusta riippuen muuttui hiukan tai jopa kokonaan toisenlaiseksi. Varsinkin siirtymävaiheessa tehtiin paljon sellaisia ohjeita, joissa ei oikeastaan lähdetty tutkimaan esikuvia, vaan muutettiin vain olemassa olevan puvun kaavoitusta ja tekniikoita esikuvien mukaisiksi. Tällä tavalla valmistetaan edelleenkin pukuja.
Helmi Vuorelma Oy, jonka kunniakas yli 100 vuoden historia on oleellinen osa myös kansallispuvun historiaa, muutti 1980-luvulla tarkistamattomien kansallispukujensa joitakin valmistustapoja uuden tutkimustiedon mukaan kansanomaisemmaksi esimerkiksi vaihtamalla nepparit nappeihin ja hameen vyötärön ripsinauhat pellavaisiin tai hamekankaisiin vyötärökaitaleisiin. Kaikki nämä kuuluvat kansallispukujen rikkaaseen historiaan ja ovat olemassa rinnan. Mikään ei ole oikea tai väärä, on vain erilaisia motiiveja tehdä kansallispukuja. Kaikille näistä on paikkansa ja on tärkeää myös säilyttää kansallispuvun kerrostumat ja vaihtelut. 

Uusiin tutkittuihin pukuihin ja tarkistettuihin pukuihin tehdään nykyisin vaihtoehtoisia osia. Esimerkiksi Jääsken naisen tarkistetussa kansallispuvussa on paita, kaksi hametta, kaksi esiliinaa, liivi, kostuli, sarkaviitta, pinteli, huntu ja sukat. Näitä eri tavoin yhdistelemällä sama puku voi olla hyvinkin eri näköinen. Jääsken kansallispuku on yksi ensimmäisistä kansallispukumalleistamme ja sen aiemmat versiot ovat olemassa tarkistetun rinnalla.

Tarkistamaton Jääsken naisen kansallispuku Helmi
Vuorelma Oy:n mallilla.
Kuva: Seija Tiihonen

Kansanomaisin työtavoin valmistettu
tarkistamaton Jääsken naisen kansallispuku
Taito Etelä-Suomen mallilla.
Kuva: Marja-Leena Niikkonen

Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
ripsiraitaisella esiliinalla, sinisellä hameella ja liivillä.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen.

Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
nyytinkiesiliinalla, hurstuthameella ja liivillä.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen

Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
sinisellä hameella, ripsiraitaisella esiliinalla ja kostulilla.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen

Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
ripsiraitaisella esiliinalla, hurstuthameella ja sarkaviitalla.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen

 Vaihtoehdoista hurmioituneena,
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 17: Missä voin nähdä kansallispukuja ihmisten yllä?

Missä voin nähdä kansallispukuja ihmisten yllä?

Kysyjä: Bloggaaja

Hyvä kysymys Bloggaaja!

Kauniita kansallispukujamme katselee mielikseen. Vaikka kansallispukujen katselunälkää voi tyydyttää esimerkiksi kirjoja ja nettiä selailemalla, pääsevät puvut yksityiskohtineen parhaiten oikeuksiinsa elävässä elämässä oikeiden ihmisten päällä nähtynä.

Kansallispuku on juhlapuku, joten eniten sitä käytetäänkin erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Näistä monet ovat tietenkin yksityistilaisuuksia, joten pukuloisto jää vain tilaisuuteen kutsuttujen iloksi.

Pukuja voi bongailla vaikkapa kansanmusiikkiin ja -tanssiin keskittyvissä tapahtumissa. Monet kansantanssiryhmät ja jotkut kuorot käyttävät esiintymisasuinaan kansallispukuja. Menemällä katsomaan heidän esityksiään saa ihailla pukujen lisäksi taidokasta tanssia ja laulua. Kannattaa myös seurata esimerkiksi paikallisten työväenopistojen ja kotiseutuyhdistysten tapahtumatarjontaa. Hyvällä tuurilla sieltä löytyy kansallispukunäytös tai muu vastaava tilaisuus.

Rajan nuorten K'eiku-ryhmän kansantanssiesitys Lappeenrannassa Kehruuhuoneella 8.8.2015.
Kuva: Soja Murto

Takuuvarmimmin kansallispukuja näkyy julkisilla paikoilla ja tilaisuuksissa elokuun 5. päivän tietämillä. Kansallispuvun syntymäpäivä on näet 5.8. ja sitä juhlistetaan kansallispukujen tuuletuspiknikeillä ympäri maan. Näiden tapahtumien idea on juuri se, että pukeudutaan kansallispukuun ja lähdetään ihmisten ilmoille pukua “tuulettamaan”. Piknik on vaivaton ja mukava tapa kokoontua yhteen.

Iloisia ilmeitä kansallispukupiknikillä Loimaalla 2018.
Kuva: Jouko Pukki

Kaikkia tilaisuuksia ei järjestetä juuri kansallispuvun syntymäpäivänä, vaan pitkin kesää, mutta elokuun 5. päivänä tapahtumatarjonta on suurimmillaan. Tänä vuonna erilaisia tuuletustapahtumia järjestettiin yli 60. Tuuletustapahtumista saa tietoa seuraamalla esimerkiksi Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n facebook-sivua. Lisää kansallispukupiknikeistä ja niiden historiasta voit lukea täältä.

Kansallispukujen tuuletuspiknikillä bongattu Alastaron puku Loimaalla 2018.
Kuva: Iina Wahlström

Menestyksekästä kansallispukujen bongausta!

Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 16: Millainen puku on sopivan kokoinen?

Millainen puku on sopivan kokoinen?
- Puntar -

Hyvä Puntar,

Kiitos erittäin oleellisesta kysymyksestäsi! Koska meillä on erimallisia pukuja, on vaikeaa vastata tyhjentävästi, mutta yritän ainakin luetella joitain oleellisia asioita. Uusissa tutkituissa ja tarkistetuissa puvuissa kerrotaan ohjeissa - mikäli ne ovat hyvät - miten puvun tulee istua kantajansa päällä. Monissa tapauksissa sellaisia ei ole käytettävissä.

Kaikki lähtee vyötäröstä. Ensin on löydettävä vyötärön paikka ja sehän on lonkkaluun ja alimman kylkiluun välissä, yleensä n. puolessa välissä. Se on pehmeä kohta, jota pystyy puristamaan kasaan. Siihen kohtaan sidotaan vyötäröhame ja vyötärökaitaleen tulisi olla vaakasuorassa. Silloin läntisen puvun hameen tulisi ulottua n. 15 cm päähän maasta kengät jalassa ja karjalaisen hameen 15 - 20 cm päähän maasta. Minusta kuitenkin hameen pituutta oleellisempaa on se hameen yläpää, että se asettuu riittävän ylös.
Miesten housujen vyötärö asettuu housun mallista riippuen vyötärölle tai vähän sen alapuolelle.

Hameen paikka on vyötäröllä. Vaikka liivin helma ulottuisi vyötärölle asti, liivin kapein kohta on heti vyötärön yläpuolella. Liivit ovat kiinteitä. Huomaa myös liivien hyvin erilaiset pääntiet, jotka ovat pukukohtaisia. Nämä kaikki ovat läntisiä pukuja. Kuva: Soja Murto

Paidoissa on kansanomaisesti väljyyttä yleensä n. 20 - 30 cm verrattuna rinnanympärykseen. Hihan pituudet vaihtelevat pukukohtaisesti, joten siihen on vaikea sanoa mitään yksiselitteistä ohjetta.

Liivi on aina vartalonmyötäinen. Sen ei kuulu lepatella ihmisen ympärillä, oli sitten kyse nyöritetystä korsettimaisesta liivistä, tankkimallisesta karjalaisliivistä tai jostain muusta. Eteläsavolaiset A-linjaiset, pitkät liivit (esim. Lappee, Taipalsaari jne.) ovat väljänmallisia rintojen ja körttien alapuolelta, mutta niissäkin yläosa on kiinteä seuraten kauniisti vartalon muotoa. Liivien pituudet vaihtelevat huomattavasti pukukohtaisesti, mutta liivin kapein kohta kuuluu hitusen vyötärön yläpuolelle, mikäli liivi ulottuu vyötärölle asti. Tällöin hame mahtuu liivin helman alle ja nostamaan sen helmaa. Kansanomaisessa kaavoituksessa ei yleensä ole pystymuotolaskoksia, vaan usein liiviin muodostuu tai tehdään vaakasuora laskos körttien juuresta eteen kiinnityksen alakohtaan. Nyöritettävässä liivissä etureunojen väliin jäävä tila riippuu mallista, mutta 7 cm alkaa olla jo aika äärimmäinen väli.

Karjalaiset tankkiliivit asettuvat yksinkertaisen kaavansa vuoksi usein vähän takapainoitteisesti päälle. Hakasen paikka on vyötärön yläpuolella, rintojen alla. Liian alhaalla oleva hakanen muodostaa liivin etureunoihin pussin.
Kuva: Susanna Mattheiszen

Röijyt, viitat, kostulit ja muut päällysvaatteet istuvat eri tavoin riippuen mallista, mutta liian suuria nekään eivät saa olla. Muuten niiden hienot yksityiskohdat katoavat muodottomuuteen.

Huomaan aika usein, että etenkin tarkistamattomissa liiveissä, jotka on tehty ompelemalla etukappaleet pussiksi erikseen ja takakappale omakseen ja käännetty, ja joissa täten on aika kätevä koon muuntelemisen mahdollisuus yhdellä ompeleella, on liian pitkät olkaimet. Jos liivin olkain pääsee luiskahtamaan olalta, se on ehdottomasti liian pitkä. Kun liivin olkainta pidennetään, liivin rinnan kohta putoaa rinnan alle ja samoin se kapein kohta vyötärön alapuolelle. Usein istuvuus paranee huomattavasti ihan sillä, että olkaimista lyhennetään niin paljon, että liivi asettuu oikealle kohdalleen. Olen nähnyt olkaimista poistettavan reippaasti yli 10 cm ja liivin muodon kohenevan silmissä.

Tässä kuvaparissa kummassakin kuvassa on sama puku ja sama käyttäjä. Oikeanpuoleiseen hame, esiliina ja tasku on kiinnitetty vyötärölle ja hameen alla on alushame. Liivin olkamia on lyhennetty ja leveydestä pienennetty. Päänauha on oikealla kohdallaan edestä hiusrajassa, takaa hiusten päällä niskassa. Paita on edelleen turhan iso.
Kuvat: Soja Murto, muokkaus: Jenni Koskinen

Tässä kuvaparissa on sama puku, mutta eri käyttäjä. Tämän liivin etureunojen kuuluu ulottua vastakkain tai ainakin lähes vastakkain. Huomaa sivuihin muodostuvat poikittaiset laskokset. Oikeanpuoleisessa kuvassa puku on käyttäjälle sopiva. Hame ja esiliina on kiinnitetty vyötärölle, paita ja esiliina on silitetty. Kummallakin on ikänsä mukainen päähine, mutta vasemmanpuoleisen neitokaisen nauha on puettu hiuspantamaisesti päälaelle ja sidottu taakse hiusten alle. Sen kuuluisi olla hiusten päällä, edestä hiusrajassa, takaa niskassa.
Vasemmanpuoleinen kuva: Soja Murto, oikeanpuoleinen kuva: Jarkko Lempiäinen, muokkaus Jenni Koskinen

Muistuttelen vielä alushameen tärkeydestä. Alushame on samanmuotoinen kuin päällyshame ja sen tehtävä on levittää lantiota. Leveän lantion yläpuolella siro liivi tuo vyötärön näkyviin. Kansanomainen kauneusihanne ei ole pötkylä, vaan rehevä ja muodokas. Myös esikuvien aikaan se tehtiin vaatteilla.

Vartalomme muuttuvat eri elämäntilanteissa ja ikääntyessämme. Kansallispuku kestää yleensä pienet vartalon muodon vaihtelut ja on ymmärrettävää, että välillä liivi on kireämpi kuin jonain toisena vuonna.  Pikaniksi hätätilanteisiin on jättää rintaliivit kiinteän liivin alta pois, silloin rinnat mahtuvat litistymään ja liivi saattaakin mahtua ihan kauniisti. Jos hameen halkio jää vähän auki, se piiloutuu kätevästi useimpien esiliinojen alle. Joskus on kuitenkin paikallaan muokata pukuaan tai hankkia uusia osia. Kansallispuku on kuitenkin juhlapuku ja emmehän me kai käytä muitakaan vääränkokoisia juhlavaatteita.

Vyötäröään etsiskellen
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 15: Voinko käyttää huivia kansallispukuni kanssa?

Voiko kansallispuvun kanssa käyttää hartioilla huivia, vaikka pukuun ei sellaista virallisesti kuuluisi esim. Etelä-Savo, Sulkava? Jos voi, niin millainen olisi sopiva?
- Tutunen -

Hei vaan, Tutunen!

Onpa ihanaa, että mietit huivilla koreilemista! Jo vain voi huivin pukea sekä Etelä-Savon että Sulkavan kansallispukuihin. Etelä-Savon kansallispuvun osaksi on puvun koonnut professori Toini-Inkeri Kaukonen maininnutkin silkkihuivin.

Kyllä sellainen kävisi myös Sulkavan kansallispukuun (sekä vanhempaan että uusittuun malliin).

Suomenkielisen pukualueen kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta kertoi, että kansallispukuraadin hyväksymien uusien ja tarkistettujen kansallispukujen osien kanssa toimitaan puvun kokonaissuunnitelman mukaisesti ja tieto löytyy lähes kaikkiin pukuihin Kansallispuvut.fi -sivustolta.

Kuva: Riikka Lempiäinen

Pääsääntöisesti länsisuomalaisten pukujen kanssa voi käyttää kansallispukuihin sopivia kuosiinkudottuja yksivärisiä tai ruudullisia silkkihuiveja. On toki muutamia poikkeuksia: joidenkin pukujen kanssa käytetään esimerkiksi valkoista pellavapalttinaista ja joidenkin kanssa ruudullista puuvillahuivia ja nämä poikkeukset selviävät puvun kokonaissuunnitelmasta. Valtaosaan karjalaisista puvuista ei tämän hetken tietojen mukaan suositella huivia.

Ruotsinkielisen pukualueen pukuihin voi pukea silkkihuivin ja joihinkin myös villaisen kukkakuvioisen huivin, minkä voi varmistaa kysymällä Bragen pukutoimistosta kansallispukukonsultti Maria Lindéniltä.

Kuva: Inga Pihlhjerta

Kansallispukuihin sopivia kuosiinkudottuja yksivärisiä ja ruudullisia silkkihuiveja myyvät Suomessa Brage, Suomen perinnetekstiilit ja Silkkituonti Sorri.

Ruudullisia puuvillahuiveja voi kysyä kyseisen kansallispukumallin kodista ja kansallispukukankaiden kutojilta.

Huivi napakasti leuan alla,
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 14: Kuka saa kutoa kansallispukukankaita?

Kuka saa kutoa kansallispukukankaita? - Marsu -

Parahin Marsu,

Kysymyksesi on hyvä eli osittain vähän hankala vastattava. Noin pääsääntöisesti käsinkudottaviin kansallispukukankaisiin on ostettavissa kudontaohjeet, jotka on tarkoitettu yksityisasiakkaille. Se tarkoittaa sitä, että niillä saa kutoa itselleen, omaan käyttöön kansallispukukangasta. Joidenkin pukujen kohdalla myyjä on linjannut niin, että he toimittavat vain valmista kangasta, eivät ohjeita. Se voi johtua esimerkiksi kankaan haastavuudesta tai siitä, että myyjien on saatava jollain konstilla pukujen myynti kannattamaan ja valmiin kankaan myynti voi olla se konsti. 

Kuva: Soja Murto

Meillähän on myös yrittäjiä, jotka kutovat kansallispukukankaita tilauksesta ja vielä joitakin opistojen kursseja, joissa voi kutoa kansallispukukankaita. Jos opiskelija ostaa ohjeen itselleen ja käyttää sitä vain itse, hän tietysti voi ostaa ohjeen ihan normaalisti. Jos taas yrittäjä kutoo asiakkaille tai opisto (tai opettaja) ostaa kurssilaisten käyttöön ohjeet, tulee hinta-asia neuvotella myyjän kanssa erikseen. Tämä sama koskee tietenkin myös kansallispukujen ompelua ja kaikkia muitakin ohjeita ja kaavoja.

Vielä on lisättävä sellainen huomio, että hyvin monet kudontaohjeet eivät ole tällä hetkellä ajan tasalla johtuen monien kansallispuvuissa käytettävien lankojen poistumisesta markkinoilta. Tämä on hyvä huomioida, varsinkin jos käyttää aiemmin hankittuja ohjeita.

Mitä taas tulee siihen, kuka saa kutoa kansallispukukankaita, niin vastaus taitaa olla, että suurinta osaa kuka vain. Itselleen saa kutoa kaikkea, mihin saa ohjeet. Ammattikutojille meillä ei (vielä) ole ammattipätevyyskorttia tai muuta systeemiä, joka määrittelisi kutojan taitotason. Muistutan kuitenkin, että kankaistakin löytyy monenlaista haastavuusastetta ja ihan kaikki eivät pysty kutomaan ihan kaikkea.

Sukkulat suhisten,
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 13: Miten syntyi Tyynin puku ja Raitojen raita?

Kuka on tehnyt pukusi?
- Ruut Kylmälä -

Mistä puvusta printtikangas on saanut ideansa?
- Outi Sipilä -


Hei Ruut ja Outi!

Toimin Raita ry:n edustustehtävissä puvussa, jonka on valmistanut Pia Ala-Äijälä. Se on upea, kansanomainen puku, muttei virallinen kansallispuku. Tahtoisin pukuun vielä essun, mutten ole päättänyt olisiko se silkkinen, pellavainen, painokankainen... Ehkä useampi essu eri tilaisuuksiin?

Puvun ompelu osoittautui minulle vähän haasteelliseksi ompelutehtäväksi, joten pyysin apua. Jos sinustakin tuntuu, että olisi ihana saada oma puku, mutta taidot eivät ehkä riitä, niin kurkkaa KANSALLISPUKU - FOLKDRÄKT -facebook-ryhmästä lista valmistajista tai opetusryhmistä.

Hamekankaani värit ovat peräisin Raita ry:n logosta, jonka on suunnitellut Laura Hannula. Logosta Soja Murto-Hartikainen kutoi ensin pienen palan kangasta, joka sitten muutettiin kuosiksi ja printattiin kankaalle. Aika hienoa! Kangasta tehtiin pakka ja se on jo loppuunmyyty.

Laura Hannulan suunnittelema Raidan logo, joka toimi Raitojen raita -kankaan lähtökohtana.

Pukuni on tehnyt Pia Ala-Äijälä ja hän myös otti tämän kuvan.

Värikästä torstaita toivottelee
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 12: Juhlatilaisuudet, missä kansallispukua pidetään?

Juhlatilaisuudet, missä kansallispukua pidetään?
- Jaana Jähi -



Hei Jaana!

Oi, kansallispukua voi pitää monenlaisissa tilaisuuksissa!

Kansallispuku on juhlapuku. Se sopii niin häihin, syntymäpäiville, lakkiaisiin, rippijuhliin, ristiäisiin, koulun kevät- ja joulujuhliin, juhannusjuhliin, itsenäisyyspäivän juhliin, kotiseutujuhliin, yhdistysten juhliin, näyttelyn avajaisiin… lista on loputon.

Ystäväni Soja on tiivistänyt blogissaan asian näin: “Mikä vain juhlatilaisuus, minne mies voisi mennä tummassa puvussa tai sitä komeammassa asussa, on sopiva juhla kansallispuvulle”. Äitini puolestaan on todennut, että vaatteet tekevät juhlan ja asuvalinnallaan voi osoittaa juhlien järjestäjälle, miten paljon tilaisuutta arvostaa. Hyviä huomiota nämäkin, jos pohtii, onko kansallispuku “liian pramea” johonkin tilaisuuteen.

Lepsämän Nuorisoseuran 70-vuotisjuhlallisuudet Nurmijärvellä vuonna 1997. Aila ja Matti Metsä-mähkä onnittelemassa.

Kuva: Nurmijärven museo, CC BY-NC-ND 4.0 lisensoitu kuva

Aleksis Kiven 150-vuotisjuhlatilaisuus Nurmijärven Kirkonkylässä vuonna 1984.
Kuva: Jorma Koskenlaakso, Nurmijärven museo, CC BY-NC-ND 4.0 lisensoitu kuva

Kesähäät Joutsenon emäntäkoululla vuonna 1976; hääpari ja vieraat tanssivat, haitarinsoittaja soittaa musiikkia.

Kuva: Aarne A. Mikonsaari, Lappeenrannan museot, CC BY-NC-ND 4.0 lisensoitu kuva

Juhlimisiin iloisesti kansallispuvussa!

Tyyni



Ps. Soja on kyllä pohtinut kansallispuvun juhlakäyttöä monisanaisemminkin, koko hänen blogitekstinsä voit lukea täältä.

Joulukalenteri 2018, luukku 11: Miksi ompelulankoina käytetään pellavaa tai puuvillaa eikä polyesteriä?

Miksi ompelulankoina käytetään pellavaa tai puuvillaa eikä polyesteriä?
- anonyymi -

Hyvä nimetön,

Kansallispukujen valmistuksessa yritetään mahdollisuuksien mukaan käyttää esikuvien mukaisia materiaaleja silloin, kun niitä on saatavilla. Syy on se, että myös tekniikoissa, rakenteissa ja muodossa pyritään esikuvanmukaisuuteen ja se onnistuu vain samantyyppisillä langoilla, kuin esikuvissa on käytetty. Kansanomaisessa ompelussahan ei pyritä sileään ja näkymättömään saumaan, vaan kaikki ompeleet paitsi kiinnittävät, myös koristavat. Pellavalangalla käsin ompeleminen on myös helpompaa ja miellyttävämpää kuin polyesterlangalla, kun vain oppii, miten pellavaa kannattaa käsitellä. Laiskansäie eli turhan pitkä lankapätkä hiutuu ennen aikojaan. Pellavalankaa voi myös kevyesti vahata mehiläisvahalla. Kansallispukujen ompelussa käytetään nypläyslankoja niiden kestävyyden ja sileyden vuoksi. Pellavalangalla ommellessa jokainen pisto kiristyy paikoilleen sen sijaan, että luistaisi ja sauma löystyisi. Pellavalangalla ommeltu sauma on hyvin kestävä, minkä jokainen purkamaan joutunut tietää.

Saumaa pellavalangalla Saarijärven hameeseen.
Kuva: Soja Murto

Kansallispukujahan ommellaan myös ompelukoneella. Silloin puuvillainen ompelulanka on kansallispukukankaille lempeämpi vaihtoehto kuin polyesteri.

Ompeleenrytmikkäin terveisin
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 10: Missä kansallispuvussa on eniten osia?

Missä kansallispuvussa on laajin variaatio eri osia/vaihtoehtoja?
- Tekemistä pidemmäksikin ajaksi -

Hyvä kysyjä,

sydäntäni lämmittää palosi kansallispukujen tekemiseen! Kansallispukuihin pyritään nykyisin tekemään vaihtoehtoisia osia ja niinpä niitä yleensä on puvuissa kaikkiaan viitisentoista. Tietääkseni suurin määrä osia on Joutsenon naisen kansallispuvussa, 21 osaa. Työn määrässä mitattuna on toki suuritöisempiäkin pukuja: äyrämöispukujen kirjonnoissa riittää puuhaa ja kaikki sukkavaihtoehdot mukaan lukien Kivennavan äyrämöispuvussakin on 17 osaa. Hommaa riittää toki Joutsenon esiliinassakin.

Joutsenon revinnäistä ja nyytinkejä Joutsenon esiliinassa.
Kuva: Soja Murto

Ompelun iloa toivotellen
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 9: Miksi erilaisia paitamateriaaleja on niin monta?

Miksi erilaisia paitamateriaaleja on niin monta ja miksi "virallisten tahojen" myymät pellavat maksaa paljon enemmän kuin mun lähikangaskaupassa oleva pellava?
- anonyymi -


Hei vaan, anonyymi paitakankaiden pyörryttämä!

Olen huomannut, että useimmat kansallispukujen paidat on koristeltu ihastuttavasti nirkoilla, ronkkauksilla, muilla kirjonnoilla ja hapsuilla. Niiden valmistamiseen ja paidan pitkien saumojen ompeluun menee paljon aikaa. Jotta paita olisi juhlakuntoinen, se pestään mielellään jokaisen käytön jälkeen. Käyttö ja pesu kuluttaa kangasta. Olen nähnyt paidan, joka muutaman vuoden melko ahkeran käytön jälkeen hiutui taitteistaan puhki, koska kangas oli heikkoa. Eikö ole harmi, että niin suuri työ meni hukkaan?

Tässä Mäntyharjun seudun ja Etelä-Savon naisen kansallispukujen ylispaidassa on monenlaista kaunista: reikäommelta, ronkkauksia ja vetopoimutuksia. Ethän haluaisi menettää tätä kauneutta heikkolaatuisen paitakankaan vuoksi?
Kuva: Soja Murto

Kansallispukukäyttöön hyväksi havaittuja paitakankaita on monenlaisia. Useimmiten käytetään tiivistä, ryhdikästä pellava- tai puolipellavapalttinaa. Se on miellyttävää ommella käsin ja siihen saa kauniit saumat ja päärmeet. Myös monet kirjonnat ja reikäompeleet luonnistuvat sen kankaan tiheyteen. Kangas on laadukasta, tasaista, aivan kuin esivanhempiemme käyttämät hienot paitojen esillä olevien ylisten aivinat. Tällainen kangas on käytössäkin hyvää.

Joihinkin tiettyihin kirjontoihin suositellaan kuhunkin sopivaa kangasta. Voi siis olla, että paidan rannekkeisiin on parempi käyttää erilaista kangasta kuin miehustaan ja hihoihin. Erityistä rekonpohjakangasta on saatavilla kannaksen äyrämöispukujen rekkojen kirjailemista varten. Pitkän paidan alaosa eli hameen alle jäävät aliset voivat hyvin olla jotain karkeampaa kangasta.

Jääsken naisen kansallispuvun kauluskaitale on hyvin tiivistä puuvillapalttinaa, johon kirjonta toistuu oikean kokoisena. Muuten paita on tiivistä ja hienoa pellavapalttinaa.
Kuva: Susanna Mattheiszen

Vilkaisepa miten monenlaisia kirjailuja ja kangaslaatuja on Tuutarin kansallispuvun paidassa! Osa näistä paitakankaista on käsin kudottuja.

Paitakangasta käytetään myös liinalakkeihin, huntuihin ja esiliinoihin. Niihinkin on havaittu hyviksi tietyt kangaslaadut.

Puvun myyjätaho ja kansallispukukurssin opettaja osaavat suositella sinulle sopivaa laadukasta kangasta. Kangas saattaa hyvinkin olla laatunsa vuoksi tyyriimpää kuin lähikangaskauppasi pakalla, mutta voit olla varma, että se soveltuu työhösi ja kestää käyttöä.

Esiäitien hienoja paitakankaita ihmetellen,

Tyyni