maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 18: Voiko neiti-ihminen käyttää tanua?

Olen neiti, voinko käyttää tanua, tykkimyssyä tai huntua, kun siis en ole naimisissa?
Nimim. Neiti

Neiti hyvä,
Kyllä voit ja se on oikein suositeltavaa. Nauhat olivat esikuvien aikaan alle rippikouluikäisten päähine. 
Etenkin Karjalassa oli erilaisia naimaikäisten neitojen päähineitä: säppäleitä ja sykeröitä ja myös läntisellä pukualueella nuoret, naimaikäiset neidot voivat käyttää vaikkapa tykkimyssyä ilman tykkiä eli pitsiosaa tai kiinnittää tanun pesään tehtävän hiussykerön ympärille silkkinauhat, jotka laskeutuivat selkään. 
Tykkimyssyjä ja tanuja Jyväskylässä Suomen käsityön museon kansallispukunäyttelyssä. Kuvassa myös muutama nuoren naisen päähine. Kuva Soja Murto.
Kivennavan säppäli. Päähine sopii alle parikymppiselle neitokaiselle. Kuva Soja Murto.
Parikymppisenä viimeistään nainen on aikuinen ja käyttää suosituksen mukaan aikuisen päähinettä riippumatta siviilisäädystä. Päähineet ovat pukukohtaisia.
Huikeita tykkimyssyn koppia Suomen käsityön museosta. Kuva Soja Murto.




Kukkahattutätinne
Tyyni

Ps. Vielä ehtii osallistua Raita ry:n joulukalenteriarvontaan täyttämällä lomakkeen. Palkinnot arvotaan välipäivinä.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 17: Mihin kohtaan hameen halkio tulee?



Miten päin hame kuuluu pukea päälle ja mihin kohtaan halkio jätetään?
Nimim. Väkkärä

Moi Väkkärä,

Kansallispuvun hameen halkio jätetään eteen. Niin se jää esiliinan alle piiloon.
Esiliinan alla voi myös tarvittaessa antaa halkion hieman irvistää, jos vaikka sattuu olemaan raskaana tai perso joulupöperöille.

Upea punainen hame on Kansallismuseon Seurasaaren kokoelmissa ja esillä Seurasaaressa Ivarsin talossa. "Vyötäröhame, punaista palttinasidoksista villakangasta, jossa hyvin kapeita flammuraitoja (musta, vihreä, keltainen, vaaleanpunainen). Vyötärölle laskostettu, lisäksi helman puolessa välissä on poikittainen laskos. Laskoksen alle on jäänyt piiloon kaksi paikattua kohtaa. Myös helmassa on yksi paikka." Kuva Kansallismuseo, CC4.0.

Soja Murto on kuvattu pukeutumassa kansallispukuun Seinäjoen käsityömessuilla lokakuussa 2016. Katso Youtube-videolta hameen pukeminen: https://www.youtube.com/watch?v=nJX-KeUJqwQ


Joulutorttu suussa kirjoitteli

Tyyni

Ps. Muistattehan osallistua arvontaan täyttämällä lomakkeen!

lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 16: Minkä väriset sukat pitää laittaa?

Minkä väriset sukat pitää laittaa?
Siru

Hei Siru!


Kansallispukujen esikuvat sijoittuvat ajalle n. 1750 – 1850. Tänä aikana sukkamuoti on muuttunut. 1700-luvun puolella arkisukat olivat värjäämättömät, mutta juhliin puettiin värjätyt sukat. Suosituin väri oli punainen, mutta yleisesti käytettiin myös luonnonmustia, tummansinisiä ja tummanvihreitä sukkia. 1800-luvulla tulivat muotiin valkeat sukat. Paikoin käytettiin myös kirjoneuleisia sukkia.

Kivennavan naisia värillisissä sukissaan. Kuva: Susanna Mattheiszen / Soja Murto



Seiskarin miehen sukka. Kuva Eeva Koivula.
Esikuvien sukkien materiaali oli villa tai pellava. Ne ulottuivat polveen tai sen yli ja sidottiin säärisiteillä eli kudotuilla tai ristikkonauhaksi punotuilla nauhoilla polven alta. Nauhan päät kieputeltiin nauhan alle. Sukkien koristavat usein vikkelit, eli koristeelliset nilkkakavennukset, sekä saumamainen takakavennus. Kansallispukujen kanssa käytetään sekä käsin neulottuja, että ostosukkia. Paksut, puuvillaiset polvisukat ovat helppo ja edullinen valinta. Niitä saa ajoittain marketeista ja kansallispukujen myyjät myyvät niitä. Sukat voi hyvin myös neuloa itse. Taito Uusimaa tarjoaa ohjeen yleismalliseen kansallispukusukkaan.

Valkean sukan vilautus Kansallispuvussaroadshow'ssa Jyväskylässä. Kuva Sanna Karvonen.

Monissa puvuissa on myös pukukohtainen sukkaohje. Ja sitten viimein se vastaus: pukukohtaisesti on yleensä määritelty sukkien väri. Mikäli sellaista määrittelyä ei ole, voi aika turvallisin mielin valita 1700-luvun puolen mukaisiin pukuihin punaiset ja 1800-luvun puolen mukaisiin pukuihin luonnonvalkoiset sukat. Vanhemmalta ajalta peräisin olevan puvun tunnistaa usein yksivärisestä hameesta, leveistä raidoista ja pitkästä liivistä, mutta jollei satu tietämään, miltä ajalta puvun esikuvat ovat peräisin, ei kumpikaan näistä valinnoista mene kamalan pieleen.


Punapaulojaan solmi

Tyyni

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 15: Onko Ahvenanmaalla kansallispukuja?

Millaisia kansallispukuja on Ahvenanmaalla vai onko lainkaan? Nimim. Åland

Parahin Åland,

Ahvenanmaalta löytyy koko joukko kauniita kansallispukuja. Tyyliltään ne kuuluvat ns. läntisiin kansallispukuihin.

Sundilainen tyttö pukeutuneena Sundin alueen kansallispukuun, seisoo aitan vieressä Jan-Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa Sundissa.
Kuva: Volker von Bonin, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, CC BY 4.0 lisensioitu kuva
Vaikka ahvenanmaalaisia kansanpukuja kohtaan oli osoitettu jonkin verran kansatieteellistä kiinnostusta jo 1800-luvun puolella, voidaan kuitenkin sanoa, että Ahvenanmaan kansallispukuliikkeen sysäsi liikkeelle Otto Andersson vuonna 1907. Tavoitteena oli saada kansallispuvut koottua kaikille Ahvenanmaan 16 kunnalle seuraavana vuonna pidettäviin Maarianhaminan laulujuhliin. Perimmäinen tarkoitus oli, että pukujen juuret palautuisivat ainakin vuoteen 1850, mutta historiallinen tarkkuus hieman kärsi lyhyestä valmisteluajasta. Monitoiminainen Fanny Sundströmin työpanos hankkeessa oli merkittävä.

Pukuja koottiin 1920-luvulla yhdessä Föreningen Bragen kanssa. Maarianhaminan puku on koottu 1980-luvulla kokoamalla yhteen osia eri alueilta. Ahvenanmaalaisten, kuten niin monien muidenkin pukujen historiaa Suomessa, tutkitaan yhä tänä päivänäkin.

Kaikilla Ahvenanmaan 16 kunnalla on puku, useimmilla sekä miehelle että naiselle.

Puku sekä miehelle että naiselle: Brändö, Finström, Föglö, Geta, Jomala, Kumlinge, Lemland, Lumparland, Mariehamn, Saltvik, Sottunga, Sund ja Vårdö
Puku vain naiselle: Hammarland ja Kökar
Puku vain miehelle: Eckerö

Pukujen kuvaukset löytyvät Finlandssvenska dräktboken –kirjasta sekä Bragen pukutoimiston sivuilta osoitteesta http://draktbyra.brage.fi/brage/folkdrakter/list-47835-0-3

Med vänliga hälsningar,

Tyyni 

ps. Vielä on aikaa osallistua Raita ry:n joulukalenteriarvontaan! Suosittelen, palkinnot ovat komeat. Lue linkin takaa lisää.

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 14: Voiko feresiä pitää arkipukuna?

Voiko feresiä pitää arkipukuna? Miten pukeutua kansallispukuhenkisesti myös arkena? Kyselee Mipa

Feresi ja sarafaani ovat Laatokan pohjoisrannan, Raja-Karjalan ja Vienan-Karjalan 
ortodoksisesta pukuperinteestä ammentavia asuja. Feresejä tunnetaan monennäköisiä, 
kotikutoisista arkivaatteista silkkisiin juhlapukuihin. Feresi tai sarafaani ovat ihania, 
rentoja ja armollisia pukuperinteemme osia, kansanpukuja. Ne käyvät juhlaan erinomaisesti, 
mutta sopivat hyvin myös arkipukeutumiseen, työtehtäviin ja vaikka työnäytöksiin.

Kansallispukuihin hurahtavalle feresi on monella tapaa helppo tapa päästä sisälle harrastukseen. 
Feresin voi hankkia tai tehdä varsin kohtuullisin kustannuksin ja sitä voi käyttää hyvin vapaasti.

Kuva Iina Wahlström

Kansallispukuhenkeä ja kansanomaista pukeutumista voi tuoda arkeensa monin tavoin feresien 
lisäksi.

Kansallispuvun osia voi yhdistää arkivaatteisiin. Kansallispuvun liivi käy hameen, kotelomekon tai 
farkkujen kaveriksi. Päähineitä voi yhdistää monennäköisiin asuihin. Tasku on paitsi sievä lisä 
mekkoon tai housuasuun, myös käytännöllinen asuste. Kansallispuvun hame ja simppeli pusero 
ovat erinomainen yhdistelmä vaikka rentoihin juhliin, joissa koko kansallispuku olisi jotenkin “liikaa”. 
Toki kansallispukujen osat ovat arvokkaita ja monelle tulee mieleen, ettei mielellään kuluta niitä 
arkikäytössä.

"Vyölle ripustettava irtotasku, jonka reunoissa on vaaleanruskeata ja keskellä mustavalkokuvioista ostokangasta. Vuorikangas on sinivalkoruudullista puuvillaa. Taustakangas on toimikassidoksista pellavaa. Punaisesta villalangasta palmikoitu villanyöri." Kansallismuseon Seurasaaren museon kokoelma.

Pirtanauha Kansallismuseon Seurasaaren kokoelmista.

Kansallispukukankaista voi myös valmistaa muita kuin varsinaisia kansallispuvun osia. Valmiinakin 
voi ostaa esimerkiksi laukkuja, koruja, solmioita… Näillä voi hyvin tuoda ripauksen kansallispukua 
arkeensa. Kalliiden käsinkudottujen kankaiden lisäksi kankaista valmistetaan myös painokuvioisia 
versioita, joista voi ommella vaikka uimapuvun, legginsit tai hupparin.

Myös kansallispukujen tekniikat ja kaavat ovat varsinainen aarreaitta. Ehkä talveesi sopisi sarkaviitta 
tai ompelet takin loppilaisen kapotin pohjalta? Kirjontoja voi tuoda arkisiinkin esineisiin, niin vaatteisiin 
kuin kodinsisustukseenkin (kuvittelen sieluni silmin repun, jonka sivutaskussa on tuutarin rekon 
kirjontaa…).  Hameita voi ommella joka säähän sopiviksi, eri mittaisilla helmoilla ja runsaammilla tai 
kapeammilla pyrstöillä.

Vain mielikuvitus on rajana. Ei pidä pelätä astuvansa jonkun varpaille, edes sen kuvitteellisen 
kansallispukupoliisin. Nämä vaatteet, tekniikat, materiaalit ja osaaminen ovat yhteistä riemukasta 
kulttuuriperintöämme.

Inspiroitunein terveisin

Tyyni

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 13: Miten lasten puvut eroavat aikuisten puvuista?

Millä tavoin lasten puvut eroavat aikuisten puvuista? - Maija


Moi Maija!

Ensin historiaan kansanpukujen aikaan: 1700-1800 -luvuilla pienimmät lapset puettiin Toini-Inkeri
Kaukosen (Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut 1985, 259-265) mukaan pellavapaitaan. Sen
jälkeen talonpoikaislapsi on saanut tuon aikakauden unisex-asun, kolttimekon, eikä tyttöä saattanut
erottaa pojasta kuin pienin vaatetuksen antamin vihjein. Tätä kolttia pidettiin jopa rippikouluikään asti, jolloin tultiin aikuiseksi ja pukeuduttiin tavanomaisiin aikuisten vaatteisiin. Kaukonen kirjoittaa, että tästä pukeutumiskäytännöstä poiketen vauraat ja ehkä uudistusmieliset talolliset saattoivat pukea jo alle kymmenvuotiaat lapsensa aikuisten mallisiin pyhävaatteisiin, joita on hieman tallessa museoissamme.

Kuva Tiina Lajunen

Kaukosen kirjassa kerrotaan lasten kansallispukujen käytön lisääntyneen 1950-luvulta lähtien. Ehkä
siihen vaikutti Sylvi Kauhasen ja Aino-Inkeri Ollilan mallivihko Ommelkaamme tyttöjen kansallispuvut (1956), josta sai tarkat ompeluohjeet kymmeneen kansallispuvuun, mutta pukujen pituus ja puhvimaiset paidanhihat eivät kuitenkaan toistaneet perinteistä (kansanpukujen) linjaa. Tyttöjen kansallispuku on menneinä vuosikymmeninä usein ommeltu liivihameeksi, ehkä esiliinakin on ommeltu hameeseen kiinni. Kansallispukuraati on hyväksynyt lasten kansallispuvuiksi aikuisten kansallispukujen mallit jonkin verran yksinkertaistettuina (Kaukonen 1985, 263).

Kuva Soja Murto

Lapsen kansallispuvusta voi jättää pois suuritöisimmät kirjailut, korut, avainkokat, puukot ja helavyöt. Lapsen vartalon mittasuhteiden vuoksi paidan pääntielle saattaa tarvita halkion, vaikkei sitä aikuisen kansallispuvussa olisikaan. Pienet pussihihat eivät kuulu kansanomaiseen paitaan.

Pohjemittainen hame voi pysyä paremmin ylhäällä olkainten kanssa: ne voi ommella ryhdikkäästä valkaisemattomasta pellavapalttinasta. Pienellä tytöllä ei tarvitse olla esiliinaa, mutta noin yläkouluikäisenä voisi esiliinan pukea, ja huivin voi jättää pois.

Hämeen hame tytölle. Kuva Tiina Lajunen

Pojat laittavat päähineen päähänsä aivan kuin miehetkin. Pojalle sopiva päähine on kairalakki tai
villamyssy; huopahattu säästetään vanhemmalle iälle. Länsisuomalaisen pukualueen tyttö pukee päähänsä silkkinauhat, jotka asetetaan pään ympäri hiusrajaan ja solmitaan takaa. Nauhojen päät jätetään riippumaan pitkin selkää. Ruotsinkielisten alueiden puvuissa tytöt eivät käytä päänauhoja vaan hiukset letitetään. Karjalaisella pukualueella tytön päähineenä kansallispuvusta riippuen on esimerkiksi silkkinauha, säppäli, pinteli tai sykerö (jonka päälle aikuistuttua huntu sidotaan).
Nuori nainen voi vaihtaa aikuisen naisen päähineeseen 15-20 vuoden iässä, vaikkei ole naimisissa.

Lapsi liikkuu ja leikkii juhliessaankin – miksei myös kansallispuku päällään! Vaate on puhdistettavissa, jos sen saa suojattua moottoriöljyltä ja muilta ilkeimmiltä tahroilta.
Iloisia juhlia!

Lapsenomaista riemua ja uteliaisuutta toivottaen

Tyyni


Lue lisää:
Suomen kansallispukukeskus: kansallispuvun käyttöohjeet
http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/kayttoohje.htm

Raita ry:n joulukalenteruarvonta!

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 12: Mitkä ovat yleisimpiä pukuja?

Mikä tai mitkä ovat yleisimmin käytetyt puvut? – Piia


Hei Piia!
En tiedä, onko ihan tarkkaa tilastoa mahdollista tehdä, mutta vuosikymmenien kokemukseni
nostaa tässä viiden suosituimman joukkoon Tuuterin, Munsalan, Etelä-Pohjanmaan eli Härmän,
Hämeen, ja Kaukolan puvut. Myös Peräpohjolaa, Keski-Suomea, Pyhäjärveä, Seiskaria ja
Sakkolan ja Raudun pukua näkee paljon.

Tuuterin puku. Kuva: Seppo Haapanen / Soja Murto

Aika usein kansallispuvun valintaperusteena ennen 1980-lukua olivat kauneus ja hinta. Munsala on
monesti valittu edullisuutensa vuoksi, Tuuteri värikkyytensä.
Toki näissä on silti myös alueellisia eroja. Etelä-Karjalassa näkee paljon Ruokolahtea, Rautjärveä,
Jääskeä ja Joutsenoa. Kymenlaaksossa on runsaasti Kymenlaakson ja Vehkalahden pukuja jne.
Miesten puvuista Etelä-Pohjanmaa, Johannes ja Valkeala lienevät yleisimmät.

Johanneksen miehen puku. Kuva: Elina Matikainen / Soja Murto

Tuntumani mukaan 1980-luvun jälkeen suosio on tasoittunut kiihtyvällä vauhdilla, kun pukuja on
valittu enemmän omien juurien perusteella ja haluttu myös erottua joukosta. Kansallispukujen
perustutkimus ja sen pohjalta tarkistetut ja uudet tutkitut puvut ovat lisänneet vaihtoehtoja. Vanhat
suosikit pitävät silti pintansa.

Etelä-Pohjanmaan eli Härmän puku ja Munsalan puvusta Vuorelman versio. Kuva: Elina Matikainen / Soja Murto

Suomen Perinnetekstiilit, joka jatkaa Vuorelman pukujen myyntiä,
kysyi Suomen kädentaidot -messuilla Tampereella messuvierailta heidän suosikkipukujaan. Jenni
Österman Suomen Perinnetekstiileiltä kertoo näin: ”Äänestyksessä annettiin 89 ääntä. Voittaja oli
Tuuteri 9 ääntä, jaetulla kakkostilalla Häme, Sääksmäki, Pirkanmaa ja Pyhäjärvi, kaikki saivat 4
ääntä. 3 ääntä saivat Härmä, Jurva, Orimattila ja Sakkola-Rautu.”

 Pukuja laskeskeli

Tyyni

Ps. Muistattehan arvonnan!