keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 19: Paljonko kansallispuku tai puvun tarvikkeet maksavat?




Paljonko kansallispuku maksaa?
- Tarja Po -

Mitä maksaa puvun tarvikkeet?
- Kaija -


Hei Tarja Po ja Kaija!

Kansallispuvuilla on "kodit" eli myyjätahot. Tästä kerroinkin jo 7. luukussa. Lisäksi kansallispukuja valmistavat yksityisyrittäjät, jotka ovat usein erikoistuneet joihinkin puvun osiin tai tekniikkaan, vaikkapa nypläykseen tai kankaankudontaan. Jokainen tietenkin hinnoittelee työnsä sen mukaan, että toiminta on kannattavaa.

Kansallispukuja on hyvin monenlaisia: on sellaisia, joissa on paljon ostokankaita ja niukasti kirjontoja ja pitsejä ja toisaalta sellaisia, joissa on paljon käsinkudottavia kankaita, haastavia pitsejä ja runsaita kirjontapintoja, jotka tehdään pienillä pistoilla. Hopeakorut vaikuttavat tietenkin myös hintaan. Kansallispukuja tehdään koneavusteisesti, kokonaan käsin ja siltä väliltä. Monissa puvuissa on paljon vaihtoehtoisia osia, joista voi hankkia osan tai kaikki. On siis mahdotonta vastata tähän kysymykseen yksiselitteisesti, mutta jotain haarukkaa voin antaa.

Jenni Österman Suomen Perinnetekstiileiltä  kertoo, että heillä halvimmat puvun tarvikepaketit ovat 600 euron luokkaa. Vielä edullisemmin voi saada, jos kutoo kankaat itse eli ostaa ne lankoina ja ohjeina. Halvimmat valmiit puvut "minimikokoonpanossa" maksavat ilman päähinettä n. 1500 € ja päähineen kera 1900 €. Valmiin puvun keskihinnaksi Jenni arvioi 2500 €.

Rautjärven kansallispuvun osia Suomen Perinnetekstiileiltä.
Kuva: Jenni Österman


Soja Murto kertoo, että hänen valmistamiensa pukujen hinnat lähtevät yleensä n. 3000 eurosta ylöspäin. Esimerkiksi Kivennavan äyrämöispuku ihan kaikkine osineen tulee maksamaan lähes 20 000 €. Minimikokoonpanossa sen hinta valmiina on reilu 9000 €. Jos kutoo, nyplää, kirjoo, ompelee ja neuloo itse, saa tarvikkeet edullisimmillaan vähän alle 1500 eurolla. Jääsken naisen tarkistettu kansallispuku maksaa valmiina osien määrästä riippuen suunnilleen 6000 - 14 000 euroa. Kaikissa näissä hinnoissa on mukana hopeinen paljinsolki.

Kivennavan äyrämöispuvun paidassa riittää työtä useaksi viikoksi. Paita maksaakin useita tuhansia euroja.
Kuva: Soja Murto


Kaikki yllämainitut hinnat ovat summittaisia, eivätkä sido näitä pukujen myyjiä mitenkään.

Kuten näistä esimerkeistä voidaan todeta, on parasta kysyä havittelemastaan puvusta tarjous. Itse tekemällä säästää pitkän pennin ja saa samalla parhaimmillaan ihanan matkan käsityön maailmaan. Yleistä on sekin, että tekee osan puvusta itse ja teettää ammattilaisella osan.

Seuraavasta puvustaan haaveillen,
Tyyni

tiistai 18. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 18: Miksi samasta puvusta on olemassa eri näköisiä versioita?



Miksi samasta puvusta on olemassa eri näköisiä versioita? Esimerkiksi saman puvun huntuja näkyy jopa kolmenlaisia ja jonkin puvun eri yksilöissä kankaat voivat olla tosi erisävyiset. Joissakin on neppareita, joissain nappeja. Mistä tiedän, mikä on oikea? 
- Hämmentynyt -
Miten sama puku voi olla eri näköinen?
- Sirkka-Liisa -

Hyvät Hämmentynyt ja Sirkka-Liisa,

Miten onkaan taas hieno ja monisyinen kysymys!

Kansallispukujahan on tehty jo yli 130 vuotta. Tänä aikana niitä on tehty erilaisin motiivein ja eri lähtökohdista. Pitkälle 1900-luvulle ohjeet olivat varsin viitteellisiä, jolloin samoilla ohjeilla voi tulla vähän erilaisia pukuja. Eri aikoina tarvikkeiden saatavuus on vaihdellut ja sekin voi näkyä puvuissa.

1970-luvun tienoilla syntyi oikeastaan yksi uusi tapa tehdä kansallispukuja. Herättiin siihen, millaisia esikuvat ovat ja alettiin valmistaa pukuja myös kulloisenkin tutkimustiedon valossa niin esikuvanmukaisina, kuin osattiin. Uudet pukumallit koottiin ja kootaan tällä uudella tavalla. Alettiin myös tarkistaa olemassa olevia pukumalleja esikuvien mukaisiksi. Näin samasta puvusta syntyi uusi versio, joka vähän puvusta riippuen muuttui hiukan tai jopa kokonaan toisenlaiseksi. Varsinkin siirtymävaiheessa tehtiin paljon sellaisia ohjeita, joissa ei oikeastaan lähdetty tutkimaan esikuvia, vaan muutettiin vain olemassa olevan puvun kaavoitusta ja tekniikoita esikuvien mukaisiksi. Tällä tavalla valmistetaan edelleenkin pukuja.
Helmi Vuorelma Oy, jonka kunniakas yli 100 vuoden historia on oleellinen osa myös kansallispuvun historiaa, muutti 1980-luvulla tarkistamattomien kansallispukujensa joitakin valmistustapoja uuden tutkimustiedon mukaan kansanomaisemmaksi esimerkiksi vaihtamalla nepparit nappeihin ja hameen vyötärön ripsinauhat pellavaisiin tai hamekankaisiin vyötärökaitaleisiin. Kaikki nämä kuuluvat kansallispukujen rikkaaseen historiaan ja ovat olemassa rinnan. Mikään ei ole oikea tai väärä, on vain erilaisia motiiveja tehdä kansallispukuja. Kaikille näistä on paikkansa ja on tärkeää myös säilyttää kansallispuvun kerrostumat ja vaihtelut. 

Uusiin tutkittuihin pukuihin ja tarkistettuihin pukuihin tehdään nykyisin vaihtoehtoisia osia. Esimerkiksi Jääsken naisen tarkistetussa kansallispuvussa on paita, kaksi hametta, kaksi esiliinaa, liivi, kostuli, sarkaviitta, pinteli, huntu ja sukat. Näitä eri tavoin yhdistelemällä sama puku voi olla hyvinkin eri näköinen. Jääsken kansallispuku on yksi ensimmäisistä kansallispukumalleistamme ja sen aiemmat versiot ovat olemassa tarkistetun rinnalla.

Tarkistamaton Jääsken naisen kansallispuku Helmi
Vuorelma Oy:n mallilla.
Kuva: Seija Tiihonen
Kansanomaisin työtavoin valmistettu
tarkistamaton Jääsken naisen kansallispuku
Taito Etelä-Suomen mallilla.
Kuva: Marja-Leena Niikkonen


Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
ripsiraitaisella esiliinalla, sinisellä hameella ja liivillä.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen.
Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
nyytinkiesiliinalla, hurstuthameella ja liivillä.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen

Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
sinisellä hameella, ripsiraitaisella esiliinalla ja kostulilla.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen
Tarkistettu Jääsken naisen kansallispuku
ripsiraitaisella esiliinalla, hurstuthameella ja sarkaviitalla.
Tämän ohjeita saa Soja Murrolta.
Kuva: Susanna Mattheiszen



 Vaihtoehdoista hurmioituneena,
Tyyni


maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 17: Missä voin nähdä kansallispukuja ihmisten yllä?




Missä voin nähdä kansallispukuja ihmisten yllä?


Kysyjä: Bloggaaja


Hyvä kysymys Bloggaaja!

Kauniita kansallispukujamme katselee mielikseen. Vaikka kansallispukujen katselunälkää voi tyydyttää esimerkiksi kirjoja ja nettiä selailemalla, pääsevät puvut yksityiskohtineen parhaiten oikeuksiinsa elävässä elämässä oikeiden ihmisten päällä nähtynä.

Kansallispuku on juhlapuku, joten eniten sitä käytetäänkin erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Näistä monet ovat tietenkin yksityistilaisuuksia, joten pukuloisto jää vain tilaisuuteen kutsuttujen iloksi.

Pukuja voi bongailla vaikkapa kansanmusiikkiin ja -tanssiin keskittyvissä tapahtumissa. Monet kansantanssiryhmät ja jotkut kuorot käyttävät esiintymisasuinaan kansallispukuja. Menemällä katsomaan heidän esityksiään saa ihailla pukujen lisäksi taidokasta tanssia ja laulua. Kannattaa myös seurata esimerkiksi paikallisten työväenopistojen ja kotiseutuyhdistysten tapahtumatarjontaa. Hyvällä tuurilla sieltä löytyy kansallispukunäytös tai muu vastaava tilaisuus.

Rajan nuorten K'eiku-ryhmän kansantanssiesitys Lappeenrannassa Kehruuhuoneella 8.8.2015.
Kuva: Soja Murto

Takuuvarmimmin kansallispukuja näkyy julkisilla paikoilla ja tilaisuuksissa elokuun 5. päivän tietämillä. Kansallispuvun syntymäpäivä on näet 5.8. ja sitä juhlistetaan kansallispukujen tuuletuspiknikeillä ympäri maan. Näiden tapahtumien idea on juuri se, että pukeudutaan kansallispukuun ja lähdetään ihmisten ilmoille pukua “tuulettamaan”. Piknik on vaivaton ja mukava tapa kokoontua yhteen.

Iloisia ilmeitä kansallispukupiknikillä Loimaalla 2018.
Kuva: Jouko Pukki

Kaikkia tilaisuuksia ei järjestetä juuri kansallispuvun syntymäpäivänä, vaan pitkin kesää, mutta elokuun 5. päivänä tapahtumatarjonta on suurimmillaan. Tänä vuonna erilaisia tuuletustapahtumia järjestettiin yli 60. Tuuletustapahtumista saa tietoa seuraamalla esimerkiksi Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n facebook-sivua. Lisää kansallispukupiknikeistä ja niiden historiasta voit lukea täältä.

Kansallispukujen tuuletuspiknikillä bongattu Alastaron puku Loimaalla 2018.
Kuva: Iina Wahlström


Menestyksekästä kansallispukujen bongausta!

Tyyni

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 16: Millainen puku on sopivan kokoinen?


Millainen puku on sopivan kokoinen?
- Puntar -


Hyvä Puntar,

Kiitos erittäin oleellisesta kysymyksestäsi! Koska meillä on erimallisia pukuja, on vaikeaa vastata tyhjentävästi, mutta yritän ainakin luetella joitain oleellisia asioita. Uusissa tutkituissa ja tarkistetuissa puvuissa kerrotaan ohjeissa - mikäli ne ovat hyvät - miten puvun tulee istua kantajansa päällä. Monissa tapauksissa sellaisia ei ole käytettävissä.

Kaikki lähtee vyötäröstä. Ensin on löydettävä vyötärön paikka ja sehän on lonkkaluun ja alimman kylkiluun välissä, yleensä n. puolessa välissä. Se on pehmeä kohta, jota pystyy puristamaan kasaan. Siihen kohtaan sidotaan vyötäröhame ja vyötärökaitaleen tulisi olla vaakasuorassa. Silloin läntisen puvun hameen tulisi ulottua n. 15 cm päähän maasta kengät jalassa ja karjalaisen hameen 15 - 20 cm päähän maasta. Minusta kuitenkin hameen pituutta oleellisempaa on se hameen yläpää, että se asettuu riittävän ylös.
Miesten housujen vyötärö asettuu housun mallista riippuen vyötärölle tai vähän sen alapuolelle.

Hameen paikka on vyötäröllä. Vaikka liivin helma ulottuisi vyötärölle asti, liivin kapein kohta on heti vyötärön yläpuolella. Liivit ovat kiinteitä. Huomaa myös liivien hyvin erilaiset pääntiet, jotka ovat pukukohtaisia. Nämä kaikki ovat läntisiä pukuja. Kuva: Soja Murto


Paidoissa on kansanomaisesti väljyyttä yleensä n. 20 - 30 cm verrattuna rinnanympärykseen. Hihan pituudet vaihtelevat pukukohtaisesti, joten siihen on vaikea sanoa mitään yksiselitteistä ohjetta.

Liivi on aina vartalonmyötäinen. Sen ei kuulu lepatella ihmisen ympärillä, oli sitten kyse nyöritetystä korsettimaisesta liivistä, tankkimallisesta karjalaisliivistä tai jostain muusta. Eteläsavolaiset A-linjaiset, pitkät liivit (esim. Lappee, Taipalsaari jne.) ovat väljänmallisia rintojen ja körttien alapuolelta, mutta niissäkin yläosa on kiinteä seuraten kauniisti vartalon muotoa. Liivien pituudet vaihtelevat huomattavasti pukukohtaisesti, mutta liivin kapein kohta kuuluu hitusen vyötärön yläpuolelle, mikäli liivi ulottuu vyötärölle asti. Tällöin hame mahtuu liivin helman alle ja nostamaan sen helmaa. Kansanomaisessa kaavoituksessa ei yleensä ole pystymuotolaskoksia, vaan usein liiviin muodostuu tai tehdään vaakasuora laskos körttien juuresta eteen kiinnityksen alakohtaan. Nyöritettävässä liivissä etureunojen väliin jäävä tila riippuu mallista, mutta 7 cm alkaa olla jo aika äärimmäinen väli.

Karjalaiset tankkiliivit asettuvat yksinkertaisen kaavansa vuoksi usein vähän takapainoitteisesti päälle. Hakasen paikka on vyötärön yläpuolella, rintojen alla. Liian alhaalla oleva hakanen muodostaa liivin etureunoihin pussin.
Kuva: Susanna Mattheiszen


Röijyt, viitat, kostulit ja muut päällysvaatteet istuvat eri tavoin riippuen mallista, mutta liian suuria nekään eivät saa olla. Muuten niiden hienot yksityiskohdat katoavat muodottomuuteen.

Huomaan aika usein, että etenkin tarkistamattomissa liiveissä, jotka on tehty ompelemalla etukappaleet pussiksi erikseen ja takakappale omakseen ja käännetty, ja joissa täten on aika kätevä koon muuntelemisen mahdollisuus yhdellä ompeleella, on liian pitkät olkaimet. Jos liivin olkain pääsee luiskahtamaan olalta, se on ehdottomasti liian pitkä. Kun liivin olkainta pidennetään, liivin rinnan kohta putoaa rinnan alle ja samoin se kapein kohta vyötärön alapuolelle. Usein istuvuus paranee huomattavasti ihan sillä, että olkaimista lyhennetään niin paljon, että liivi asettuu oikealle kohdalleen. Olen nähnyt olkaimista poistettavan reippaasti yli 10 cm ja liivin muodon kohenevan silmissä.

Tässä kuvaparissa kummassakin kuvassa on sama puku ja sama käyttäjä. Oikeanpuoleiseen hame, esiliina ja tasku on kiinnitetty vyötärölle ja hameen alla on alushame. Liivin olkamia on lyhennetty ja leveydestä pienennetty. Päänauha on oikealla kohdallaan edestä hiusrajassa, takaa hiusten päällä niskassa. Paita on edelleen turhan iso.
Kuvat: Soja Murto, muokkaus: Jenni Koskinen

Tässä kuvaparissa on sama puku, mutta eri käyttäjä. Tämän liivin etureunojen kuuluu ulottua vastakkain tai ainakin lähes vastakkain. Huomaa sivuihin muodostuvat poikittaiset laskokset. Oikeanpuoleisessa kuvassa puku on käyttäjälle sopiva. Hame ja esiliina on kiinnitetty vyötärölle, paita ja esiliina on silitetty. Kummallakin on ikänsä mukainen päähine, mutta vasemmanpuoleisen neitokaisen nauha on puettu hiuspantamaisesti päälaelle ja sidottu taakse hiusten alle. Sen kuuluisi olla hiusten päällä, edestä hiusrajassa, takaa niskassa.
Vasemmanpuoleinen kuva: Soja Murto, oikeanpuoleinen kuva: Jarkko Lempiäinen, muokkaus Jenni Koskinen

Muistuttelen vielä alushameen tärkeydestä. Alushame on samanmuotoinen kuin päällyshame ja sen tehtävä on levittää lantiota. Leveän lantion yläpuolella siro liivi tuo vyötärön näkyviin. Kansanomainen kauneusihanne ei ole pötkylä, vaan rehevä ja muodokas. Myös esikuvien aikaan se tehtiin vaatteilla.

Vartalomme muuttuvat eri elämäntilanteissa ja ikääntyessämme. Kansallispuku kestää yleensä pienet vartalon muodon vaihtelut ja on ymmärrettävää, että välillä liivi on kireämpi kuin jonain toisena vuonna.  Pikaniksi hätätilanteisiin on jättää rintaliivit kiinteän liivin alta pois, silloin rinnat mahtuvat litistymään ja liivi saattaakin mahtua ihan kauniisti. Jos hameen halkio jää vähän auki, se piiloutuu kätevästi useimpien esiliinojen alle. Joskus on kuitenkin paikallaan muokata pukuaan tai hankkia uusia osia. Kansallispuku on kuitenkin juhlapuku ja emmehän me kai käytä muitakaan vääränkokoisia juhlavaatteita.

Vyötäröään etsiskellen
Tyyni

lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 15: Voinko käyttää huivia kansallispukuni kanssa?


Voiko kansallispuvun kanssa käyttää hartioilla huivia, vaikka pukuun ei sellaista virallisesti kuuluisi esim. Etelä-Savo, Sulkava? Jos voi, niin millainen olisi sopiva?
- Tutunen -

Hei vaan, Tutunen!

Onpa ihanaa, että mietit huivilla koreilemista! Jo vain voi huivin pukea sekä Etelä-Savon että Sulkavan kansallispukuihin. Etelä-Savon kansallispuvun osaksi on puvun koonnut professori Toini-Inkeri Kaukonen maininnutkin silkkihuivin.

Kyllä sellainen kävisi myös Sulkavan kansallispukuun (sekä vanhempaan että uusittuun malliin).

Suomenkielisen pukualueen kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksesta kertoi, että kansallispukuraadin hyväksymien uusien ja tarkistettujen kansallispukujen osien kanssa toimitaan puvun kokonaissuunnitelman mukaisesti ja tieto löytyy lähes kaikkiin pukuihin Kansallispuvut.fi -sivustolta.

Kuva: Riikka Lempiäinen


Pääsääntöisesti länsisuomalaisten pukujen kanssa voi käyttää kansallispukuihin sopivia kuosiinkudottuja yksivärisiä tai ruudullisia silkkihuiveja. On toki muutamia poikkeuksia: joidenkin pukujen kanssa käytetään esimerkiksi valkoista pellavapalttinaista ja joidenkin kanssa ruudullista puuvillahuivia ja nämä poikkeukset selviävät puvun kokonaissuunnitelmasta. Valtaosaan karjalaisista puvuista ei tämän hetken tietojen mukaan suositella huivia.

Ruotsinkielisen pukualueen pukuihin voi pukea silkkihuivin ja joihinkin myös villaisen kukkakuvioisen huivin, minkä voi varmistaa kysymällä Bragen pukutoimistosta kansallispukukonsultti Maria Lindéniltä.

Kuva: Inga Pihlhjerta


Kansallispukuihin sopivia kuosiinkudottuja yksivärisiä ja ruudullisia silkkihuiveja myyvät Suomessa Brage, Suomen perinnetekstiilit ja Silkkituonti Sorri.

Ruudullisia puuvillahuiveja voi kysyä kyseisen kansallispukumallin kodista ja kansallispukukankaiden kutojilta.

Huivi napakasti leuan alla,
Tyyni

perjantai 14. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 14: Kuka saa kutoa kansallispukukankaita?



Kuka saa kutoa kansallispukukankaita? - Marsu -

Parahin Marsu,

Kysymyksesi on hyvä eli osittain vähän hankala vastattava. Noin pääsääntöisesti käsinkudottaviin kansallispukukankaisiin on ostettavissa kudontaohjeet, jotka on tarkoitettu yksityisasiakkaille. Se tarkoittaa sitä, että niillä saa kutoa itselleen, omaan käyttöön kansallispukukangasta. Joidenkin pukujen kohdalla myyjä on linjannut niin, että he toimittavat vain valmista kangasta, eivät ohjeita. Se voi johtua esimerkiksi kankaan haastavuudesta tai siitä, että myyjien on saatava jollain konstilla pukujen myynti kannattamaan ja valmiin kankaan myynti voi olla se konsti. 

Kuva: Soja Murto

Meillähän on myös yrittäjiä, jotka kutovat kansallispukukankaita tilauksesta ja vielä joitakin opistojen kursseja, joissa voi kutoa kansallispukukankaita. Jos opiskelija ostaa ohjeen itselleen ja käyttää sitä vain itse, hän tietysti voi ostaa ohjeen ihan normaalisti. Jos taas yrittäjä kutoo asiakkaille tai opisto (tai opettaja) ostaa kurssilaisten käyttöön ohjeet, tulee hinta-asia neuvotella myyjän kanssa erikseen. Tämä sama koskee tietenkin myös kansallispukujen ompelua ja kaikkia muitakin ohjeita ja kaavoja.

Vielä on lisättävä sellainen huomio, että hyvin monet kudontaohjeet eivät ole tällä hetkellä ajan tasalla johtuen monien kansallispuvuissa käytettävien lankojen poistumisesta markkinoilta. Tämä on hyvä huomioida, varsinkin jos käyttää aiemmin hankittuja ohjeita.

Mitä taas tulee siihen, kuka saa kutoa kansallispukukankaita, niin vastaus taitaa olla, että suurinta osaa kuka vain. Itselleen saa kutoa kaikkea, mihin saa ohjeet. Ammattikutojille meillä ei (vielä) ole ammattipätevyyskorttia tai muuta systeemiä, joka määrittelisi kutojan taitotason. Muistutan kuitenkin, että kankaistakin löytyy monenlaista haastavuusastetta ja ihan kaikki eivät pysty kutomaan ihan kaikkea.

Sukkulat suhisten,
Tyyni

torstai 13. joulukuuta 2018

Joulukalenteri 2018, luukku 13: Miten syntyi Tyynin puku ja Raitojen raita?



Kuka on tehnyt pukusi?
- Ruut Kylmälä -


Mistä puvusta printtikangas on saanut ideansa?
- Outi Sipilä -



Hei Ruut ja Outi!

Toimin Raita ry:n edustustehtävissä puvussa, jonka on valmistanut Pia Ala-Äijälä. Se on upea, kansanomainen puku, muttei virallinen kansallispuku. Tahtoisin pukuun vielä essun, mutten ole päättänyt olisiko se silkkinen, pellavainen, painokankainen... Ehkä useampi essu eri tilaisuuksiin?

Puvun ompelu osoittautui minulle vähän haasteelliseksi ompelutehtäväksi, joten pyysin apua. Jos sinustakin tuntuu, että olisi ihana saada oma puku, mutta taidot eivät ehkä riitä, niin kurkkaa KANSALLISPUKU - FOLKDRÄKT -facebook-ryhmästä lista valmistajista tai opetusryhmistä.

Hamekankaani värit ovat peräisin Raita ry:n logosta, jonka on suunnitellut Laura Hannula. Logosta Soja Murto-Hartikainen kutoi ensin pienen palan kangasta, joka sitten muutettiin kuosiksi ja printattiin kankaalle. Aika hienoa! Kangasta tehtiin pakka ja se on jo loppuunmyyty.

Laura Hannulan suunnittelema Raidan logo, joka toimi Raitojen raita -kankaan lähtökohtana.
Pukuni on tehnyt Pia Ala-Äijälä ja hän myös otti tämän kuvan.


Värikästä torstaita toivottelee
Tyyni