torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 24. luukku: Taito Uusimaa

KANSALLISPUVUN SILEÄT PERUSSUKAT


Kuva: Lasse Keltto

Joihinkin kansallispukuihin on omat, pukuun kuuluvat sukat ja ohjeet joilla ne neulotaan. Jos niitä ei kuitenkaan ole, voi useimmiten neuloa sileät perussukat. Oheisella ohjeella voi valmistaa sekä naisten, että miesten sukat. Mallitilkun neulominen on työn ensimmäinen ja tärkeä vaihe, ainakin jos ei ole aiemmin neulonut tiivistä neuletta ohuilla puikoilla.

Kansallispuvun perussukat ovat sileäneuleiset, villaa tai puuvillaa, ne ulottuvat polveen tai polven yli ja ne kannattaa sitoa sukkanauhoilla polven alapuolelta. Parhaat sukat ovat tiiviisti neulotut, ne pysyvät ryhdikkäästi jalassa, peittävät säären ja ovat kestävät.

Kuva: Marjo Vainio


Vanhimmat sukat olivat mustia, tummansinisiä, tummanvihreitä ja punaisia, uusimat luonnonvalkoisia. Luonnonvalkoinen, hyvä ja toimiva lanka on helppo löytää, punainen väri on haasteellisin. Punainen ei saisi ole kova ja kirkas vaan pehmeä, vadelmanpunainen tai tummahko tiilen punainen.






Taito Uusimaan joululahja sinulle on kansallispuvun perussukkien neulontaohje!



Taito Uusimaa toivottaa Hyvää Joulua kaikille kansallispuvun käyttäjille!



Tähän Taito Uusimaan upeaan joululahjaan päättyy vuoden 2015 kansallispukuinen joulukalenteri. Kiitos seurasta ja oikein hyvää joulua sekä värikästä kansallispukuvuotta 2016!
- Soja ja joulukalenterin kansallispukuväki -

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 23. luukku

Tällä videolle kurkistetaan miun pajalle ja jopa ihan kaappeihin! 
Siivosin teitä varten (ja itseäni), tervetuloa :)



Lämmin kiitos tästä kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuodesta
kansallispukutyypeille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille, Sinulle!
Oikein rauhallista ja mukavaa joulunaikaa ja upeaa vuotta 2016!


Soja Murto kutoo kansallispukukankaita, kirjoo ja ompelee, kurssittaa ja luennoi, myy ja välittää tarvikkeita ja ohjeita, myy Jääsken alueen miehen, Jääsken naisen ja Kivennavan naisen kansallispukujen ohjeita ja kaavoja sekä tarvikkeita ja valmiita pukuja, sekä käyttää suuren osan vapaa-ajastaan kansallispukutietouden jakamiseen. Soja Murto valmistaa myös sarafaaneja ja feresejä sekä kansanpuvuista muokattuja moderneja vaatteita.
www.kansallispuku.com
Puoti - verkkokauppa
Facebook: Kansallispuku, Soja Murto T:mi

Instagram: Kansallispuku_Soja

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 22. luukku: Suomen kansallispukukeskus

TUTKIMUKSEN PALOA

Kansallispukumalleja on Suomessa tarjolla runsaasti eli reilut parisataa suomenkielisellä alueella. Aivan joka paikkakunnalla ei ole omaa pukua ja miesten pukumallien osuus on lukumääräisesti hyvin niukka. Kansallispukukeskuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on kansallispukutarkistuksien sekä uusien pukumallien kokoamistyön hoitaminen. Asiantuntijaelimenä toimii Kansallispukuraati, jonka valvonnassa pukuprojektit hoidetaan. Tehtävä edellyttää tilaajayhteisön Kansallispukukeskukselle tekemää tarkistus- tai kokoamispyyntöä.

Pukumallit ovat alusta asti olleet asiantuntijoiden kokoamia, mutta tutkimusmenetelmät ja kokoamisperusteet ovat vuosien myötä tarkentuneet. Kansallispukuraadin nimeämä pukuhankkeen asiantuntija laatii puvulle kokonaissuunnitelman. Suunnitelmaan kirjataan kaikki puvunosat sekä nimetään esikuvavaatekappaleet. Esikuvat eli alkuperäiset vaatekappaleet ovat talletettuina museoiden, valtaosin Kansallismuseon, kokoelmiin. Niitä päästään yhdessä tutkimaan Museoviraston keskusvarastolle Kansallispukukeskuksen johdolla.

Pukuhankkeita koordinoi kansallispukukonsultti. Hän ohjaa myös mallipukujen valmistusta. Kansallispukuraati hyväksyy uudet pukumallit sekä pukutarkistukset. Uudelle puvulle on myös tärkeää löytää tuotantopaikka, joka välittää puvun materiaaleja, työohjeita ja kaavoja. Tästä laaditaan tilaajayhteisön, myyjän ja Kansallispukukeskuksen kanssa ns. mallin käyttölupasopimus, jolla vahvistetaan yhteiset myyntiin liittyvät menettelytavat.


Orimattilassa sijaitsevassa Kansallismuseon keskusvarastossa tutkitaan Johanneksen naisenpuvun esikuvavaatekappaleita. Natsia tarkastelemassa Taina Kangas, Marjo Vainio, Minna Koskinen ja Soja Murto-Hartikainen.Kuva Suomen kansallispukukeskus/ Marja Liisa Väisänen.

Suomen kansallispukukeskus palvelee suomenkielisen alueen kansallispukuasioissa tiedottaen, luennoiden, kouluttaen ja järjestäen kansallispukutapahtumia. Kansallispukukeskus hoitaa näyttelytoimintaa, pukutarkistuksia ja uusien pukumallien kokoamista.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas, taina.kangas@jkl.fi
Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen, marja.liisa.vaisanen@jkl.fi

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 21. luukku: Lajulan kangastupa

Jokainen lanka kulkee sormieni läpi




Täällä kangas syntyy, Lajulan tilan kutomossa, kangastuvalla. Tilan aiemmista emännistä löytyy kutojia, jotka ovat kutoneet kodin tekstiilien lisäksi niin raidallista alushamekangasta kuin muinaispuvun villakangastakin. Minun mieleni vetää kansallispukukankaisiin. Kuvailen nyt millaista on kankaan valmistaminen käsin, aistit avoinna.

Pidän neljää lankaa peukaloni, etusormeni ja keskisormeni välissä. Luon loimen luomapuille. Luomapuut pyörivät vinhasti ja sormen ihoa kuumottaa. Kulkeeko jokainen lanka takkuamatta? Letitän loimen ja pidän siitä tukevasti kiinni kangaspuihin vedettäessä. Pujotan jokaisen langan oman niitensä silmään. Pistelen langat pirran rakoihin. Solmin langat yhtä tiukalle aloitusvarpaan, tunnustelen loimea. 

Lyön kudelankavyyhdin auki ja asetan sen sirkansäärille. Etsin vyyhdin pään ja alan kiertämään
siitä puolauskoneella puolaa. Lanka kulkee peukaloni ja etusormeni puristuksen kautta. Kokeilen syntyvää puolaa: tuliko liian pehmeä, sortuuko?



Poljen viriöt auki. Aukeavatko kaikki yhtä suuriksi? Osuvatko välittäjät toisiinsa tai polkusiin? Heitän sukkulan reippaasti viriöön. En liian kovasti, ettei lennä ohi käden, en liian hitaasti, jotta työ sujuu. Näyttäisikö kudelanka jääneen rennosti viriöön, onko kylliksi syötöstä? Toisella kädellä otan sukkulan kiinni, toisella tartun luhan kanteen. Napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti. Palautan luhan, kops se sanoo. 

Käyn läpi jokaisen kudevärin, tutustun niihin. Tunnustelen niiden jättämää jälkeä. Näyttääkö kangas sellaiselta kuin pitääkin? Voi itku tuo vihreä kudelanka on kyllä kankeaa! Sille on tehtävä jotain temppuja, jotta uppoaisi tarpeeksi. Kokeilen erilaisia syötöksiä, jotta loimi peittyisi paremmin. 

Joko kangasta on syntynyt pari senttiä, olisiko aika siirtää pingotinta? Parkkumia ohuilla villalangoilla kutoessa kangas kapenee pirrasta kankaansuuhun tullessa melkoisesti, koska kude joustaa. Avaan pingottimen, nostan sitä eteenpäin ja painan sen piikit kankaan reunoihin. Levitän pingotuksen huolellisesti, varoen, ja kangas on taas pakotettu leveäksi. Hutiloiminen tässä vaiheessa voi saada loimilankoja reunoista katkeamaan ja siitä koituu paljon lisätyötä.


Kudon eteenpäin. Heitän sukkulaa ja lyön luhalla reilut 30 kertaa - olen saanut sentin valmista. Kangastuvan lämmitys on pienellä, mutta alkaa tulla lämmin.

Kudoin tunnissa 15 cm. Huomaan, että kankaansuu on liian lähellä pirtaa ja on siirrettävä loimea. Käännän kammesta loimea lisää, toisesta kiristän. Kokeilen luhalla kireyttä, lyödessä se sanoo lumps. Kiristän vähän lisää, nyt ääni kuulostaa oikealta. On hyvä fiilis, kudon muutaman tunnin. Raitakankaan mallikerta tulee tutuksi, muistan jo sen ulkoa. En malta lopettaa kun lankojakin on puolattuna valmiiksi.

Kudon muutamana päivänä ja saan kansallispuvun liiviin tarvittavan määrän valmiiksi. Levitän kankaansuuhun liimaa ja jätän sen kuivumaan. Seuraavana päivänä pujotan uuden aloitusvarvan ja leikkaan syntyneen kankaan irti.

Kansallispukukankaita syntyy käsityönä Lajulan kangastuvalla. 
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 20. luukku: Minna Koskinen

 Joulun odotusta loppilaisittain.

Kuva: Lasse Keltto 
Kuva: Lasse Keltto

Kuva: Lasse Keltto


Lopen naisen kansallispuku julkistettiin 2002. Sen kankaita, kaavoja ja työohjeita välittää Minna Koskinen, minna.koskinen@ppb.inet.fi, puh 0400 778411

lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 19. luukku: Taito Etelä-Karjala

Miehet kulkevat herraskaisesti liepeet levällään…



Lappeen kihlakunnan miehen puku julkistettiin kansallispuvun 120 v. -juhlavuotena eli vuonna 2005 Lappeenrannassa. Kuvassa Leena Stenberg Uudenkirkon puvussa ja kaikki kolme Lappeen miestä päällystakki vaihtoehtoineen. (kuva Ari Nakari)

Ihmettelin 2. mallipukua valmistellessani Lappeen miehen pitkän takin napinläpiä ja napitusta – miten tällainen napitus voidaan laittaa kiinni? Soittelin jo hädissäni mallipuvun tekijälle Taina Kankaalle, onko hänelle sattunut lipsahdus, nimittäin napit ja napinlävet ovat aivan eri kohdissa. Taina rauhoitteli ettei ole edes tarkoitus napittaa takkia kiinni.


Taito Etelä-Karjala ry:n välittämät tarkistetut kansallispuvut:
Lappeen,  Joutsenon, Taipalsaaren, Lemin , Suomenniemen, Hiitolan naisten kansallispuvut ja Lappeen kihlakunnan miehen puku

Taito Etelä-Karjala ry/ Tasihinin talo / Marja Koskimäki
Kauppakatu 25
53100 Lappeenranta

Puh. 040-6849552

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 18. luukku: Suomen kansallispukukeskus

OPPIMISEN INTOA

Kansallispukujen valmistaminen käsityönä on koukuttavaa ja ihanan meditatiivista. Pukuja syntyykin esim. kansalaisopistojen kursseilla vuosittain melkoinen määrä. Kurssin opettaminen vaatii asiaan perehtyneisyyttä ja edellyttää monien käsinompelutekniikoiden hallintaa reikäompeleista vetopoimutuksiin jne. Kansallispukukeskuksen organisoimalla Kansallispukujen valmistuksen peruskurssilla kouluttautuu lähes kolmekymmentä henkilöä. He ovat kansallispukukurssien opettajia sekä pukuja työkseen valmistavia tai alalle aikovia innostuneita oppijoita.

Rekkopaita-jaksolla käytännön harjoituksia ohjaamassa kansallispukuvalmistaja Soja Murto-Hartikainen.Kuva Suomen kansallispukukeskus/ Taina Kangas


Kurssijaksoja on ollut tähän mennessä kolme kokoontumiskertaa. Kullakin jaksolla keskitytään yhteen puvun osaan kerrallaan. Osiot koostuvat asiantuntijaluennoista sekä käytännön harjoituksista.


Tykkimyssy-jaksolla asiantuntijaluentoa pitämässä professori Bo Lönnqvist.
Kuva Suomen kansallispukukeskus/ Taina Kangas


Suomen kansallispukukeskus palvelee suomenkielisen alueen kansallispukuasioissa tiedottaen, luennoiden, kouluttaen ja järjestäen kansallispukutapahtumia. Kansallispukukeskus hoitaa näyttelytoimintaa, pukutarkistuksia ja uusien pukumallien kokoamista.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas, taina.kangas@jkl.fi
Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen, marja.liisa.vaisanen@jkl.fi
-    

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 17. luukku: Tuula Pärnänen

Joulukuisia hajamietteitä työhuoneelta Jääski –projektia muistellen
Kuvassa allekirjoittanut Kaukolan ja miehensä Jussi Kuopion seudun kansallispuvussa muutama vuosi sitten. Joulun alla kaikki touhu ja tohina pistää miettimään ja muistelemaan menneitä....



Arki on yhtä juhlaa – paitsi joskus se ei tunnu siltä, ennen kuin pysähtyy ja osaa hymyillä tapahtuneille pienille ja joskus vähän isommillekin vastaan tulleille pulmille. Jääsken kansallispukutarkistuksessa olin mukana mallipukukankaiden kutojana.


Olin kutonut erilaisia villakankaita aiemminkin, mutta tämän hurstuthameen kanssa tein monia asioita sekä oikein että väärin. Loimen tekovaiheessa meinasi työhuoneeltani loppua tila ja sirkansääret, eikä lämpötilassakaan ollut valittamista, jos tykkää aurinkorannikosta. Lankoja oli riittävästi ja kaksi hamekangasta tarvittiin.





Päätimme myös esikuvat nähtyämme valita osana lointa pienillä nypläyslankarullilla olevan pellavalangan. Tästä kierteisestä langasta meinasikin tulla kudonnan kinkkisin osa-alue.



Tässä näkyy Marjukka Vuorelma-Laitiselta saatu vinkki: kolmas loimilanka, vähän paksumpi pellavalanka, saatiin kestämään loimessa vahauksen ansiosta.





Loimessa oli pituutta, eri vahvuisia lankoja ja eri materiaalit sulassa sovussa rinnakkain vielä tässä hetkessä; Fårö villalankaa ja kahta erilaista pellavaa.





Joskus sitä vain ahnehtii liikaa, kun arvelee selviävänsä helpommalla ja nopeammin. Toinen hameenmitta olisi kannattanut tehdä erillisenä. Tämä selvisi kyllä, mutta aikanaan ja komea rulla tuli … Jotenkin joulunalusaika kuulostaa monelle samalta suoriutumiselta. Olisiko hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi...





Loimilangat alkoivat uhkaavasti kiertyä ja takertua toisiinsa 1. hameosuuden lopussa.





Tätäkin löytyi...





Tässä vaiheessa kahvi, ystävät ja kotijoukot olivat tarpeen...kiitos teille. Täytyy myöntää, etten aiemmin ollut kuvitellut mitään vastaavaa tapahtuvaksi...





Työ jatkui loimen aukivetämisen, uudelleen rullauksen ja monien kahvilitrojen jälkeen.



Lopussa kiitos seisoo. Työ tekijäänsä neuvoo ja laittaa nöyränä miettimään työskentelyolosuhteita ja sitä aikaa, jolloin ei ollut sähkövaloja eikä nettitilauksia. Kolminkertainen eläköön -huuto esiäitiemme tinkimättömälle työlle, jotta meillä on näitä tutkittavia vaateparsia.
Ja kiitos Leenoille, jotka veitte meitä Kansallispukukolmosia asioiden alkulähteille. Ja kiitos teille vuosien varrella oppeja antaneet ja tukenani seisseet: Jussi, Tupu& Mara, Soja, Tintti, Marja-Liisa, Taina, Tuuki, Seija ja muut ihanaiset ihmiset.



Älkäämme stressata tekemättömistä töistä ja olkaamme itsellemme armolliset. Eläköön, eläköön, eläköön – hyvää joulun odotusta ja muistakaa - arki on yhtä juhlaa!




Toivottaa Tuula, jonka päätyö on nykyisin Siilinjärven kunnan nuoriso- ja kulttuuritoimessa. Vinkkejä vastaavien kankaiden rakentamiseen ja kudontaan voi kysyä tuula@kansallispuku.info ja soja@kansallispuku.com osoitteesta saatte Jääsken puvun myyjänä ja tarvikkeiden toimittajana ostaa ohjeita ja pääsette töihin!

www.kansallispuku.info, Tmi Tuula Pärnänen, Pulkonkoski / Maaninka, Kuopio, Itä-Suomen lääni Kuvat : Tuula ja Juha Pärnänen 


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 16. luukku: Tuulikki Matikainen


Kun minusta tuli kansallispukulainen…

Löysin kolmevuotiaana äitini vaatekomerosta ihmeellisen asian. Se oli punainen, kirjailtu myssy, jonka takana oli monivärinen rusetti ja se sijaitsi ylähyllyllä päällystetystä rautalangasta väännetyn hattutelineen päällä. Otin tuolin ja kiipesin yltääkseni katsomaan tuota ihanuutta. Äitini tuli keittiöstä ja kysyi, miksi olin kiivennyt tuolille. Osoitin sormellani punaista ihanuutta. Äitini otti myssyn hyllyltä ja antoi minun silittää sitä. Samalla hän kertoi, että myssy oli Härmän kansallispuvun tykkimyssy ja että sitä käytettiin kansallispuvun kanssa. Sillä hetkellä minä sain kansallispukukärpäsen pureman, vaikka sitä en silloin itse ymmärtänytkään. Kävin salaa silittämässä myssyä aina, kun vain muistin. Onnekseni minulla näyttää olleen puhtaat kädet, sillä myssy on edelleen tallessa ja se on yllättävän siisti.

Ensimmäistä pukuani pääsin tekemään äitini kanssa 11-vuotiaana, kun koulussani toimi kanteleensoiton ryhmä, jossa soitin ja esiintymisasuksi piti olla kansallispuku. Niinpä äitini pienensi minulle isommasta puvusta sopivan ja ompelin itse siihen hameen sopivaksi.

Kansallispuvut astuivat sitten isommin kuvaan 16-vuotiaana, kun aloitin Savonlinnan Taidelukiossa kuvataidelinjalla ja tutustuin tekstiilitaiteeseen Marja Onnukan johdolla. Tästä alkoi perehtyminen kansalliseen kulttuuriin. Myöhemmin kotiteollisuuskoulussa innostukseni jatkui ja opettajani sanoi tuolloin, että kirjontajälkeni on kaunis ja että minun kannattaa ehdottomasti hyödyntää tätä taitoani tulevaisuudessa. Ensimmäisen kansallispuvun mittatilaustyönä tein keväällä 1985. Nyt olen siis valmistanut pukuja jo yli kolmekymmentä vuotta. Erikoisesti olen rakastanut kirjontatöitä ja teen niitä joihinkin pukuihin ihan huvikseni ilman, että kukaan on niitä edes tilannut. Useimmiten aika on tavaralle paikan löytänyt.

Olen kutonut kansallispukukankaita vain omiin pukuihini, sillä minä olen ehdottomasti ompelija, en kutoja. Kutominen on ollut sen vuoksi hyvä asia, että olen oppinut, miten hyvä kansallispukukangas rakentuu. Olen ylpeä kutomistani kankaista, mutta en missään tapauksessa kutoisi kankaita kenellekään muille. Suutari pysyköön lestissään.





Tuulikki Muolaan sarkaviitta sylissään Kuopion korttelimuseon pihalla kauniina kesäpäivänä. Päällä on äidin entinen, uudistettu Etelä-Pohjanmaan kansallispuku ja päässä se kolmevuotiaana lumonnut myssy.

Asun Rantasalmella Etelä-Savossa. Toimin aiemmin Rantasalmen Karjala-seura ry:n nuorisojaoston kansallispukuneuvojana ja tein kansallispukuja päätyökseni, mutta tällä hetkellä ompelen kansallispukuja rehtorin työni ohella niin paljon kuin ehdin. Teen myös myssynkoppia ja joskus myös neulon kansallispukuun tarvittavia osia. Lisäksi toimin opettajana kansallispukukursseilla, luennoin puvuista ja pukuhistoriasta sekä huolehdin Rantasalmen kunnan vuokrapukujen huollosta ja vuokrauksesta. Minut tavoittaa parhaiten puhelimella, 0407157224 tai sähköpostilla tuulikki.matikainen@gmail.com. Teen läheistä yhteistyötä kankaankutoja Tiina Lajusen kanssa, mutta myös monen muun kansallispukualan kollegan kanssa.



tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 15. luukku: Imatran Työväenopisto, Soja Murto-Hartikainen

Kansallispukukurssin opettaminen ei ole niitä helpoimpia lajeja, mutta antoisaa se on. Ope oppii vähintään yhtä paljon, kuin opiskelijat. Kun 12 opiskelijan kurssilla jokainen tekee eri pukua, eri puvun osaa ja eri tekniikkaa yhtä aikaa, tarvikkeet ovat satojen eurojen arvoisia ja opiskelijat laittavat työhönsä lukemattomia työtunteja, ei open huomio saa herpaantua hetkeksikään. Mutta opekin on ihminen, joskus herpaantuu. Onneksi vahingot ovat toistaiseksi (koputtaa puuta) olleet pieniä ja korjattavissa.

Mottoni opena on, että "Meillä ei ole kiire. Matka kestää joka tapauksessa niin kauan, että opettele nauttimaan siitä. Valmiiksi saaminen on vain lisäbonus siellä jossain."

Tässä kuvakavalkadi kurssiltani marraskuun lopulla:

Katesaumaa Joutsenon kostuliin.

Vetopoimulankoja Vihdin naisen kansallispuvun hihan kädentielle.

Katesaumaa paitaan.

Etupistokirjontaa Tuuterin essuun.

Virvittäinompelua Jääsken naisen paidan pääntiekaitaleeseen.

Polveilevia etupistoja harjoitellaan ensin jättikoossa harvalle kankaalle, ennenkuin siirrytään varsinaiseen kankaaseen, joka on puuvillabatistia. Kirjonta tulee Jääsken naisen paidan pääntiekaitaleeseen.

Rantalakeuden tykkimyssyn päällystämistä.

Kuopion naisen paidan leikkuuta.

Uskelan röijyn kaavan sovitusmuutoksia protokappaleen muutosten mukaan.

Soja Murto kutoo kansallispukukankaita, kirjoo ja ompelee, kurssittaa ja luennoi, myy ja välittää tarvikkeita ja ohjeita, myy Jääsken alueen miehen, Jääsken naisen ja Kivennavan naisen kansallispukujen ohjeita ja kaavoja sekä tarvikkeita ja valmiita pukuja, sekä käyttää suuren osan vapaa-ajastaan kansallispukutietouden jakamiseen. Soja Murto valmistaa myös sarafaaneja ja feresejä sekä kansanpuvuista muokattuja moderneja vaatteita.
www.kansallispuku.com
Puoti - verkkokauppa
Facebook: Kansallispuku, Soja Murto T:mi

Instagram: Kansallispuku_Soja

maanantai 14. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 14. luukku: Suomen kansallispukukeskus

Juhlahulinaa!

Kansallispukukeskus järjestää vuosittain kansallispukujen juhlatapahtuman Jyväskylässä. Sen ajankohta on asiakkaiden toiveiden mukaisesti vähän myöhemmin syksyllä kuin kansallispukutuuletukset. Kansallispuvun juhla kokoaa kansallispukuammattilaisia ja  –harrastajia tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan yhteisestä kiinnostuksen kohteesta. Juhlan ohjelmaan kuuluu myös kansallispukutarvikkeiden myyntitori sekä luentoja.


Tänä vuonna juhlittiin lokakuun ensimmäisenä lauantaina 130 vuotta täyttävää suomalaista kansallispukua. Päivän aloitti huikea kansallispuku flashmob-tapahtuma Kävelykadulla. Sen jälkeen museo täyttyi ympäri Suomea saapuneista kansallispuvuista innostuneista ihmisistä.
Hämeenlinnan kaupunginmuseon amanuenssi, tutkija Inka-Maria Laitila kertoi Fredrika Wetterhoffin elämästä. Kansallispukuvalmistaja Soja Murto kertoi kansallispukumme 130-vuotisesta historiasta ja nykypäivästä.

Runsas ja värikäs myyntitori levittäytyi museon eri kerroksiin näyttelyiden lomaan. Tarjolla oli kansallispukuihin liittyvää materiaalia, kankaita, huiveja yms.

Tänä vuonna järjestettiin myös laaja pukunäytös, jonka tutkija Leena Holst juonsi. Näytöksessä oli runsaasti osallistujia upeissa puvuissaan. Näytöksen päätyttyä kokoonnuimme yhteiskuvaan aurinkoiseen Kirkkopuistoon, jossa saatiin upeita kuvia sekä runsaasti huomiota myös muilta ohikulkijoilta.

Karjalainen Nuorisoliitto oli mukana kertomassa toiminnastaan ja myymässä arpoja, joissa pääpalkintona on käsintehty kansallispuku.

Joka vuosi tapahtuman positiivisuus, ihmisten halu osallistua pukunäytökseen ja sellainen ”yhteen hiileen puhaltamisen henki ” jaksaa yllättää meidät kansallispukukeskuksen työntekijät. Tämän juhlan järjestäminen ei tunnu miltään tavalliselta työltä. Tämän juhlan me kaikki teemme yhdessä!

Suuret kiitokset kaikille teille, jotka osallistuitte tapahtumaan ja teitte siitä meidän kanssamme juhlavan ja iloisen tapahtuman!


Pukunäytöksen jälkeen kokoonnuimme aurinkoiseen Kirkkopuistoon yhteiskuvaan.
Kuva: Suomen käsityön museo


Suomen kansallispukukeskus palvelee suomenkielisen alueen kansallispukuasioissa tiedottaen, luennoiden, kouluttaen ja järjestäen kansallispukutapahtumia. Kansallispukukeskus hoitaa näyttelytoimintaa, pukutarkistuksia ja uusien pukumallien kokoamista.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas, taina.kangas@jkl.fi
Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen, marja.liisa.vaisanen@jkl.fi

P.S. Kansallispuvun juhlapäivää vietetään Kansallispukukeskuksessa taas 24.9.2016.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 13. luukku: Brage

Arvokas lahjoitus Bragen pukumuseolle.


Bragen pukumuseo

Sain vuosi sitten puhelun Rita Tawastilta ja hän kysyi olisimmeko halukkaita ottamaan Bragen pukumuseoon heidän kansallispukuiset nukkensa. En vastanut heti myöntävästi vaan kerroin miettiväni asiaa. Nukkekokelmia kun on kaikenlaisia. 


Folkdräkt från Sverige - kansallispuku Ruotsista


Soitin Gunilla Vuorelle, hän on ollut kansallispukukonsulttina Bragessa ennen minua. Kerroin asiani ja häneltä tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä: Nuket ovat hienoja ja sopivat hyvin meidän pukumuseoomme. Nukkeja on viitisenkymmentä, joilla on suomenruotsalaiset kansallispuvut ja parillakymmenellä suomalaisen alueen kansallispuvut. 


Nuket Kaustisilla


Rita ja Ulla lahjoittivat Bragelle suomenruotsalaiset kansallispukunuket ja Jyväskylään Suomen kansallispukukeskukselle suomalaisten alueiden kansallispukunuket. Paitsi nuket, kuului lahjoituksiin myös parikymmentä "vaihtopukua".  Bragen kokoelmaan kuuluu joitakin Ruotsin ja Islannin kansallispukuja.


Nuket Kaustisilla


Kaksoset Rita ja Ulla Tawast ovat tehneet nuket huolella aina posliininukeista ja Martta nukeista alkaen, kutoneet lähes kaikki kankaat, kirjailleet, tehneet koristeompeleet ja nauhat. Heidän nukkensa ovat lapsinukkeja ja siten ilman päähineitä.


Pyttis


Nuket tapasivat toisensa Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleilla kesällä 2015. Nämä nukkekoelman kansallispuvut antavat hyvän konaiskuvan Suomen kansallispuvuista.
Tällaisia lahjoituksia saa meidän museo harvoin ja se on nyt vitriinikaapissa meidän pukumuseossa.
Sibbo herrdräkt

Brage vastaa Suomen ruotsinkielisen alueen kansallispuvuista ja myy tarvikkeita, joista monet käyvät myös suomenkielisen alueen pukuihin.
Eija Mendelin
Kansallispukukonsultti
Bragen pukumuseo
Föreningen Brage i Helsingfors

lauantai 12. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 12. luukku: Suomalaisen kansantanssin ystävien puvusto

Keväällä 2014 salolainen Leticia-nuorisokuoro otti yhteyttä SKY:n puvustolle. Kuoro oli lähdössä kilpailumatkalle Latviaan ja tarvitsi kansallispukuja laulajilleen. Kevään aikana sovitettiin pukuja yli neljällekymmenelle lapselle, nuorelle ja aikuiselle. Suurin osa oli ensimmäistä kertaa pukeutumassa kansallispukuun. Muutama kohtaaminen jäi erityisesti mieleen.
Ensimmäisellä kerralla tuli teini-ikäinen tyttö äitinsä kanssa pukua sovittamaan. Tyttö oli vaalea, joten päädyimme sovittamaan Munsalan pukua. Puvun puettuaan hän katsahti peiliin todeten "minähän näytän ihan kunnon kansalaiselta!" Puvustolla naurettiin tämän jälkeen pitkään sille, että ehkä kansallispuvun nimi tosiaan pitäisi vaihtaa kansalaispuvuksi.

Toisella kertaa puvustolle tuli nainen muistaakseni kolmen tai neljän tytön kanssa, jotka olivat ehkä 7-10-vuotiaita. Yksi tytöistä ei olisi millään jaksanut odottaa sovitusvuoroaan. Äiti ilmeisesti väsyi kuuntelemaan tytön taukoamatonta papatusta ja katselemaan levotonta heilumista ja ehdotti, että "mitäs jos leikittäisiin taas mykkää leijonaa?" Tämän jälkeen mykkä leijona istui hiljaa tuolissaan odottaen omaa vuoroaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun puvustolla kävi leijona.


Kuva: Saara Kemppainen


Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry:n puvusto vuokraa kansallispukuja Helsingin Töölöstä käsin. SKY aloitti kansallispukutoiminnan jo vuonna 1907 ollen yksi ensimmäisistä kansallispukujen ohjeiden ja tarvikkeiden välittäjistä Suomessa. Sittemmin myynti on vaihtunut vuokraamiseksi, mutta toiminta jatkuu edelleen aktiivisena. Yhteydenotot: puvusto@kansantanssinyst.fi

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 11. luukku: Soja Murto


Esikuvien äärellä

En koskaan unohda sitä hetkeä, kun pääsin ensimmäistä kertaa Kansallismuseon keskusvarastolle Orimattilaan tapaamaan esikuvia. 


Tuula Pärnänen tutkailee Lammilta talletettua hametta, joka on Lammin kansallispuvun hameen esikuva.

Keskusvarasto on keskellä "ei-mitään", metsässä. Se on valtava, luotaantyöntävän näköinen rakennus, joka imee ympäröivästä kauniista maisemasta lämmön. Rakennuksen sisällä on hiljaista, vain ilmastointi hurisee. Tutkimussalin ikkunat ovat pienet, loisteputkien valot poraavat reiän päähän. Pöydille silkkipapereiden väliin asettellut, esille pyydetyt esikuvat haisevat lialle ja myrkyille.


Porvoosta talletettu hame, joka on ainakin Porvoon kansallispuvun hameen esikuva.

Sitten nostellaan silkkipapereita vaatteiden päältä pois. Vaikka olin nähnyt esikuvia museossa vitriinissä, ei se ollut mitään verrattuna siihen sävähdykseen, joka kävi lävitseni, kun ymmärsin, että tässä niitä nyt on. Niitä esikuvia, joita yritämme matkia. Vasta kun pääsimme puuvillahanskoin niitä varoen tutkailemaan, ymmärsin mihin pyrimme. Ymmärsin, millaisia kompromisseja meidän on joskus tehtävä, kyseenalaistin niistä osan ja pääsin muodostamaan oman käsitykseni siitä, mikä on toistamisen arvoista.


Kaukolasta talletettu liivi KMKE A805, Kaukolan naisen kansallispuvun liivin esikuva.


Kaukolasta talletettu liivi KMKE A804. Ja siloposkisempi ja pitkätukkaisempi mie. Kuva: Tuula Pärnänen

Pääsimme myös tutustumiskäynnille halleihin. Valtavan salin täyttävät puiset laatikostot ja hyllyköt. Luen laatikoiden reunasta: Sakkola, Rautu, Metsäpirtti, Kivennapa... Haluaisin tonkia kaikki laatikot, nähdä, tuntea, haistaa. Se ei tietenkään käy. Silti jo se, että oivallan esikuvien olevan siinä, noissa laatikoissa, vahvistaa jotain sisälläni. Aikakausien välistä jatkumoa ehkä.


Lappträskistä talletettu kimonohihainen röijy KMKE A2217, Kymenlaakson naisen kansallispuvun röijyn esikuva.

Lähikuva Lappträskistä talletetusta kimonohihaisesta röijystä KMKE 2217, hihansuu.

Suurin osa kansallispukujemme esikuvista kuuluu Kansallismuseon kokoelmiin. Kaikki tämän luukun kuvien vaatekappaleet ovat sieltä. 

Soja Murto kutoo kansallispukukankaita, kirjoo ja ompelee, kurssittaa ja luennoi, myy ja välittää tarvikkeita ja ohjeita, myy Jääsken alueen miehen, Jääsken naisen ja Kivennavan naisen kansallispukujen ohjeita ja kaavoja sekä tarvikkeita ja valmiita pukuja, sekä käyttää suuren osan vapaa-ajastaan kansallispukutietouden jakamiseen. Soja Murto valmistaa myös sarafaaneja ja feresejä sekä kansanpuvuista muokattuja moderneja vaatteita.
www.kansallispuku.com
Puoti - verkkokauppa
Facebook: Kansallispuku, Soja Murto T:mi

Instagram: Kansallispuku_Soja