Joulukalenteri 2015, 16. luukku: Tuulikki Matikainen

Kun minusta tuli kansallispukulainen…

Löysin kolmevuotiaana äitini vaatekomerosta ihmeellisen asian. Se oli punainen, kirjailtu myssy, jonka takana oli monivärinen rusetti ja se sijaitsi ylähyllyllä päällystetystä rautalangasta väännetyn hattutelineen päällä. Otin tuolin ja kiipesin yltääkseni katsomaan tuota ihanuutta. Äitini tuli keittiöstä ja kysyi, miksi olin kiivennyt tuolille. Osoitin sormellani punaista ihanuutta. Äitini otti myssyn hyllyltä ja antoi minun silittää sitä. Samalla hän kertoi, että myssy oli Härmän kansallispuvun tykkimyssy ja että sitä käytettiin kansallispuvun kanssa. Sillä hetkellä minä sain kansallispukukärpäsen pureman, vaikka sitä en silloin itse ymmärtänytkään. Kävin salaa silittämässä myssyä aina, kun vain muistin. Onnekseni minulla näyttää olleen puhtaat kädet, sillä myssy on edelleen tallessa ja se on yllättävän siisti.

Ensimmäistä pukuani pääsin tekemään äitini kanssa 11-vuotiaana, kun koulussani toimi kanteleensoiton ryhmä, jossa soitin ja esiintymisasuksi piti olla kansallispuku. Niinpä äitini pienensi minulle isommasta puvusta sopivan ja ompelin itse siihen hameen sopivaksi.

Kansallispuvut astuivat sitten isommin kuvaan 16-vuotiaana, kun aloitin Savonlinnan Taidelukiossa kuvataidelinjalla ja tutustuin tekstiilitaiteeseen Marja Onnukan johdolla. Tästä alkoi perehtyminen kansalliseen kulttuuriin. Myöhemmin kotiteollisuuskoulussa innostukseni jatkui ja opettajani sanoi tuolloin, että kirjontajälkeni on kaunis ja että minun kannattaa ehdottomasti hyödyntää tätä taitoani tulevaisuudessa. Ensimmäisen kansallispuvun mittatilaustyönä tein keväällä 1985. Nyt olen siis valmistanut pukuja jo yli kolmekymmentä vuotta. Erikoisesti olen rakastanut kirjontatöitä ja teen niitä joihinkin pukuihin ihan huvikseni ilman, että kukaan on niitä edes tilannut. Useimmiten aika on tavaralle paikan löytänyt.

Olen kutonut kansallispukukankaita vain omiin pukuihini, sillä minä olen ehdottomasti ompelija, en kutoja. Kutominen on ollut sen vuoksi hyvä asia, että olen oppinut, miten hyvä kansallispukukangas rakentuu. Olen ylpeä kutomistani kankaista, mutta en missään tapauksessa kutoisi kankaita kenellekään muille. Suutari pysyköön lestissään.

Tuulikki Muolaan sarkaviitta sylissään Kuopion korttelimuseon pihalla kauniina kesäpäivänä. Päällä on äidin entinen, uudistettu Etelä-Pohjanmaan kansallispuku ja päässä se kolmevuotiaana lumonnut myssy.

Asun Rantasalmella Etelä-Savossa. Toimin aiemmin Rantasalmen Karjala-seura ry:n nuorisojaoston kansallispukuneuvojana ja tein kansallispukuja päätyökseni, mutta tällä hetkellä ompelen kansallispukuja rehtorin työni ohella niin paljon kuin ehdin. Teen myös myssynkoppia ja joskus myös neulon kansallispukuun tarvittavia osia. Lisäksi toimin opettajana kansallispukukursseilla, luennoin puvuista ja pukuhistoriasta sekä huolehdin Rantasalmen kunnan vuokrapukujen huollosta ja vuokrauksesta. Minut tavoittaa parhaiten puhelimella, 0407157224 tai sähköpostilla tuulikki.matikainen@gmail.com. Teen läheistä yhteistyötä kankaankutoja Tiina Lajusen kanssa, mutta myös monen muun kansallispukualan kollegan kanssa.