perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 11. luukku: Soja Murto


Esikuvien äärellä

En koskaan unohda sitä hetkeä, kun pääsin ensimmäistä kertaa Kansallismuseon keskusvarastolle Orimattilaan tapaamaan esikuvia. 


Tuula Pärnänen tutkailee Lammilta talletettua hametta, joka on Lammin kansallispuvun hameen esikuva.

Keskusvarasto on keskellä "ei-mitään", metsässä. Se on valtava, luotaantyöntävän näköinen rakennus, joka imee ympäröivästä kauniista maisemasta lämmön. Rakennuksen sisällä on hiljaista, vain ilmastointi hurisee. Tutkimussalin ikkunat ovat pienet, loisteputkien valot poraavat reiän päähän. Pöydille silkkipapereiden väliin asettellut, esille pyydetyt esikuvat haisevat lialle ja myrkyille.


Porvoosta talletettu hame, joka on ainakin Porvoon kansallispuvun hameen esikuva.

Sitten nostellaan silkkipapereita vaatteiden päältä pois. Vaikka olin nähnyt esikuvia museossa vitriinissä, ei se ollut mitään verrattuna siihen sävähdykseen, joka kävi lävitseni, kun ymmärsin, että tässä niitä nyt on. Niitä esikuvia, joita yritämme matkia. Vasta kun pääsimme puuvillahanskoin niitä varoen tutkailemaan, ymmärsin mihin pyrimme. Ymmärsin, millaisia kompromisseja meidän on joskus tehtävä, kyseenalaistin niistä osan ja pääsin muodostamaan oman käsitykseni siitä, mikä on toistamisen arvoista.


Kaukolasta talletettu liivi KMKE A805, Kaukolan naisen kansallispuvun liivin esikuva.


Kaukolasta talletettu liivi KMKE A804. Ja siloposkisempi ja pitkätukkaisempi mie. Kuva: Tuula Pärnänen

Pääsimme myös tutustumiskäynnille halleihin. Valtavan salin täyttävät puiset laatikostot ja hyllyköt. Luen laatikoiden reunasta: Sakkola, Rautu, Metsäpirtti, Kivennapa... Haluaisin tonkia kaikki laatikot, nähdä, tuntea, haistaa. Se ei tietenkään käy. Silti jo se, että oivallan esikuvien olevan siinä, noissa laatikoissa, vahvistaa jotain sisälläni. Aikakausien välistä jatkumoa ehkä.


Lappträskistä talletettu kimonohihainen röijy KMKE A2217, Kymenlaakson naisen kansallispuvun röijyn esikuva.

Lähikuva Lappträskistä talletetusta kimonohihaisesta röijystä KMKE 2217, hihansuu.

Suurin osa kansallispukujemme esikuvista kuuluu Kansallismuseon kokoelmiin. Kaikki tämän luukun kuvien vaatekappaleet ovat sieltä. 

Soja Murto kutoo kansallispukukankaita, kirjoo ja ompelee, kurssittaa ja luennoi, myy ja välittää tarvikkeita ja ohjeita, myy Jääsken alueen miehen, Jääsken naisen ja Kivennavan naisen kansallispukujen ohjeita ja kaavoja sekä tarvikkeita ja valmiita pukuja, sekä käyttää suuren osan vapaa-ajastaan kansallispukutietouden jakamiseen. Soja Murto valmistaa myös sarafaaneja ja feresejä sekä kansanpuvuista muokattuja moderneja vaatteita.
www.kansallispuku.com
Puoti - verkkokauppa
Facebook: Kansallispuku, Soja Murto T:mi

Instagram: Kansallispuku_Soja

11 kommenttia:

  1. Keskusvarasto on huikea kokemus!

    VastaaPoista
  2. Hyvä, ettet jäänyt sinne museovarastomuumioksi vaan tulit tänne meitä valistamaan. Ja vaikka tieto lisää tuskaa, se opettaa myös ymmärtämään ja tekemään kompromisseja. Sitä voisi varmaan kutsua viisaudeksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, yritän aina karistella museopölyt viimeistään parin päivän jälkeen :D Nimenomaan ymmärrystä on lisännyt tuo esikuvien tapaaminen, ihan huikean paljon. Oleellista on myös se, että meitä on siellä aina joukko ja oivallamme yhdessä, opetamme toisiamme, tuomme jokainen oman tietomme ja luulomme yhteiseen kasaan ja tajuamme paljon enemmän, kuin kukaan meistä yksin pystyisi.

      Poista
  3. Voi että olipa jännä luukku! Tosi mielenkiintoista tästä olisin voinut lukea paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mie vielä joskus kirjoittelen näistä lisääkin. Aihe on kyllä todella lähellä sydäntä <3

      Poista
  4. Ihana nähdä tuo Porvoonkin esikuva, johon on kudottu osittain eri väristä punaista. Kansanomainen tapa!

    VastaaPoista
  5. En yhtään ihmettele tuntemuksiasi keskusvarastolla. Jotain samantapaista tunsin itse pari vuotta sitten, kun kävimme porukalla katsomassa lapasia ja sukkia Sukupolven silmukoihin. Esimerkiksi Raudun virkatuista kolmiokintaista minulla oli ollut värikuva ja sen myötä niitä olin virkkaillut ja kun näin esikuvan, pikkiriikkiset likaiset puuvillalanka lapaset, niin hämmästys oli valtava ja homma meni toiselle tasolle.
    Nyt kansallismuseo ei ota uusia tutkimusta tekeviä ryhmiä, hoitaa vain jo sovitut. Se on harmi, sillä olisimme Mikkelistä lähteneet porukalla.
    http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/esinelainat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin valitettavasti on, että pääsy on vaikeutunut.

      Poista
  6. No nyt kun tulin kattoneeksi tän uudelleen. Voin todeta ylpeänä: Tunnistin hameeni esikuvan :)

    VastaaPoista