Mielessäni kuuntelen ja lasken: yyyk - si, kaaak - si, ko-ool - me, ne-eel - jä, mittanauha käteen, yksi millimetri kudottu, sukkulan vaihto, yyyk - si, kaaak - si, ko-ool - me ja poimintaviriö.
”Olen huomannut, että hyvällä kutojalla on rytmitajua”, sanoi tutkija Leena Holst minulle. Samaa mieltä on ollut kutoja Annette Hägg Taito-lehden haastattelussa (numero 3/2002): ”Pitää löytää oikea rytmi, jotta työ sujuu”, hän sanoi.
Heitän sukkulan vauhdilla viriöön ja nappaan sen toiselta laidalta kiinni. Tarkkailen kuteen syötöstä. Otan luhasta kiinni sormillani ja napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti.
Käsin tehdyissä tuotoksissa on yleensä tekijänsä käden jälki. Niin näkyy kirjoituksissa käsiala kuin neulotuissa kappaleissakin. Annette Hägg totesi haastattelussaan, että ”tottunut kutoja pystyy lukemaan luonteenpiirteet kudonnaisista, kuten muut ehkä käsialasta.”
”Mieliala näkyy kudonnaisissa - joskus tuntuu, ettei työ etene ollenkaan”, Annette Hägg paljasti. Se on ihan totta: on aivan turha käydä kutomaan huonolla tuulella. Mutta ei se työ kovin joutuisaa ole iloisen riehakkaalla vaihteellakaan: montakohan loimilankaa saisin katkeamaan Nisse-polkkaa hoilatessa?
Kudon Lajulan kangastuvalla kansallispukukankaita ja nauhoja.
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/
Kutominen on mahtavaa. Itse tosin kudon vain harrastajana ja aivan liian harvoin.
VastaaPoista