Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lajulan kangastupa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lajulan kangastupa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 21. luukku: Lajulan kangastupa

Jokainen lanka kulkee sormieni läpi




Täällä kangas syntyy, Lajulan tilan kutomossa, kangastuvalla. Tilan aiemmista emännistä löytyy kutojia, jotka ovat kutoneet kodin tekstiilien lisäksi niin raidallista alushamekangasta kuin muinaispuvun villakangastakin. Minun mieleni vetää kansallispukukankaisiin. Kuvailen nyt millaista on kankaan valmistaminen käsin, aistit avoinna.

Pidän neljää lankaa peukaloni, etusormeni ja keskisormeni välissä. Luon loimen luomapuille. Luomapuut pyörivät vinhasti ja sormen ihoa kuumottaa. Kulkeeko jokainen lanka takkuamatta? Letitän loimen ja pidän siitä tukevasti kiinni kangaspuihin vedettäessä. Pujotan jokaisen langan oman niitensä silmään. Pistelen langat pirran rakoihin. Solmin langat yhtä tiukalle aloitusvarpaan, tunnustelen loimea. 

Lyön kudelankavyyhdin auki ja asetan sen sirkansäärille. Etsin vyyhdin pään ja alan kiertämään
siitä puolauskoneella puolaa. Lanka kulkee peukaloni ja etusormeni puristuksen kautta. Kokeilen syntyvää puolaa: tuliko liian pehmeä, sortuuko?



Poljen viriöt auki. Aukeavatko kaikki yhtä suuriksi? Osuvatko välittäjät toisiinsa tai polkusiin? Heitän sukkulan reippaasti viriöön. En liian kovasti, ettei lennä ohi käden, en liian hitaasti, jotta työ sujuu. Näyttäisikö kudelanka jääneen rennosti viriöön, onko kylliksi syötöstä? Toisella kädellä otan sukkulan kiinni, toisella tartun luhan kanteen. Napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti. Palautan luhan, kops se sanoo. 

Käyn läpi jokaisen kudevärin, tutustun niihin. Tunnustelen niiden jättämää jälkeä. Näyttääkö kangas sellaiselta kuin pitääkin? Voi itku tuo vihreä kudelanka on kyllä kankeaa! Sille on tehtävä jotain temppuja, jotta uppoaisi tarpeeksi. Kokeilen erilaisia syötöksiä, jotta loimi peittyisi paremmin. 

Joko kangasta on syntynyt pari senttiä, olisiko aika siirtää pingotinta? Parkkumia ohuilla villalangoilla kutoessa kangas kapenee pirrasta kankaansuuhun tullessa melkoisesti, koska kude joustaa. Avaan pingottimen, nostan sitä eteenpäin ja painan sen piikit kankaan reunoihin. Levitän pingotuksen huolellisesti, varoen, ja kangas on taas pakotettu leveäksi. Hutiloiminen tässä vaiheessa voi saada loimilankoja reunoista katkeamaan ja siitä koituu paljon lisätyötä.


Kudon eteenpäin. Heitän sukkulaa ja lyön luhalla reilut 30 kertaa - olen saanut sentin valmista. Kangastuvan lämmitys on pienellä, mutta alkaa tulla lämmin.

Kudoin tunnissa 15 cm. Huomaan, että kankaansuu on liian lähellä pirtaa ja on siirrettävä loimea. Käännän kammesta loimea lisää, toisesta kiristän. Kokeilen luhalla kireyttä, lyödessä se sanoo lumps. Kiristän vähän lisää, nyt ääni kuulostaa oikealta. On hyvä fiilis, kudon muutaman tunnin. Raitakankaan mallikerta tulee tutuksi, muistan jo sen ulkoa. En malta lopettaa kun lankojakin on puolattuna valmiiksi.

Kudon muutamana päivänä ja saan kansallispuvun liiviin tarvittavan määrän valmiiksi. Levitän kankaansuuhun liimaa ja jätän sen kuivumaan. Seuraavana päivänä pujotan uuden aloitusvarvan ja leikkaan syntyneen kankaan irti.

Kansallispukukankaita syntyy käsityönä Lajulan kangastuvalla. 
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 8. luukku: Lajulan kangastupa

Kutomisen saloja


Mielessäni kuuntelen ja lasken: yyyk - si, kaaak - si, ko-ool - me, ne-eel - jä, mittanauha käteen, yksi millimetri kudottu, sukkulan vaihto, yyyk - si, kaaak - si, ko-ool - me ja poimintaviriö.


”Olen huomannut, että hyvällä kutojalla on rytmitajua”, sanoi tutkija Leena Holst minulle. Samaa mieltä on ollut kutoja Annette Hägg Taito-lehden haastattelussa (numero 3/2002): ”Pitää löytää oikea rytmi, jotta työ sujuu”, hän sanoi.


Heitän sukkulan vauhdilla viriöön ja nappaan sen toiselta laidalta kiinni. Tarkkailen kuteen syötöstä. Otan luhasta kiinni sormillani ja napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti.



Käsin tehdyissä tuotoksissa on yleensä tekijänsä käden jälki. Niin näkyy kirjoituksissa käsiala kuin neulotuissa kappaleissakin. Annette Hägg totesi haastattelussaan, että ”tottunut kutoja pystyy lukemaan luonteenpiirteet kudonnaisista, kuten muut ehkä käsialasta.”


”Mieliala näkyy kudonnaisissa - joskus tuntuu, ettei työ etene ollenkaan”, Annette Hägg paljasti. Se on ihan totta: on aivan turha käydä kutomaan huonolla tuulella. Mutta ei se työ kovin joutuisaa ole iloisen riehakkaalla vaihteellakaan: montakohan loimilankaa saisin katkeamaan Nisse-polkkaa hoilatessa?


Kudon Lajulan kangastuvalla kansallispukukankaita ja nauhoja.
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/