Kansallispuku - arkea ja juhlaa: opetus

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 15. luukku: Imatran Työväenopisto, Soja Murto-Hartikainen

Kansallispukukurssin opettaminen ei ole niitä helpoimpia lajeja, mutta antoisaa se on. Ope oppii vähintään yhtä paljon, kuin opiskelijat. Kun 12 opiskelijan kurssilla jokainen tekee eri pukua, eri puvun osaa ja eri tekniikkaa yhtä aikaa, tarvikkeet ovat satojen eurojen arvoisia ja opiskelijat laittavat työhönsä lukemattomia työtunteja, ei open huomio saa herpaantua hetkeksikään. Mutta opekin on ihminen, joskus herpaantuu. Onneksi vahingot ovat toistaiseksi (koputtaa puuta) olleet pieniä ja korjattavissa.

Mottoni opena on, että "Meillä ei ole kiire. Matka kestää joka tapauksessa niin kauan, että opettele nauttimaan siitä. Valmiiksi saaminen on vain lisäbonus siellä jossain."

Tässä kuvakavalkadi kurssiltani marraskuun lopulla:

Katesaumaa Joutsenon kostuliin.

Vetopoimulankoja Vihdin naisen kansallispuvun hihan kädentielle.

Katesaumaa paitaan.

Etupistokirjontaa Tuuterin essuun.

Virvittäinompelua Jääsken naisen paidan pääntiekaitaleeseen.

Polveilevia etupistoja harjoitellaan ensin jättikoossa harvalle kankaalle, ennenkuin siirrytään varsinaiseen kankaaseen, joka on puuvillabatistia. Kirjonta tulee Jääsken naisen paidan pääntiekaitaleeseen.

Rantalakeuden tykkimyssyn päällystämistä.

Kuopion naisen paidan leikkuuta.

Uskelan röijyn kaavan sovitusmuutoksia protokappaleen muutosten mukaan.

Soja Murto kutoo kansallispukukankaita, kirjoo ja ompelee, kurssittaa ja luennoi, myy ja välittää tarvikkeita ja ohjeita, myy Jääsken alueen miehen, Jääsken naisen ja Kivennavan naisen kansallispukujen ohjeita ja kaavoja sekä tarvikkeita ja valmiita pukuja, sekä käyttää suuren osan vapaa-ajastaan kansallispukutietouden jakamiseen. Soja Murto valmistaa myös sarafaaneja ja feresejä sekä kansanpuvuista muokattuja moderneja vaatteita.
www.kansallispuku.com
Puoti - verkkokauppa
Facebook: Kansallispuku, Soja Murto T:mi
Instagram: Kansallispuku_Soja

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukalenteri 2015, 9. luukku: Helsingin työväenopisto, Inga Pihlhjerta

Kansallispukutuntsarit!

Kansallispukukurssini opiskelijat osaavat jo odottaa; jossain vaiheessa vuotta pidämme kansallispukutuntsarit.

Osio 1. Aloitellaan tehtävällä, jossa voi selvitä ihan kivasti arvaamallakin ja toki kaikille jokunen sana on tuttu. Tarkoituksella laitan helppoja, mutta myös jokusen haastavamman. Tarkistamisvaiheessa katsotaan kuvia tai tilkkuja, että kaikki sanat tulevat selviksi. Joskus käytän valintatehtäviä, joissa oikea vastaus on a, b, c tai d.

Osiossa 2 tarkastellaan nyt päähineitä. Yhtä hyvin voisi kysyä vaikka esiliinoista. Samalla tulee kerratuksi tykkimyssyt, hunnut, tanut, säpsät ja sorokat sekä iän ja siviilisäädyn vaikutus pukeutumiseen.

Osio 3 opettaa ja kertaa kankaiden nimityksiä. Opettelemme muistamaan, että Hämeen ruudullinen liivi on kalminkkia ja hamekangas on usein parkkumia. Arvuuttelu ja/tai tunnistaminen tapahtuu kangasnäytteiden avulla.

Osiossa 4 on oikeastaan parempi, jos pystyy kuvasta päättelemään, onko puku esim. savolainen vai Etelä-Pohjanmaalta. Puvun nimestäkin saa pisteen. Joskus teen jekkua ja ujutan kuviin jonkun ihan muun asun, kuten Suomi-Puvun tai vaikkapa norjalaisen kansallispuvun. Silloin pisteet saa, jos tietää, että kyseessä ei ole suomalainen kansallispuku.

Kun kerron, että tänään on pukutuntsarit, opiskelijat hieman kiljuvat että voi eiiii, mutta aina kaikki vastaavat. Useimmiten saavat lopuksi itse tarkistaa omat vastauksensa ja laskea pisteet. Kysyn saiko kuinka moni täydet pisteet, kuinka moni 35–40 jne. Samalla keskustellaan, että on ihan hyvä, jos 7 vuotta kurssilla käynyt saa enemmän pisteitä kuin syksyllä aloittanut.

Minusta tuntsarit on kiva tapa kerrata asioita! Kysymykset voi laatia sen mukaan, mitä yhdessä tunneilla on käsitelty. Tuntsarit ovat myös palvelus niille, jotka joutuvat joskus olemaan pois tunneilta.