Joulukalenteri 2018, luukku 14: Kuka saa kutoa kansallispukukankaita?

Kuka saa kutoa kansallispukukankaita? - Marsu -

Parahin Marsu,

Kysymyksesi on hyvä eli osittain vähän hankala vastattava. Noin pääsääntöisesti käsinkudottaviin kansallispukukankaisiin on ostettavissa kudontaohjeet, jotka on tarkoitettu yksityisasiakkaille. Se tarkoittaa sitä, että niillä saa kutoa itselleen, omaan käyttöön kansallispukukangasta. Joidenkin pukujen kohdalla myyjä on linjannut niin, että he toimittavat vain valmista kangasta, eivät ohjeita. Se voi johtua esimerkiksi kankaan haastavuudesta tai siitä, että myyjien on saatava jollain konstilla pukujen myynti kannattamaan ja valmiin kankaan myynti voi olla se konsti. 

Kuva: Soja Murto

Meillähän on myös yrittäjiä, jotka kutovat kansallispukukankaita tilauksesta ja vielä joitakin opistojen kursseja, joissa voi kutoa kansallispukukankaita. Jos opiskelija ostaa ohjeen itselleen ja käyttää sitä vain itse, hän tietysti voi ostaa ohjeen ihan normaalisti. Jos taas yrittäjä kutoo asiakkaille tai opisto (tai opettaja) ostaa kurssilaisten käyttöön ohjeet, tulee hinta-asia neuvotella myyjän kanssa erikseen. Tämä sama koskee tietenkin myös kansallispukujen ompelua ja kaikkia muitakin ohjeita ja kaavoja.

Vielä on lisättävä sellainen huomio, että hyvin monet kudontaohjeet eivät ole tällä hetkellä ajan tasalla johtuen monien kansallispuvuissa käytettävien lankojen poistumisesta markkinoilta. Tämä on hyvä huomioida, varsinkin jos käyttää aiemmin hankittuja ohjeita.

Mitä taas tulee siihen, kuka saa kutoa kansallispukukankaita, niin vastaus taitaa olla, että suurinta osaa kuka vain. Itselleen saa kutoa kaikkea, mihin saa ohjeet. Ammattikutojille meillä ei (vielä) ole ammattipätevyyskorttia tai muuta systeemiä, joka määrittelisi kutojan taitotason. Muistutan kuitenkin, että kankaistakin löytyy monenlaista haastavuusastetta ja ihan kaikki eivät pysty kutomaan ihan kaikkea.

Sukkulat suhisten,
Tyyni

Joulukalenteri 2015, 23. luukku

Tällä videolle kurkistetaan miun pajalle ja jopa ihan kaappeihin! 
Siivosin teitä varten (ja itseäni), tervetuloa :)

Lämmin kiitos tästä kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuodesta
kansallispukutyypeille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille, Sinulle!
Oikein rauhallista ja mukavaa joulunaikaa ja upeaa vuotta 2016!

Soja Murto kutoo kansallispukukankaita, kirjoo ja ompelee, kurssittaa ja luennoi, myy ja välittää tarvikkeita ja ohjeita, myy Jääsken alueen miehen, Jääsken naisen ja Kivennavan naisen kansallispukujen ohjeita ja kaavoja sekä tarvikkeita ja valmiita pukuja, sekä käyttää suuren osan vapaa-ajastaan kansallispukutietouden jakamiseen. Soja Murto valmistaa myös sarafaaneja ja feresejä sekä kansanpuvuista muokattuja moderneja vaatteita.
www.kansallispuku.com
Puoti - verkkokauppa
Facebook: Kansallispuku, Soja Murto T:mi
Instagram: Kansallispuku_Soja

Joulukalenteri 2015, 21. luukku: Lajulan kangastupa

Jokainen lanka kulkee sormieni läpi

Täällä kangas syntyy, Lajulan tilan kutomossa, kangastuvalla. Tilan aiemmista emännistä löytyy kutojia, jotka ovat kutoneet kodin tekstiilien lisäksi niin raidallista alushamekangasta kuin muinaispuvun villakangastakin. Minun mieleni vetää kansallispukukankaisiin. Kuvailen nyt millaista on kankaan valmistaminen käsin, aistit avoinna.

Pidän neljää lankaa peukaloni, etusormeni ja keskisormeni välissä. Luon loimen luomapuille. Luomapuut pyörivät vinhasti ja sormen ihoa kuumottaa. Kulkeeko jokainen lanka takkuamatta? Letitän loimen ja pidän siitä tukevasti kiinni kangaspuihin vedettäessä. Pujotan jokaisen langan oman niitensä silmään. Pistelen langat pirran rakoihin. Solmin langat yhtä tiukalle aloitusvarpaan, tunnustelen loimea. 

Lyön kudelankavyyhdin auki ja asetan sen sirkansäärille. Etsin vyyhdin pään ja alan kiertämään
siitä puolauskoneella puolaa. Lanka kulkee peukaloni ja etusormeni puristuksen kautta. Kokeilen syntyvää puolaa: tuliko liian pehmeä, sortuuko?

Poljen viriöt auki. Aukeavatko kaikki yhtä suuriksi? Osuvatko välittäjät toisiinsa tai polkusiin? Heitän sukkulan reippaasti viriöön. En liian kovasti, ettei lennä ohi käden, en liian hitaasti, jotta työ sujuu. Näyttäisikö kudelanka jääneen rennosti viriöön, onko kylliksi syötöstä? Toisella kädellä otan sukkulan kiinni, toisella tartun luhan kanteen. Napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti. Palautan luhan, kops se sanoo. 

Käyn läpi jokaisen kudevärin, tutustun niihin. Tunnustelen niiden jättämää jälkeä. Näyttääkö kangas sellaiselta kuin pitääkin? Voi itku tuo vihreä kudelanka on kyllä kankeaa! Sille on tehtävä jotain temppuja, jotta uppoaisi tarpeeksi. Kokeilen erilaisia syötöksiä, jotta loimi peittyisi paremmin. 

Joko kangasta on syntynyt pari senttiä, olisiko aika siirtää pingotinta? Parkkumia ohuilla villalangoilla kutoessa kangas kapenee pirrasta kankaansuuhun tullessa melkoisesti, koska kude joustaa. Avaan pingottimen, nostan sitä eteenpäin ja painan sen piikit kankaan reunoihin. Levitän pingotuksen huolellisesti, varoen, ja kangas on taas pakotettu leveäksi. Hutiloiminen tässä vaiheessa voi saada loimilankoja reunoista katkeamaan ja siitä koituu paljon lisätyötä.

Kudon eteenpäin. Heitän sukkulaa ja lyön luhalla reilut 30 kertaa - olen saanut sentin valmista. Kangastuvan lämmitys on pienellä, mutta alkaa tulla lämmin.

Kudoin tunnissa 15 cm. Huomaan, että kankaansuu on liian lähellä pirtaa ja on siirrettävä loimea. Käännän kammesta loimea lisää, toisesta kiristän. Kokeilen luhalla kireyttä, lyödessä se sanoo lumps. Kiristän vähän lisää, nyt ääni kuulostaa oikealta. On hyvä fiilis, kudon muutaman tunnin. Raitakankaan mallikerta tulee tutuksi, muistan jo sen ulkoa. En malta lopettaa kun lankojakin on puolattuna valmiiksi.

Kudon muutamana päivänä ja saan kansallispuvun liiviin tarvittavan määrän valmiiksi. Levitän kankaansuuhun liimaa ja jätän sen kuivumaan. Seuraavana päivänä pujotan uuden aloitusvarvan ja leikkaan syntyneen kankaan irti.

Kansallispukukankaita syntyy käsityönä Lajulan kangastuvalla. 
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/

Joulukalenteri 2015, 17. luukku: Tuula Pärnänen

Joulukuisia hajamietteitä työhuoneelta Jääski –projektia muistellen
Kuvassa allekirjoittanut Kaukolan ja miehensä Jussi Kuopion seudun kansallispuvussa muutama vuosi sitten. Joulun alla kaikki touhu ja tohina pistää miettimään ja muistelemaan menneitä....

Arki on yhtä juhlaa – paitsi joskus se ei tunnu siltä, ennen kuin pysähtyy ja osaa hymyillä tapahtuneille pienille ja joskus vähän isommillekin vastaan tulleille pulmille. Jääsken kansallispukutarkistuksessa olin mukana mallipukukankaiden kutojana.

Olin kutonut erilaisia villakankaita aiemminkin, mutta tämän hurstuthameen kanssa tein monia asioita sekä oikein että väärin. Loimen tekovaiheessa meinasi työhuoneeltani loppua tila ja sirkansääret, eikä lämpötilassakaan ollut valittamista, jos tykkää aurinkorannikosta. Lankoja oli riittävästi ja kaksi hamekangasta tarvittiin.

Päätimme myös esikuvat nähtyämme valita osana lointa pienillä nypläyslankarullilla olevan pellavalangan. Tästä kierteisestä langasta meinasikin tulla kudonnan kinkkisin osa-alue.

Tässä näkyy Marjukka Vuorelma-Laitiselta saatu vinkki: kolmas loimilanka, vähän paksumpi pellavalanka, saatiin kestämään loimessa vahauksen ansiosta.

Loimessa oli pituutta, eri vahvuisia lankoja ja eri materiaalit sulassa sovussa rinnakkain vielä tässä hetkessä; Fårö villalankaa ja kahta erilaista pellavaa.

Joskus sitä vain ahnehtii liikaa, kun arvelee selviävänsä helpommalla ja nopeammin. Toinen hameenmitta olisi kannattanut tehdä erillisenä. Tämä selvisi kyllä, mutta aikanaan ja komea rulla tuli … Jotenkin joulunalusaika kuulostaa monelle samalta suoriutumiselta. Olisiko hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi...

Loimilangat alkoivat uhkaavasti kiertyä ja takertua toisiinsa 1. hameosuuden lopussa.

Tätäkin löytyi...

Tässä vaiheessa kahvi, ystävät ja kotijoukot olivat tarpeen...kiitos teille. Täytyy myöntää, etten aiemmin ollut kuvitellut mitään vastaavaa tapahtuvaksi...

Työ jatkui loimen aukivetämisen, uudelleen rullauksen ja monien kahvilitrojen jälkeen.

Lopussa kiitos seisoo. Työ tekijäänsä neuvoo ja laittaa nöyränä miettimään työskentelyolosuhteita ja sitä aikaa, jolloin ei ollut sähkövaloja eikä nettitilauksia. Kolminkertainen eläköön -huuto esiäitiemme tinkimättömälle työlle, jotta meillä on näitä tutkittavia vaateparsia.
Ja kiitos Leenoille, jotka veitte meitä Kansallispukukolmosia asioiden alkulähteille. Ja kiitos teille vuosien varrella oppeja antaneet ja tukenani seisseet: Jussi, Tupu& Mara, Soja, Tintti, Marja-Liisa, Taina, Tuuki, Seija ja muut ihanaiset ihmiset.

Älkäämme stressata tekemättömistä töistä ja olkaamme itsellemme armolliset. Eläköön, eläköön, eläköön – hyvää joulun odotusta ja muistakaa - arki on yhtä juhlaa!

Toivottaa Tuula, jonka päätyö on nykyisin Siilinjärven kunnan nuoriso- ja kulttuuritoimessa. Vinkkejä vastaavien kankaiden rakentamiseen ja kudontaan voi kysyä tuula@kansallispuku.info ja soja@kansallispuku.com osoitteesta saatte Jääsken puvun myyjänä ja tarvikkeiden toimittajana ostaa ohjeita ja pääsette töihin!

www.kansallispuku.info, Tmi Tuula Pärnänen, Pulkonkoski / Maaninka, Kuopio, Itä-Suomen lääni Kuvat : Tuula ja Juha Pärnänen 

Joulukalenteri 2015, 8. luukku: Lajulan kangastupa

Kutomisen saloja


Mielessäni kuuntelen ja lasken: yyyk - si, kaaak - si, ko-ool - me, ne-eel - jä, mittanauha käteen, yksi millimetri kudottu, sukkulan vaihto, yyyk - si, kaaak - si, ko-ool - me ja poimintaviriö.


”Olen huomannut, että hyvällä kutojalla on rytmitajua”, sanoi tutkija Leena Holst minulle. Samaa mieltä on ollut kutoja Annette Hägg Taito-lehden haastattelussa (numero 3/2002): ”Pitää löytää oikea rytmi, jotta työ sujuu”, hän sanoi.


Heitän sukkulan vauhdilla viriöön ja nappaan sen toiselta laidalta kiinni. Tarkkailen kuteen syötöstä. Otan luhasta kiinni sormillani ja napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti.

Käsin tehdyissä tuotoksissa on yleensä tekijänsä käden jälki. Niin näkyy kirjoituksissa käsiala kuin neulotuissa kappaleissakin. Annette Hägg totesi haastattelussaan, että ”tottunut kutoja pystyy lukemaan luonteenpiirteet kudonnaisista, kuten muut ehkä käsialasta.”


”Mieliala näkyy kudonnaisissa - joskus tuntuu, ettei työ etene ollenkaan”, Annette Hägg paljasti. Se on ihan totta: on aivan turha käydä kutomaan huonolla tuulella. Mutta ei se työ kovin joutuisaa ole iloisen riehakkaalla vaihteellakaan: montakohan loimilankaa saisin katkeamaan Nisse-polkkaa hoilatessa?


Kudon Lajulan kangastuvalla kansallispukukankaita ja nauhoja.
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/

Joulukalenteri 2015, 1. luukku: Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry

Olisiko tämä oikea punainen? Vai, olisiko se kuitenkin tuo toinen? Entä vihreä? Näyttää hiukan liian kirkkaalta. Jos laitamme uuteen kankaaseen tämän punaisen ja tämän vihreän, niin säilyykö alkuperäisen puvun liivin tunnelma? Tuosta tulee liian samea ja tuosta liian kirkas. Onko vastaavia värejä jossain muussa puvussa? Kokeillaan, mutta värjätään kuitenkin pari uutta sävyä, kun nämä eivät oikein vastaa alkuperäisiä. Kudotaan koeloimi ja katsotaan sitten, vastaako kankaan tunnelma sitä mitä pitäisi?

Jonkin ajan kuluttua posti tuo pienet nyssykät uusia värjäyseriä koelointa varten. Värinumerot ovat ensin ihan hukassa, kun niitä on useita erilaisia. Lankoja pyöritellään ja tarkastellaan valossa ja varjossa ja lopulta päädytään ns. oikeaa ratkaisuun, joiden pohjalta kudelangat laitetaan järjestykseen. On siinä sukkula poikineen – pari heittoa tuota ja hiukan useampi tuota toista. Onneksi lankoja ei koeloimessa tarvitse päätellä.

Valmis koeloimi jaetaan kolmeen osaan ja osat jatkavat matkaansa tarkempaan tutkailuun. Oikeaan tunnelmaan ei näillä väreillä vielä päästä. Maskun puvun liivikangas antaa vielä odotuttaa itseään.  

Maskun liivikankaan kudelangat täytyy "löytää" uudelleen, sillä aiemmin käytetty lanka on poistunut markkinoilta.

Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry välittää Uudenkirkon ja Maskun puvun sekä Perniön muinaispuvun ohjeita ja materiaaleja. Yhdistyksen käsityökeskuksissa voi kutoa edellä mainittujen pukujen kankaiden lisäksi myös esim. Halikon kansallispuvun kankaita.