Joulukalenteri 2016, luukku 22: naisen sarkaviitta, Jääski

Sarkaviitta KM:KE A7672 Jääski. Kuva: Tuula Pärnänen

Tämä Suomen kansallismuseon kokoelmiin kuuluva sarkaviitta KM:KE A7672 on talletettu Jääskestä. Se on paksua, valkeaa sarkaa eli runsaasti vanutettua villakangasta. Viitta on olkasaumaton ja sitä on levitetty kiiloilla sivuista ja etureunoista.

Paksua sarkaa ommellaan erityisellä tekniikalla.
Kuvassa alimpana on oikea etukiila,
sitten oikea etukappale ja oikea sivukiila.
Ylimpänä näkyy takakappale.
Kuva: Soja Murto

Sivukiilojen tehtävä on levittää viittaa niin,
että takaapäin katsoessa kiilat saavat aikaan länkimäisen muodon.
Kuva: Soja Murto

Viitan pääntietä huolittelee musta kangaskaitale.
Etureunat on koristeltu punaisin, keltaisin ja vihrein
villalangoin sekä pienin verkatilkuin.
Kuva: Soja Murto

Viitta suljetaan edestä yhdellä messinkisellä hakasparilla.
Kuva: Soja Murto

Tätä sarkaviittaa on käytetty esikuvana Jääsken naisen kansallispuvun tarkistuksessa.

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Soja

Joulukalenteri 2016, luukku 16: sarkaviitta, viitta, Kaukola ja Käkisalmi

Sarkaviitta Kaukola ja Käkisalmi, on talletettu Suomen kansallismuseon kokoelmiin arkistotunnuksella KM:KE A801.

Kyseinen luonnonmusta sarkaviitta on tukevasti sarkautettu ja malliltaan pitkä. Viitta on koristeltu säämiskällä, napeilla, nyöreillä, pienillä lankatupsuilla ja koristeompeleilla. Kiinnittimenä viitassa toimii pieni hakaspari. 

Naisen viitta Kaukola ja Käkisalmi KM:KE A801.
Pääntietä ja hihansuita reunustaa pellavalangalla kiinnitetty ja koristeltu säämiskäkaitale.
Viitan etuliepeitä kiertää punaisesta villalankanipusta kierretty punos, koittana.
Kuva: Tuula Pärnänen

 

Sivukiilan alasaumassa on pieni halkio, jonka pohjukassa on myös pieni säämiskäpala.
Sivukiilojen yläpäissä on rohkamot, sivukiilan kärkeen kiinnitetyt säämiskäkoristeet.
Helman risareuna on käännetty nurjalle villapunosnyörin avulla pellavalangalla ommellen.
Kuva: Tuula Pärnänen

Kaukolan sarkaviitan oikean etuliepeen säämiskän alta pilkistelee punainen verkapala,
jota on myös hakasparin alla. Säämiskä on kiinnitetty sarkaan pellavalangalla.
Vasemman etuliepeen yläosaan on tehty sormeiltua ohutta villanyöriä.
Kankaan läpi upotettuja nappeja ja pieniä villalankatupsuja on käytetty liepeiden koristeena.
Vastaavia lankatupsuja käytettiin myös naisen liivien ja miehen viittojen koristeena.
Kuva: Tuula Pärnänen

Sivurohkamo on tehty kahdesta säämiskäpalasta.
Säämiskäpalojen väliin on ommeltu vielä punainen verkakoriste.
Kuva: Tuula Pärnänen

Etumuksen säämiskäpala lähikuvassa.
Kuva: Tuula Pärnänen

Kaukolasta ja Käkisalmesta on talletettu muitakin vastaavanlaisia päällysvaatteita museokokoelmiimme. Sarkaviittaa on tehty muutamia kappaleita esikuva-aineistoon ja laajaan tutkimustyöhön pohjautuen, mutta ohjeita sarkaviittaan ei ole saatavilla.
Kaukolan kansallispuvun muita ohjeita, materiaaleja ja valmista pukua välittää Suomen Perinnetekstiilit Oy.



Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Tuula

Joulukalenteri 2016, luukku 3: miehen sarkaviitta, Kaukola

Kaukolasta talletettu miehen viitta KM:KE A831 on paksua, lampaanmustaa sarkaa. Viitta on, kuten karjalaiset viitat yleensäkin, olkasaumaton ja tehty suorista kappaleista, joita on levitetty kiiloilla.

Miehen sarkaviitta KM:KE A831. Kuva: Soja Murto

Viitta on vuoriton ja ommeltu paksulle saralle tyypillisillä ompeleilla. Päärmeet ovat risapäärmeitä, jotka on tuettu villalangalla.

Viitan reunoja kiertää punaisesta villalankanipusta kierretty koittana. Kauluksen juuressa ja sivukiilojen päissä on lankatupsuja, joita Kaukolassa käytettiin myös naisen liivien ja viittojen koristeina.

Takaa otetussa kuvassa näkyy hyvin viitan malli.
Kuva: Soja Murto

Kauluksen reunassa ja kiinnityssauman päällä sekä hihansuissa on ruskeaa nahkaa. Taskuja koristavat nahkapalat, jotka ovat punaista, pintavärjättyä nahkaa, mutta väri on kulunut ajan saatossa. Se on vielä löydettävissä kurkistettaessa suojassa oleviin kohtiin ja tikkausten alle. Taskuissa on myös kirjontaa.

Punainen väri on kulunut taskunsuuta koristavan nahan pinnasta,
mutta pilkottaa vielä suojaisista kohdista..
Kuva: Soja Murto

Viitta on toteutettu takkimaisena väljästi tulkiten Kaukolan miehen kansallispukuun. Sen ohjeita voi kysellä Suomen Perinnetekstiileiltä.
Esikuvan mukaisesti viittaa on tehty ainakin kaksi kappaletta, mutta ohjeita siihen ei ole.

Tähän blogitekstiin linkittäminen on sallittua ja suotavaa. Sen sijaan kuvien tallentaminen, kopiointi ja jakaminen on ehdottomasti kiellettyä.

Soja