Joulukalenteri 2018, luukku 2: Kudotaanko raitakankaat käsin vai koneella?

Kudotaanko raitakankaat käsin vai koneella?
- Anonyymi -




Hei anonyymi pohdiskelija,

Kansallispukujen raitakankaita kudotaan niin käsin kangaspuilla kuin kutomakoneillakin.

Niin on ollut jo esikuvien aikaan: esivanhempamme kutoivat käsin raidallisia hame-, liivi-, röijy- ja esiliinakankaita ja teollisia kankaita ostivat he, jotka pystyivät siihen. Esikuvien ajan ylellisyysasetukset saattoivat kieltää teollisen kankaan hankkimisen ja jos ostaminen oli mahdollista, kangas maksoi paljon.

Kansallispuvun raitakangas voi olla kude-, loimi- tai sekä kude- että loimiraidallista eli ruudullista. Materiaaleina voi olla villaa, pellavaa, puuvillaa tai silkkiä.
(Kansallispuvuista ja niiden esikuvista löytyy toki myös paljon erilaisia yksivärisiä kankaita sekä käsinkudottuja että ostokankaita.)

Esimerkiksi villainen kalminkki oli silloin esikuvien aikaan reilut 200 vuotta sitten teollista ja niin kallista, että sitä saatettiin käyttää vain liiveihin. Nykyisin kansallispukujen kalminkkikangas kudotaan kangaspuissa käsin.

Käsinkudottua kalminkkia. Tätä kalminkkia on Nurmijärven ja Vihdin naisen kansallispukujen liivissä.
Kuva: Soja Murto

Kansa yritti jäljitellä näitä hienoja teollisia kankaita kutomalla itse raitakankaita niillä keinoin ja niistä materiaaleista, kuin heille oli mahdollista.

Käsinkudottua parkkumikangasta, josta on tehty Askolan naisen kansallispuvun hame.
Kuva: Soja Murto

Näin hienoja kankaita kansa kutoi Karjalan kannaksella Kuolemajärvellä.

Tässä Kuolemajärven kansallispuvun hameessa on yhdistetty ruudullista ja raidallista käsin kudottua kangasta.
Kuva: Soja Murto

Kangaspuissa ja kutomakoneissa voidaan käyttää osittain samoja raaka-aineita. Esikuvien käsinkudotut kankaat ovat yleensä ryhdikkäitä, rouheita, eläväisiä ja tiiviitä ja niiden kaltaiseen lopputulokseen päästään vain käsin kutomalla.


Kankaan kutomisen kolke korvissaan,
Tyyni

Joulukalenteri 2015, 21. luukku: Lajulan kangastupa

Jokainen lanka kulkee sormieni läpi

Täällä kangas syntyy, Lajulan tilan kutomossa, kangastuvalla. Tilan aiemmista emännistä löytyy kutojia, jotka ovat kutoneet kodin tekstiilien lisäksi niin raidallista alushamekangasta kuin muinaispuvun villakangastakin. Minun mieleni vetää kansallispukukankaisiin. Kuvailen nyt millaista on kankaan valmistaminen käsin, aistit avoinna.

Pidän neljää lankaa peukaloni, etusormeni ja keskisormeni välissä. Luon loimen luomapuille. Luomapuut pyörivät vinhasti ja sormen ihoa kuumottaa. Kulkeeko jokainen lanka takkuamatta? Letitän loimen ja pidän siitä tukevasti kiinni kangaspuihin vedettäessä. Pujotan jokaisen langan oman niitensä silmään. Pistelen langat pirran rakoihin. Solmin langat yhtä tiukalle aloitusvarpaan, tunnustelen loimea. 

Lyön kudelankavyyhdin auki ja asetan sen sirkansäärille. Etsin vyyhdin pään ja alan kiertämään
siitä puolauskoneella puolaa. Lanka kulkee peukaloni ja etusormeni puristuksen kautta. Kokeilen syntyvää puolaa: tuliko liian pehmeä, sortuuko?

Poljen viriöt auki. Aukeavatko kaikki yhtä suuriksi? Osuvatko välittäjät toisiinsa tai polkusiin? Heitän sukkulan reippaasti viriöön. En liian kovasti, ettei lennä ohi käden, en liian hitaasti, jotta työ sujuu. Näyttäisikö kudelanka jääneen rennosti viriöön, onko kylliksi syötöstä? Toisella kädellä otan sukkulan kiinni, toisella tartun luhan kanteen. Napautan kuteen kiinni rennolla ranteella napakasti. Palautan luhan, kops se sanoo. 

Käyn läpi jokaisen kudevärin, tutustun niihin. Tunnustelen niiden jättämää jälkeä. Näyttääkö kangas sellaiselta kuin pitääkin? Voi itku tuo vihreä kudelanka on kyllä kankeaa! Sille on tehtävä jotain temppuja, jotta uppoaisi tarpeeksi. Kokeilen erilaisia syötöksiä, jotta loimi peittyisi paremmin. 

Joko kangasta on syntynyt pari senttiä, olisiko aika siirtää pingotinta? Parkkumia ohuilla villalangoilla kutoessa kangas kapenee pirrasta kankaansuuhun tullessa melkoisesti, koska kude joustaa. Avaan pingottimen, nostan sitä eteenpäin ja painan sen piikit kankaan reunoihin. Levitän pingotuksen huolellisesti, varoen, ja kangas on taas pakotettu leveäksi. Hutiloiminen tässä vaiheessa voi saada loimilankoja reunoista katkeamaan ja siitä koituu paljon lisätyötä.

Kudon eteenpäin. Heitän sukkulaa ja lyön luhalla reilut 30 kertaa - olen saanut sentin valmista. Kangastuvan lämmitys on pienellä, mutta alkaa tulla lämmin.

Kudoin tunnissa 15 cm. Huomaan, että kankaansuu on liian lähellä pirtaa ja on siirrettävä loimea. Käännän kammesta loimea lisää, toisesta kiristän. Kokeilen luhalla kireyttä, lyödessä se sanoo lumps. Kiristän vähän lisää, nyt ääni kuulostaa oikealta. On hyvä fiilis, kudon muutaman tunnin. Raitakankaan mallikerta tulee tutuksi, muistan jo sen ulkoa. En malta lopettaa kun lankojakin on puolattuna valmiiksi.

Kudon muutamana päivänä ja saan kansallispuvun liiviin tarvittavan määrän valmiiksi. Levitän kankaansuuhun liimaa ja jätän sen kuivumaan. Seuraavana päivänä pujotan uuden aloitusvarvan ja leikkaan syntyneen kankaan irti.

Kansallispukukankaita syntyy käsityönä Lajulan kangastuvalla. 
lajulan.kangastupa@hotmail.com
https://lajulankangastupa.wordpress.com/