Joulukalenteri 2013 - luukku 22: Kirjahyllyn sisältöä

Muistan nuoruudestani tiettyjä haaveita, joista osan olen elämässäni onnistunut jopa toteuttamaan. Kansallispuvun valmistaminen itse oli yksi näitä pitkäaikaisia haaveita ja sen toteutin siis 2000-luvun alkupuolella ja hurahdin siinä sivussa kansallispukujen maailmaan kiitos innostavien kansallispukukurssin opettajien.

Toinen haave lapsuudesta oli oma kirjahylly täynnä mielenkiintoisia kirjoja. Klassikko-osaston lisäksi kirjahyllyssäni on harrastuksieni ja mielenkiintojen mukaisia teemaosastoja ja yksi pikku hiljaa kasvava aiheluokka kotikirjastossani on kansallispukuaiheiset kirjat. Kansallispukukirjastoni ei ole läheskään täydellinen. 

Tämän joulukalenteriluukun kirjat on valittu melko sattumanvaraisesti. Jätin tietoisesti pari klassikkoa (Toini-Inkeri Kaukosen ja Bo Lönnqvistin kirjat) odottamaan, kuten myös  uusimman Leena Holstin ihanan Kansallispuku kirjan. Rahwaan puku kirja taas oli mukana jo Joulupukin kirjeessä.

Tänään esittelen muutamia muita kirjoja, jotka olen hankkinut tuolloin 2000-luvun alkupuolella kansallispukuihin hurahdettuani.

Merví Kurula&Leena-Liisa Lehikoinen: Kansallispukuja Suomesta,
uusintapainos vuodelta 2004, Ajatus-kirjat.

Mervi Kurulan ja Leena-Liisa Lehtolaisen Kansallispukuja Suomesta (Ajatus) on ilmestynyt alunperin vuonna 1994 ja uusintapainos vuonna 2004. Kuten tekijät alkusanoissaan kirjoittavat, tämä on johdanto kansallispukujen maailmaan. Pieni pettymys itselle aikoinaan oli, että kirjassa ei ole läheskään kaikkia suomenkielisten alueiden kansallispukujen kuvia. Osasta pukuja on todella hyvät kuvat, mutta hiukan kuvien laatu vaihtelee. Kirjan loppupuolella olevassa luettelossa on ilmeisesti julkaisuhetkellä myynnissä (valmiina tai tarvikkeina) olevista luetteloista puvuista sen hetkinen puvun myyjä ja luettelo sisältää myös ruotsinkielisten alueiden puvut. Kuten tiedämme viimeisen kymmenen vuoden aikana mm. Wetterhoff on luopunut pukujen myynnistä, mutta tämä on hyvä lähdeteos salapoliisitehtäviin pukujen saatavuutta selvittävälle. 
Pukujen esittelytekstit ovat kovin suppeat, mutta kirjan lopussa on erilaisia kirjallisuusluetteloita ja mm. luettelo Kotiteollisuus- ja Taito-lehden kansallispukuja esittelevästä sarjasta.

Salo, Eeva (toim.) Keskisuomalaiset kansallispuvut. Keski-Suomen Nuorisoseurain Liitto ry. Gummerus 1992

Keskisuomalaiset kansallispuvut kirja vuodelta 1992 on mielestäni esimerkki uuden aikakauden kansallispukukirjasta. OmisPidän tuskirjoituksen perusteella olen hankkinut sen lokakuussa 2002 eli tehtyäni elämäni päätöksen valmistaa itselleni Sysmä-Luhangan kansallispuku. Kirjassa on ensin pari artikkelia: Mauno Jokipiin kirjoittama Keski-Suomen historiallisia ja kansantieteellisiä taustoja sekä Ritva Somerman Kansallispukuharrastuksen vaiheita Suomessa. Näiden jälkeen Leena Sipilä esittelee kansallispuvut. Erityisesti pidän kirjassa siitä, että pukujen osat esitellään sanallisesti ja osin kuvin ja lähteet ja puvun esikuvat on kerrottu museon luettelonumeroineen. Viehättävä yksityiskohta on, että pukujen tekijät esitellään kirjassa. Kirjan loppupuolella on kansallispuvun käyttöohjeet ja sanastoa sekä erinomainen kirjallisuus-osuus.Tämän kirjan pukuesittelyihin palaa uudestaan. Ehdottomasti suosikkejani.

Esimerkki kirjan pukuesittelystä. Kirjassa on mm. upeita yksityiskohtakuvia ja puvun osat esitellään perusteellisesti.

Kirjassa esitellään kaikkiaan 14 Keskisuomalaista kansallispukua.

1997 julkaistun Paritaskut ja punapaita, Pohjois-Suomen kansallispuvut, National Costumes in Northern Finland -kirjan esipuheesta paljastuu, että Suomen Nuorisoseurojen Liitolla on ollut projekti, jossa maakuntien kansallispuvuista julkaistaan kirja. Se selittänee tietyn yhtäläisyyden tässä ja edellisessä kirjassa. Kirjojen ulkoasu on taiton osalta hyvin erilainen, mutta sisällöllisesti kumpikin on tasokas. Myös tässä on kuvattu puvut esikuvineen huolellisesti ja puvuista on hyvät yleiskuvat ja mielenkiintoisia yksityiskohtakuvia.

Pohjois-Suomen kansallispuvut -kirja on kirjanakin kaunis. 

Kirja sisältää siis Pohjois-Suomen eli Peräpohjolan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen kansallispuvut. Myös tässä kirjassa on mielenkiintoisia artikkeleja: Maria Keskipoikelan Renesanssipuvusta kansallispuvuksi. Muodin heijastuminen kansan vaatetukseen ja Sisko Ylimartimon Ostokoreutta ja kotikutoista. Pohjoissuomalaisista ja heidän pukukulttuuristaan 1700-luvulta 1800-luvun alkupuolelle. Pukuesittelyt on kirjoittanut Maria Keskipoikela. Kaikkiaan kirjassa esitellään 13 pukua.

Espoon kaupunginmuseon julkaisema Espoon kansallispuku kirjanen

Tällaisten monia pukuja esittelevien kirjojen lisäksi voi puvuista olla ihan omiakin julkaisuja. Bo Lönnqvist, Mariliina Perkko, Gunilla Vuori, 1989, Espoon kansallispuku Esbo bydgedräkt, Espoon kaupunginmuseon tutkimuksia 2 on esimerkki tällaisesta julkaisusta. Kirjassa kerrotaan paitsi itse puvusta ja alueen pukuhistoriasta, niin kansallispuvun synnystä eli miten ajatus Espoon omasta kansallispuvusta on herännyt ja mitä siitä on syntynyt. Jos vierailette Espoon kaupunginmuseon museokaupoissa (esimerkiksi Weegeellä) niin kirjan taisi saada kolmella eurolla omakseen.

Sirkka Kopisto & Pirkko Sihvo. 1996. Puku Suomessa 1750-1900 Costume in Finland 1750-1900, Museovirasto  National Board of Antiquities

Viimeisenä esittelen Sirkka Kopiston ja Pirkko Sihvon Puku Suomessa 1750-1900 kirjasen vuodelta 1996. Julkaisu pohjautuu Suomen kansallismuseon kokoelmiin ja sisältää kauniisti painettuja kuvia ja lyhyitä tekstejä. Kirja on siitä mielenkiintoinen, että siinä käsitellään sekä säätyläisten että kansan pukeutumista. Mikäli kirjaseen törmää, niin kyllä minä tämänkin hankkisin kirjahyllyyni ellei se jo siellä majailisi.

Esimerkki Sirkka Kopiston ja Pirkko Sihvon Puku Suomessa 1750-1900 kirjan aukeamasta.

Joulukalenteri 2013 - luukku 20: Tonttulakista tuli mieleen

Kirjahyllyssäni on varmastikin monia "aarteita". Tähän seuraavaan kirjaan jos jossain törmäätte, niin ehdottomasti kannattaa hankkia tämä kirja. Omani olen löytänyt kirjaston poistomyynnistä.

Aarteeni on Kyllikki Mitrosen ja Maija Niemisen Suomalainen myssykirja (Wsoy) vuodelta 1981.

Kirjasta löytyy kattavasti myssyn teon tekniikkaa ja monenlaisia klassisia myssymalleja, mutta tämän blogin lukijoita kiinnostanee kirjan esipuheessa mainittu asia:

"Oman pienen osansa kirjassa muodostavat kansallispukuihin kuuluvat myssyt, joihin ei ole koskaan aikaisemmin julkaistu ohjeita."

Kansallispukuihin kuuluvien myssyjen lisäksi kirjassa on  muitakin kansanomaisia Suomen Kansallismuseon kokoelmien malleista sovellettuja päähineitä, kuten Lasten virkattu "hörvelömyssy" Virolahdelta (Virolahti A 5258), punainen piippalakki (Pohjanmaa A3064), tupsulakki (Säkylä A 7043) , "sääryslakki, yksipäinen" (Häme A 4171), Sääksmäen myssy (Sääksmäki 1792), tupsullinen raitamyssy (Siikainen A6004), neulottu myssy Turun saaristosta (malli Föreningen Brages dräktmuseum, Helsinki) tai virkattu lippalakki (Pohjanmaa A3065). Lopussa on vielä naisen kangasreunainen pitsilakki (Hiitola A961)

Kansallispukuihin kuuluvien päähineisiin löytyy ohjeet Virolahden kansallispuvun "lankalakkiin" (Virolahti A5257) , Alahärmän miesten kansallispukuun kuuluvaan umpipäiseen varraslakkiin (Siikainen A2583), Säkylän miesten kansallispukuun kuuluvaan kirjovirkattuun Säkylän myssyyn (Säkylä A 2581), Ikaalisten miesten kansallispuvun virkattuun lakkiin (Ikaalinen A2575) ja Seiskarin ja Johanneksen kansallispuvun "hylkeenpyytäjän lakkiin" (Suursaari A2294).

Suomalaisesta myssykirjasta löytyvät mm. näiden Säkylän myssyn (vasemmalla) ja
Alahärmän varraslakin (oikealla) valmistusohjeet.

Kävin tutkimassa kansallispuvut.fi -sivustolla Säkylän miesten puvun tietoja. Kirjovirkattu myssy on yksi puvun monista päähinevaihtoehdoista. Sen lisäksi mies voi valita huopasilinterin, lippalakin tai kairalakin. Ikaalisten tai Alahärmän pukua en sivulta löytänyt, joten niiden päähineet täytyy tarkistaa toisesta lähteestä. Virolahden puvussa neulotun myssyn vaihtoehtoja ovat huopasilinteri ja sarkainen kiiltävälippainen lippalakki. Myös Seiskarissa neulotulla myssyllä on vaihtoehtoja. Johanneksen puvussa ei muita vaihtoehtoja mainita.

Rahwaan puku -kirjassa kerrotaan miesten päähineistä ja sieltä löytyy tietoa myös neulelakeista:

Punainen neulelakki on ollut suosittu juhlapäähine 1600-luvun lopulta lähtien Satakunnassa, Hämeessä, Uudellamaalla ja Peräpohjolassa. 

 Arkikäytössä on käytetty lampaanvillanvärisiä myssyjä eli värilliset lakit ovat olleet nimenomaan pyhäpäähineitä. Vartaiden käyttö (oletan tällä viitattavan puikoilla neulomiseen) on yleistynyt 1700-luvulla. Hämeessä tryytylakki on ollut kirkkopäähine vielä 1800-luvun alkupuolella. Uudenkaupungin seudulla nimitys on ollut tiittilakki ja Pomarkussa tiituli ja 1800-luvun puolivälissä niitä on käyttänyt enää vanha kansa eli ilmeisesti miesten päähinemuoti on muuttunut. Karjalassa ja Itä-Suomessa ei ole käytetty näitä läntisiä varraslakkeja (lähde: Rahwaan puku).

Toini Inkeri Kaukosen Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjassa (Wsoy,1985) kerrotaan myös varraslakeista ja virkatuista myssyistä (s. 249)

Kaukosen mukaan varraslakkeja on ollut kolmea tyyppiä:  kaksinkertaisia (molemmin puolin käytettäviä),yksinkertaisia reunuksettomia  ja yksinkertaisia käännettävällä reunuksella. Myös Kaukonen mainitsee näiden käytön kirkkopäähineenä sekä sen, että huopahatut vähitellen syrjäyttivät ne ja ne ovat jääneet vanhojen miesten päähineiksi.

Kaukosen kirjasta paljastuu myös, että kinnasneulatekniikka on ollut käytössä ennen puikoilla neulomisen yleistymistä. 

Ja tonttulakki -otsikkonikin saa lopulta vahvistusta eli muillekin on tullut näistä punaisista lakeista sama mielleyhtymä. Kaukonen nimittäin mainitsee seuraavaa

 Kankaasta ommeltuja "tonttulakin" näköisiä piippolakkeja käytettiin Keski-Euroopassa jo keskiajalla.

Jos siis varastossanne on sopivan paksuista punaista lankaa ja hallussanne suomalainen myssykirja ennätätte vielä ehkä neuloa jouluksi kansanomaisen lakin. Se päässä kelpaa suunnata jouluna vaikka joulukirkkoon tai päiväkävelylle

Myssyohjeita tutkaili Katri

Joulukalenteri 2013 - luukku 16: Kansallispukuharrastajan joululahjavinkkejä

Rakas Joulupukki,

olen yrittänyt olla koko vuoden kiltti. Täytyy toki tunnustaa, että  välillä olen sortunut laiskan lankaan ja osa ompeluprojekteista on  enemmän ja vähemmän kesken. Kansallispukuani olen muistanut tuulettaa ja vienyt myös jälkikasvua tuuletukseen.

Niinpä uskallan toivoa, että olisiko Joulupukki niin kiltti ja täyttäisi näitä kansallispukuaiheisia toiveitani. Kuten Joulupukki tietää, niin kansallispukuaiheiset kirjat ovat sydäntäni lähellä. Nyt niitä saisi kovin edullisesti hankittuakin.

Rahwaan puku -kirja

Ildikó Lehtinen - Pirkko Sihvo, Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin.2005, 3. uudistettu ja laajennettu painos, 280 s., sid., ISBN 951-616-086-7.  
Kirjaa saisi Kansallismuseon museokaupasta kymmenellä eurolla ja  jos Joulupukki ei itse ehdi käydä, niin varmasti tontut voivat tilata postitse kirjan. Kirja on todella kaunis ihan kirjana ja sisältää todella mielenkiintoista asiaa suomalaisista kansanpuvuista ja niiden perusteella tehdyistä kansallispuvuista. Ja onhan kirjassa myös englanninkielinen tiivistelmä. 

Bragen pukutoimistossa olisi myös kympin kirjatarjous:  Kari Appelgren, Karin Grönlund, Margareta Häggblom, Bo Lönnqvist, Maria Schulman, Gunilla Vuori.2008. Finlandssvenska dräktboken. Schildts.
Tämä kirja esittelee suomenruotsalaiset kansallispuvut ja lopussa on mielenkiintoinen osuus pukujen valmistamisesta. Erityisesti tuo lopun tekniikkaosuus on jotain, mitä en muista muissa kansallispukukirjoissa aiemmin nähneeni. Lisäksi pääsisi treenaaamaan ruotsinkielistä kansallispukusanastoa.

Finlandssvenska dräktboken -kirja

Eikös Joulupukinkin kannattaisi nyt hankkia näitä kirjoja tonttulan varastoon! Useinhan kansallispukuaiheisia kirjoja saa hakemalla hakea antikvariaateista, kun painos on päässyt loppumaan. 

Lisäksi lainasin juuri kirjastosta aivan ihanan kirjan, jossa on upeita kuvia mm. saamelaisista puvuista. Ruotsalainen Laila Durán on tehnyt  kirjasarjaa Scandinavian folklore ja tämä lainaamani on sarjan toinen osa. Kuvat ovat henkeäsalpaavan valtavan upeita. Näkisipä tämän tasoisia valokuvia myös suomalaisista kansallispuvuista. Kuinkahan kiltti pitäisi olla, jotta Joulupukki toisi minulle tämän koko sarjan! Odotellessa voin onneksi käydä ihailemassa Lailan kuvia Folklore Fashion -blogissa tai Duranpublishing-sivuilla (joissa kerrotaan nimenomaan kirjoista).

Kirjastosta lainattu kirja

Tällaisia kirja-aiheisia toiveita siis tänä vuonna olisi Joulupukille. Muitakin kirjoja olisi mielessä, mutta ehkä pitää pysytellä kohtuudessa. Kyllähän pukin tontut taitavat tietää kaikki ne kirjat, joista myös haaveilen. Terveisiä sinne Korvatunturille! Kohta nähdään. 

kirjoittelee Katri täältä eteläisestä Suomesta.

Joulukalenteri 2013 - luukku 12: Tunnustuksia nauhoista

Kirjoittajan itselleen valmistama Sysmä-Luhangan puku oli ensimmäistä kertaa päällä helatorstaina 2004 (jos ei muisti tee tepposia). Sittemmin pukuun on valmistunut mm. röijy, silkkimyssy, valkoinen esiliina ja huivi. Mutta onko puku jo valmis?

Tänään on vuorossa tunnustuksia hameen alta. Puvun kuvaus http://www.kansallispuvut.fi/puvut/sysma_np.htm toki sallii sileäneuleiset teollisesti valmistetut sukat. Kuitenkin ahkeralle neulojalle on ehkä lievästi noloa, että sukkalangat ovat nyt odottaneet yli 10 vuotta, että rouva saisi vikkelikuvioiset sukkansa neulottua... Pitäisi näet soveltaa ohje omiin pohkeisiin ja epäilen, että ohjeen lisäykset eivät istu sellaisenaan tämän rouvan pohkeisiin. Mutta ehkäpä ne sukatkin joskus valmistuvat, jos näin julkisesti asian tunnustaa.

Nauhoihin liittyvä tunnustus

Pukuun kuuluu myös kirjavat ristikkonauhat, joilla sukat sidotaan polven alapuolelta. Nauhan esikuva löytyy Kansallismuseosta tunnuksella KM:KE A 4643 Sysmä. 

Ristikkonauhojen materiaali odottamassa. Kuva: K.Koistinen

Ristikkonauhat ovat aavistuksen pidemmällä kuin sukkani, sillä olen aikoinaan hankkinut materiaalit ja tehnyt tekniikkakokeilun (materiaalina muistaakseni Novita Mini -lanka). Tekniikkakokeilu oli hyödyllinen, mutta käytännössä rohkeus siirtyä oikeaan materiaaliin, jonka säikeet pitäisi ensin kerrata, on puuttunut. Samoin tietysti pitäisi näihinkin arvioida mahdollinen pyylevän rouvan kerroin tarvittavaan loimen pituuteen. Mutta eikös hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty.

Tekniikkakokeilu ristikkonauhasta. Kuva: K.Koistinen

Itse tekniikkaan löytyy toki vinkkiä. Kansallispukujen nauhojen tekijän aarre on Viivi Merisalon alunperin 1966 julkaistu kirja Nauhoja (Wsoy). Oman kappaleeni (kolmas painos) olen löytänyt onnekkaasti kirpputorilta ja kaupan päälle sain vielä nauhapirran. Tämä kirja kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, jotka kannattaa pelastaa omaan kirjahyllyyn. Kirjasta löytyy ohjeita pirta- ja lautanauhoihin, viitelöityihin ja ristikkonauhoihin.

Viivi Merisalo, Nauhoja, kolmas painos 1978, Wsoy. Kuva: K.Koistinen

Tekniikkakokeilun ja Merisalon kirjan pohjalta olen nyt mietiskellyt, että ehkäpä noudatan kirjassa annettua vinkkiä ja teen sukkanauhani nypläystyynyä hyödyntäen. Lyhyen nauhan punoo kätevästi käsissäkin, mutta jos nauhaloimi alkaa olla useampia metrejä, lienee syytä hyödyntää kirjan vinkkiä. Ehkäpä jonain päivänä voin sitten puolihuolimattomasti vilauttaa hiukan pohjettakin ja esitellä myös tämän normaalisti piilossa olevan puvun osan.

Kirpparilta pelastettu nauhapirta. Kuva: K.Koistinen

Pirtanauhoja löytyy todella monesta puvusta ja pirtanauhoihin ja vironvöihin on tuo edellä mainittu Merisalon kirja oiva lähdeteos. Ainakin kolmannen painoksen alussa on myös luku kansanomaisista nauhoista ja niiden historiasta.

 Kirjan avulla selvitin myös joulukuun alusta saakka minua vaivanneen arvoituksen eli mikä laite on tässä 1926 Kotilieden kansikuvassa. Merisalon kirjan kuvista löytyi vastaava laite - nauhapuut eli nauhatooli.

Merisalon kirjan avulla selvisi muuten Kotilieden 1926 nro 9 kansikuvassa ollut työväline.
Kyseessä on nauhapuut eli nauhatooli. 

Merisalon kirjan jälkeen nauhakirjarintamalla on ollut hiljaista. Niinpä haluan lopuksi esitellä alunperin vuonna 2010 ilmestyneen Maikki Kariston Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen (Tammi) -kirjan. Kirjan painos on ollut loppu ja sattuvasti luin juuri pari päivää sitten, että kirjasta ilmestyy 12.12.2013 toinen painos.

Kansallispuvuissa ei taida juuri lautanauhoja löytyä, koska siinä vaiheessa kun Suomessa on alettu kerätä kansanomaisia tekstiilejä museoihin (1800-luvun loppupuoli), on pirtanauha ollut yleisin nauhatyyppi.  Sen sijaan muinaispuvuissa lautanauhoja on hyödynnetty monin tavoin mm. kankaiden reunoissa. Alemmassa kuvassa on esimerkki tästä.

Maikki Kariston ensimmäinen Lautanauhakirja. Kuva: K. Koistinen

Lautanauha kankaan reunassa. Kuva otettu Eurassa viikinkylässä
keväällä 2004 sen ajan kameroilla. Kuva: K.Koistinen

Tunnustuksia teki tällä kertaa Katri

Joulukalenteri 2013 - luukku 3: Suomen kansallispukuja I ja II

Eilisen luukun tekstissä viitattiin Sireliuksen kansallispukuvihkosiin, joten lienee aika tutustua niihin hieman tarkemmin. Kyseessä ovat siis 1920-luvun alkumetreillä julkaistut kaksi pientä kirjasta. Näistä opuksista on otettu näköispainokset vuonna 1989. Omasta kirjahyllystäni löytyy alkuperäisenä vain toinen näistä, mutta näköispainokset onneksi molemmista osista.

Suomen kansallispukuja -vihkoset
Keskellä alkuperäispainos ja laidoilla näköispainokset

Toisen osan takakannessa kerrotaan sisällöstä:

Julkaisemamme kansallispukukokoelmat sisältävät tarkasti wäritetyt mallit (pienoiskuvat) ja yksityiskohtaiset walmistus-, kudonta- y. m. ohjeet seuraawiin eri seutukuntain pukuihin...

Takakanteen on myös painettu Aamulehdessä ollut arvostelu kirjasista:

Suomen kansallispukuja II - osa takakannen tekstistä

Kirjasten sen ajan mittapuun mukaiset 'täydelliset' ohjeet vaikuttavat nykyihmisen silmiin varsin vähäisiltä. Kankaiden kudontaohjeet ovat molemmissa osissa varsin seikkaperäiset, mutta muuhun ohjeistukseen ei sitten kovin paljoa ole panostettu, kun vertaa uusimpiin kansallispukuohjeisiin, joissa on seikkaperäisesti opastettu eri saumarakenteet pistonpituuksineen.

Esimerkkinä tässä Hämeen naisen puvun ohjeistusta Suomalaisia kansallispukuja -vihkosen toisesta osasta. Ohje on kokonaisuudessaan neljän sivun mittainen, joista reilu kaksi sivua on liivi- ja esiliinakankaan kudontaohjetta, yksi sivu puvun kuvien osia ja jäljelle jäävä osa puvun eri osien kuvaustekstiä.

Suomen kansallispukuja II - Hämeen naisen puvun ohjeen ensimmäinen sivu

Saattaisi tuossa jossain kohden tulla äitiä ikävä, kun piirroskuvan ja parin rivin tekstin perusteella tuota paitaakin yrittäisi tehdä. Ei ehkä tulisi ihan sellaista kuin pitäisi tai ainakin pitäisi olla hyvä opastaja antamassa lisävinkkejä, että miten edetä.

Suomen kansallispukuja II - osa Hämeen naisen puvun liivikankaan kudontaohjeesta

Suomen kansallispukuja II - Hämeen naisen puvun esiliinakankaan kudontaohje

Suomen kansallispukuja II - Hämeen naisen puvun ohjeen piirrossivu

Pistää myös mietityttämään, että mistähän tuohon aikaan pukuja ommelleet naiset ovat saaneet kaavat vaikkapa liiveihin, kun niitä ei näissä vihkosissa ole esitetty. Vaan kylläpä nuo tuohon aikaan valmistetut puvut ovatkin hyvinkin erilaisia sovellutuksia alkuperäisistä, kuten Ritva Somerma Kotiseutu-julkaisussa vuodelta 1983 toteaa. Näitä vanhoja ohjeistuksia lukiessa osaa kyllä antaa hurjasti arvoa nykyisille ohjeille, joiden perusteella on paljon helpompi valmistaa asianmukainen asukokonaisuus.

Ohjeiden taso on muuttunut hurjasti vuosien aikana, mutta myös pukujen ulkomuoto on kokenut monia muutoksia eri aikakausina, mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa...

Vanhojen kirjojen tomuja puhalteli vähemmäksi Sari