Joulukalenteri 2018, luukku 14: Kuka saa kutoa kansallispukukankaita?

Kuka saa kutoa kansallispukukankaita? - Marsu -

Parahin Marsu,

Kysymyksesi on hyvä eli osittain vähän hankala vastattava. Noin pääsääntöisesti käsinkudottaviin kansallispukukankaisiin on ostettavissa kudontaohjeet, jotka on tarkoitettu yksityisasiakkaille. Se tarkoittaa sitä, että niillä saa kutoa itselleen, omaan käyttöön kansallispukukangasta. Joidenkin pukujen kohdalla myyjä on linjannut niin, että he toimittavat vain valmista kangasta, eivät ohjeita. Se voi johtua esimerkiksi kankaan haastavuudesta tai siitä, että myyjien on saatava jollain konstilla pukujen myynti kannattamaan ja valmiin kankaan myynti voi olla se konsti. 

Kuva: Soja Murto

Meillähän on myös yrittäjiä, jotka kutovat kansallispukukankaita tilauksesta ja vielä joitakin opistojen kursseja, joissa voi kutoa kansallispukukankaita. Jos opiskelija ostaa ohjeen itselleen ja käyttää sitä vain itse, hän tietysti voi ostaa ohjeen ihan normaalisti. Jos taas yrittäjä kutoo asiakkaille tai opisto (tai opettaja) ostaa kurssilaisten käyttöön ohjeet, tulee hinta-asia neuvotella myyjän kanssa erikseen. Tämä sama koskee tietenkin myös kansallispukujen ompelua ja kaikkia muitakin ohjeita ja kaavoja.

Vielä on lisättävä sellainen huomio, että hyvin monet kudontaohjeet eivät ole tällä hetkellä ajan tasalla johtuen monien kansallispuvuissa käytettävien lankojen poistumisesta markkinoilta. Tämä on hyvä huomioida, varsinkin jos käyttää aiemmin hankittuja ohjeita.

Mitä taas tulee siihen, kuka saa kutoa kansallispukukankaita, niin vastaus taitaa olla, että suurinta osaa kuka vain. Itselleen saa kutoa kaikkea, mihin saa ohjeet. Ammattikutojille meillä ei (vielä) ole ammattipätevyyskorttia tai muuta systeemiä, joka määrittelisi kutojan taitotason. Muistutan kuitenkin, että kankaistakin löytyy monenlaista haastavuusastetta ja ihan kaikki eivät pysty kutomaan ihan kaikkea.

Sukkulat suhisten,
Tyyni

Joulukalenteri 2018, luukku 7: Mistä saa tietoja, ohjeita ja tarvikkeita kansallispukuihin?

Mistä saa tietoa ja ohjeet miehen Ala-Härmän pukuun?
 - Olavi -
Pirkanmaan puku millaiset osat kuuluu, mistä saa?
- Helena -
Tykkimyssyn ohje Härmän seudun pukuun ja Tuuterin pukuun?
- Sirkka-Liisa -
Mistä voi saada Muolaan asun kaavat ja mitä eroa on Muolaan ja Kivennavan asuilla?
- S.V. -
Voiko jostain ostaa kansallispuvun puseroita valmiina tai itse ommeltavaksi? Tarvikkeet?
- Mummeli -
Onko olemassa Iitin kansallispukua ja mikä olisi sen hinta?
- Sirkku -
Nyöriä Hämeen liivin mistä saa?
- Riitta -
On kansallispuku, mummun tekemä. Paita pitäisi uusia, mistäköhän ohje?
- Anonyymi -

Olen saanut lukuisia kysymyksiä koskien kansallispukujen ohjeiden ja tarvikkeiden hankintapaikkoja ja vastaan niihin nyt tässä kerralla, yleisesti.

Kansallispukujen ohjeet ja kaavat ovat tekijänoikeuksien alaisia. Se tarkoittaa sitä, että jollain tietyllä taholla on oikeus myydä tai jakaa niitä, muilla ei. Jos näillä ohjeilla tekee myyntiin pukuja tai niiden osia, tulee ohjeen myyjälle suorittaa korvaus. Omat ohjeensa ja kaavansa, jotka on alunperin ostanut myyjätaholta, saa toki myydä eteenpäin.

Seikkaperäiset ja selkeät ohjeet ovat kansallispuvun tekijälle tarpeelliset.
Kuva: Soja Murto

Ruotsinkielisten alueiden pukujen kohdalla on helppoa: kaikkia ohjeita ja tarvikkeita voi tiedustella Bragesta.

Suomenkielisten alueiden pukujen osalta ei ole yhtä tiettyä paikkaa, josta voisi ostaa kaikkien pukujen ohjeita ja tarvikkeita, vaan puvuilla on "kodit". Joskus oikean kodin jäljittäminen on vähän työlästä, sillä tietokantojen ylläpito on ihmisten varassa ja ne eivät aina ole ajan tasalla. Lisäksi hämmennystä voi aiheuttaa se, että tarkistamattomien pukujen kodit ovat usein eri paikassa kuin saman puvun tarkistetun version. Meillä on valitettavasti myös kodittomia pukuja. Niidenkään ohjeita ei saa kopioida, joten käytännössä joidenkin pukujen ohjeiden saanti voi olla mahdotonta.

Paljon on kuitenkin hyviäkin koteja ja niiden jäljille pääsee helpoiten kansallispuvut.fi -sivuston avulla. Siellä aina sivun oikeassa laidassa, kuvan alla (jos sellainen on) on mainittu puvun myyjätaho eli koti. Sivustolla ei ole kaikkia pukuja ja tosiaan joidenkin kohdalla on vanhentunutta tietoa. Vuoteen 1985 mennessä kootuista suomenkielisten alueiden puvuista löytyy lyhyet selostukset Toini-Inkeri Kaukosen Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjan takaosasta ja siellä mainitaan myös puvun myyjätaho julkaisuhetkellä.
Joskus jäljet loppuvat lyhyeen. Silloin kannattaa olla yhteydessä Suomen kansallispukukeskukseen ja kysyä sieltä.

Myös Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmään on kerätty paljon tietoa saantipaikoista ja sielläkin voi kysäistä tai tutkailla "Suomalaiset puvut" -kansion pukukohtaisista ketjuista, olisiko siellä tietoa.

Salapoliisia leikkien
Tyyni

P.S. Muolaan, Kivennavan ja Heinjoen äyrämöispuvut ovat "pukusisaruksia", joissa on hyvin samantyyppiset osat, mutta jokaisen yksityiskohdat ovat omanlaisensa. Se johtuu siitä, että ne kuuluvat samaan pukualueeseen. Tällaisia pukusisaruksia on muitakin ja joskus voidaan miettiä, onko alunperin kyse saman puvun variaatioista vai eri puvuista. Kansallispukumaailmassa asian ratkaisee se, onko ne nimetty omiksi puvuikseen vai saman puvun vaihtoehtoisiksi osiksi. Muolaa. Kivennapa ja Heinjoki ovat jokainen oma pukunsa, joissa kussakin on myös vaihtoehtoisia osia.

Joulukalenteri 2013 - luukku 19: Pistoja

Bo Lönnqvistin vuonna 1979 julkaistusta Kansanpuku ja kansallispuku -kirjasta löytyi seuraava Ellinor Ivalon vuonna 1924 Emäntälehteen kirjoittama teksti:

... Me voimme todellakin ylpeillä kansallispuvuistamme. Niiden väreissä, koristeissa ja kankaissa ilmenee meidän oma vanha, terve ja rikas kansantaiteemme, jonka tenhon täydelliseksi tajuamiseksi ja rakastamiseksi tehdastuotteiden lumoissa elävä ihminen meillä tarvitsee vielä paljon valistusta ja kehitystä. Emmehän voi ihailematta katsella noita vanhoja lämpimiä värejä ja sommitteluja ja olla ihmettelemättä niiden varmaa tyylitajua ja voimakasta kauneusvaistoa. 

Suomalaiset kansallispuvut ovat esivanhempiemme kauneuskaipuun arvokkaita tuotteita, joita sellaisina juuri on ymmärrettävä ja säilytettävä...      

... Tekin lukuisat pirteät Martat, ommelkaa ja kutokaa itsellenne oikeiden ohjeiden mukaan kansallispuvut, pukekaa niitä juhlahetkinä yllenne ja oppikaa antamaan niille oikea arvonsa.

Vaikka tuon tekstin kirjoittamisesta on kulunut jo melkein 90 vuotta, niin edelleen se on kovin ajankohtainen. Ja vaikka kehoitus valmistaa itselleen kansallispuku on tässä suunnattua Martoille, niin aivan hyvin voin sen tässä suunnata jokaiselle tämän tekstin lukijalle, jolla ei vielä sitä ikiomaa pukua ole käytössä.

Tarvittaviin pistoihin ja työtapoihin löytyy vinkkiä esimerkiksi seuraavista opuksista ja tietenkin kansalais- ja työväenopistojen kansallispukukursseilta saa tietoa ihan kädestä pitäen oppina. Ja pukujen valmistajia löytyy myös, jos ei itse pukuaan halua valmistaa.

Pisto-oppia eri kirjallisista lähteistä

Kotiteollisuus-lehden Kansallispukujen perinteinen valmistus -artikkelisarjassa on ilmestynyt seuraavat osat vuosien varrella: paita 3/81, hame 4/81, liivi 1/82, housut 3/82, irtotasku 4/83, esiliina 3/86 ja tykkimyssyt 4/88. Jokaisessa artikkelissa on yleistä tietoa kyseisestä vaatekappaleesta sekä piirroskuvia käytetyistä valmistustekniikoista.

Yksityiskohta Kotiteollisuus-lehden artikkelista
Kansallispukujen perinteinen valmistus - hame.

Finlandssvenska Dräktboken on perusteellinen läpileikkaus Suomen ruotsinkielisen alueen puvuista valokuvineen ja selostuksineen sekä yleisine valmistusohjeineen. Selkeät piirroskuvat kertovat hyvin, miten tietyt yksityiskohdat ruotsinkielisen alueen puvuissa valmistetaan. Eivätkä nämä työtavat pahemmin eroa suomenkielisen alueen pukujen valmistuksessa.

Yksityiskohta Finlandssvenska Dräktboken -kirjan
pukujen valmistusta käsittelevästä osiosta.

Ehdoton suosikkini pistojen selostamisessa on kirjahyllyni vanhojen aarteiden osaston Lahja Turusen Ompeluoppi 1 -kirja vuodelta 1950. Tässä kirjassa on aivan ihanan täydellinen esitystapa kautta linjan. Kaksiväriset piiroskuvat ovat riittävän suuria ja selkeitä. Kirjaan on myös aivan yhtä loistava kakkososa, missä opastetaan vaateompelun saloja. Miksi tällaista selkeyttä ei ole enää nykypäivän ompelukirjoissa?

Aukeama Ompeluoppi 1 -kirjan pistopiirroksista.

Kuvassa neljäntenä olevasta Mary Oljen Suomalainen reikäompelu -kirjasta voikin sitten opiskella reikäompelun saloja. Kirjassa on muuten heti ensimmäisenä kuvana sivulla 6 kansallispukukuva kuvatekstillä: "Iitin kansallispuku Kansallismuseon kokoelmista. Puseron kauluksessa ja edustassa leveitä reikäommelkoristeita."

Oma kappaleeni kirjasta on vuodelta 1953, mutta kirjan ensimmäinen painos on jo vuodelta 1931. Ei tämäkään ihan tuoreinta tavaraa, mutta ajan hammas ei ole purrut asiasisältöön oikeastaan ollenkaan. Kuten Turusen Ompeluopissa, niin myös tässä kirjassa on asia esitetty erittäin selkeästi ja monin havaintokuvin höystettynä. Sopii siis myös itseopiskeluun.

Kirjassa ohjeistetaan reikäompeleiden tekoa mm. seuraavasti:

Pylvääseen otetaan tavallisesti kolma lankaa, varsinkin jos on kysymys karkeasta kankaasta. Ohuissa kankaissa täytyy ottaa useampia lankoja, muuten ei malli näytä selvältä. Pylväiden vahvuus on silloin kohtuullinen, kun malliin kuuluvat reiät näyttävät pitkulaisilta, ellipsinmuotoisilta. Jos ne tulevat aivan pyöreiksi, ovat pylväät liian paksuja, työ kiristää, ei näytä hauskalta eikä kestä käytännössä
...
Reikäompelun mallia valittaessa on otettava huomioon, että tiheät, pienireikäiset mallit ovat kestävimmät, samoin mallit, joiden reiät ovat tasasuuria. Erikoisen harvoja malleja ei käytetä ollenkaan liinavaatteissa; uutimissa, ohuissa pöytäliinoissa jne. ne puolestaan ovat paikallaan.

Hammasrivin ompeluohje kirjasta Mary Olki: Suomalainen reikäompelu

Ja näiden kirjojen ompeluopin käyttämistä ei tarvitse rajoittaa onneksi pelkästään kansallispukujen valmistukseen, vaan voi ammentaa ideoita ja tuottaa jotain kaunista ihan muuhunkin tarkoitukseen.


Uudempien ja vanhempien kirjojen parissa oli tällä kertaa Sari

Joulukalenteri 2013 - luukku 5: Kansallispukuohjelöytö yllättävästä paikasta

Ostin jokin aika sitten vanhan kirjan sen vuoksi, että sain vinkin siinä olevasta nypläystyynyn valmistusohjeesta. Noh, kyseinen ohje ei kovin kaksinen ollut, mutta kirjasta löytyi paljon muuta mielenkiintoista vinkkiä ja opastusta, mm. puisen heinäharavan ja veivattavan kirnun valmistusohjeet. Niitähän juuri kaipasinkin ;)

Että mikäkö tämä ihmeteos sitten oli?
-Vilho Setälän toimittama Kodin taitosanakirja vuodelta 1930.

Selailin kirjaa hyvän tovin ja hihittelin hiljaa itsekseni usean ohjeen kohdalla, mutta moni ohje oli oikeasti hyvä ja tarpeellinenkin. Ja toki kirjasta hyvää piti löytyäkin, kun kansilehdellä luvattiin kirjassa olevan 2305 hakusanaa, 2709 kujaa ja piirrosta sekä 20 sivua liitekuvia. Kirjan sivulla 122 potti sitten räjähti: kansallispukuohje!!!

Hetkisen meni kuvia ihmetellessä ja sitten tajusin kuvien olevan hyvin tuttuja. Ne löytyvät myös jo aiemmasta luukusta paljastuneesta Suomen kansallispukuja II -kirjasta.

Kodin taitosanakirja, Mäntyharjun ja Härmän puvun piirroskuvat

Kodin taitosanakirjassa oli tosin myös liivin ja mekon yläosan kaavat, joita ei Suomen kansallispukuja kirjasta löytynyt. 

Kodin taitosanakirja: Härmän liivin ja
Mäntyharjun mekon liiviosan kaavat

Ohjeen kirjallinen osuus puolestaan oli niukempi, mitä Suomen kansallispukuja kirjassa oli ollut.

Kodin taitosanakirja: Kansallispuvun kuvausteksti

Mitä ihmeellisimmistä paikoista sitä noita kansallispukuohjeistuksia löytääkin. Mitähän seuraavaksi tulee vastaan noita vanhoja kirjoja selatessa?

Vanhoihin kirjoihin hurahtaneena toivotteleepi hyvää joulun odotusta Sari