torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenteri 2013 - luukku 19: Pistoja

Bo Lönnqvistin vuonna 1979 julkaistusta Kansanpuku ja kansallispuku -kirjasta löytyi seuraava Ellinor Ivalon vuonna 1924 Emäntälehteen kirjoittama teksti:
... Me voimme todellakin ylpeillä kansallispuvuistamme. Niiden väreissä, koristeissa ja kankaissa ilmenee meidän oma vanha, terve ja rikas kansantaiteemme, jonka tenhon täydelliseksi tajuamiseksi ja rakastamiseksi tehdastuotteiden lumoissa elävä ihminen meillä tarvitsee vielä paljon valistusta ja kehitystä. Emmehän voi ihailematta katsella noita vanhoja lämpimiä värejä ja sommitteluja ja olla ihmettelemättä niiden varmaa tyylitajua ja voimakasta kauneusvaistoa. 
Suomalaiset kansallispuvut ovat esivanhempiemme kauneuskaipuun arvokkaita tuotteita, joita sellaisina juuri on ymmärrettävä ja säilytettävä...      
... Tekin lukuisat pirteät Martat, ommelkaa ja kutokaa itsellenne oikeiden ohjeiden mukaan kansallispuvut, pukekaa niitä juhlahetkinä yllenne ja oppikaa antamaan niille oikea arvonsa.
Vaikka tuon tekstin kirjoittamisesta on kulunut jo melkein 90 vuotta, niin edelleen se on kovin ajankohtainen. Ja vaikka kehoitus valmistaa itselleen kansallispuku on tässä suunnattua Martoille, niin aivan hyvin voin sen tässä suunnata jokaiselle tämän tekstin lukijalle, jolla ei vielä sitä ikiomaa pukua ole käytössä.

Tarvittaviin pistoihin ja työtapoihin löytyy vinkkiä esimerkiksi seuraavista opuksista ja tietenkin kansalais- ja työväenopistojen kansallispukukursseilta saa tietoa ihan kädestä pitäen oppina. Ja pukujen valmistajia löytyy myös, jos ei itse pukuaan halua valmistaa.

Pisto-oppia eri kirjallisista lähteistä


Kotiteollisuus-lehden Kansallispukujen perinteinen valmistus -artikkelisarjassa on ilmestynyt seuraavat osat vuosien varrella: paita 3/81, hame 4/81, liivi 1/82, housut 3/82, irtotasku 4/83, esiliina 3/86 ja tykkimyssyt 4/88. Jokaisessa artikkelissa on yleistä tietoa kyseisestä vaatekappaleesta sekä piirroskuvia käytetyistä valmistustekniikoista.

Yksityiskohta Kotiteollisuus-lehden artikkelista
Kansallispukujen perinteinen valmistus - hame.


Finlandssvenska Dräktboken on perusteellinen läpileikkaus Suomen ruotsinkielisen alueen puvuista valokuvineen ja selostuksineen sekä yleisine valmistusohjeineen. Selkeät piirroskuvat kertovat hyvin, miten tietyt yksityiskohdat ruotsinkielisen alueen puvuissa valmistetaan. Eivätkä nämä työtavat pahemmin eroa suomenkielisen alueen pukujen valmistuksessa.

Yksityiskohta Finlandssvenska Dräktboken -kirjan
pukujen valmistusta käsittelevästä osiosta.


Ehdoton suosikkini pistojen selostamisessa on kirjahyllyni vanhojen aarteiden osaston Lahja Turusen Ompeluoppi 1 -kirja vuodelta 1950. Tässä kirjassa on aivan ihanan täydellinen esitystapa kautta linjan. Kaksiväriset piiroskuvat ovat riittävän suuria ja selkeitä. Kirjaan on myös aivan yhtä loistava kakkososa, missä opastetaan vaateompelun saloja. Miksi tällaista selkeyttä ei ole enää nykypäivän ompelukirjoissa?

Aukeama Ompeluoppi 1 -kirjan pistopiirroksista.

Kuvassa neljäntenä olevasta Mary Oljen Suomalainen reikäompelu -kirjasta voikin sitten opiskella reikäompelun saloja. Kirjassa on muuten heti ensimmäisenä kuvana sivulla 6 kansallispukukuva kuvatekstillä: "Iitin kansallispuku Kansallismuseon kokoelmista. Puseron kauluksessa ja edustassa leveitä reikäommelkoristeita."

Oma kappaleeni kirjasta on vuodelta 1953, mutta kirjan ensimmäinen painos on jo vuodelta 1931. Ei tämäkään ihan tuoreinta tavaraa, mutta ajan hammas ei ole purrut asiasisältöön oikeastaan ollenkaan. Kuten Turusen Ompeluopissa, niin myös tässä kirjassa on asia esitetty erittäin selkeästi ja monin havaintokuvin höystettynä. Sopii siis myös itseopiskeluun.

Kirjassa ohjeistetaan reikäompeleiden tekoa mm. seuraavasti:
Pylvääseen otetaan tavallisesti kolma lankaa, varsinkin jos on kysymys karkeasta kankaasta. Ohuissa kankaissa täytyy ottaa useampia lankoja, muuten ei malli näytä selvältä. Pylväiden vahvuus on silloin kohtuullinen, kun malliin kuuluvat reiät näyttävät pitkulaisilta, ellipsinmuotoisilta. Jos ne tulevat aivan pyöreiksi, ovat pylväät liian paksuja, työ kiristää, ei näytä hauskalta eikä kestä käytännössä
...
Reikäompelun mallia valittaessa on otettava huomioon, että tiheät, pienireikäiset mallit ovat kestävimmät, samoin mallit, joiden reiät ovat tasasuuria. Erikoisen harvoja malleja ei käytetä ollenkaan liinavaatteissa; uutimissa, ohuissa pöytäliinoissa jne. ne puolestaan ovat paikallaan.

Hammasrivin ompeluohje kirjasta Mary Olki: Suomalainen reikäompelu


Ja näiden kirjojen ompeluopin käyttämistä ei tarvitse rajoittaa onneksi pelkästään kansallispukujen valmistukseen, vaan voi ammentaa ideoita ja tuottaa jotain kaunista ihan muuhunkin tarkoitukseen.


Uudempien ja vanhempien kirjojen parissa oli tällä kertaa Sari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti