Joulukalenteri 2017, luukku 14: Voiko feresiä pitää arkipukuna?

Voiko feresiä pitää arkipukuna? Miten pukeutua kansallispukuhenkisesti myös arkena? Kyselee Mipa

Feresi ja sarafaani ovat Laatokan pohjoisrannan, Raja-Karjalan ja Vienan-Karjalan 
ortodoksisesta pukuperinteestä ammentavia asuja. Feresejä tunnetaan monennäköisiä, 
kotikutoisista arkivaatteista silkkisiin juhlapukuihin. Feresi tai sarafaani ovat ihania, 
rentoja ja armollisia pukuperinteemme osia, kansanpukuja. Ne käyvät juhlaan erinomaisesti, 
mutta sopivat hyvin myös arkipukeutumiseen, työtehtäviin ja vaikka työnäytöksiin.

Kansallispukuihin hurahtavalle feresi on monella tapaa helppo tapa päästä sisälle harrastukseen. 
Feresin voi hankkia tai tehdä varsin kohtuullisin kustannuksin ja sitä voi käyttää hyvin vapaasti.

Kuva Iina Wahlström

Kansallispukuhenkeä ja kansanomaista pukeutumista voi tuoda arkeensa monin tavoin feresien 
lisäksi.

Kansallispuvun osia voi yhdistää arkivaatteisiin. Kansallispuvun liivi käy hameen, kotelomekon tai 
farkkujen kaveriksi. Päähineitä voi yhdistää monennäköisiin asuihin. Tasku on paitsi sievä lisä 
mekkoon tai housuasuun, myös käytännöllinen asuste. Kansallispuvun hame ja simppeli pusero 
ovat erinomainen yhdistelmä vaikka rentoihin juhliin, joissa koko kansallispuku olisi jotenkin “liikaa”. 
Toki kansallispukujen osat ovat arvokkaita ja monelle tulee mieleen, ettei mielellään kuluta niitä 
arkikäytössä.

"Vyölle ripustettava irtotasku, jonka reunoissa on vaaleanruskeata ja keskellä mustavalkokuvioista ostokangasta. Vuorikangas on sinivalkoruudullista puuvillaa. Taustakangas on toimikassidoksista pellavaa. Punaisesta villalangasta palmikoitu villanyöri." Kansallismuseon Seurasaaren museon kokoelma.

Pirtanauha Kansallismuseon Seurasaaren kokoelmista.

Kansallispukukankaista voi myös valmistaa muita kuin varsinaisia kansallispuvun osia. Valmiinakin 
voi ostaa esimerkiksi laukkuja, koruja, solmioita… Näillä voi hyvin tuoda ripauksen kansallispukua 
arkeensa. Kalliiden käsinkudottujen kankaiden lisäksi kankaista valmistetaan myös painokuvioisia 
versioita, joista voi ommella vaikka uimapuvun, legginsit tai hupparin.

Myös kansallispukujen tekniikat ja kaavat ovat varsinainen aarreaitta. Ehkä talveesi sopisi sarkaviitta 
tai ompelet takin loppilaisen kapotin pohjalta? Kirjontoja voi tuoda arkisiinkin esineisiin, niin vaatteisiin 
kuin kodinsisustukseenkin (kuvittelen sieluni silmin repun, jonka sivutaskussa on tuutarin rekon 
kirjontaa…).  Hameita voi ommella joka säähän sopiviksi, eri mittaisilla helmoilla ja runsaammilla tai 
kapeammilla pyrstöillä.

Vain mielikuvitus on rajana. Ei pidä pelätä astuvansa jonkun varpaille, edes sen kuvitteellisen 
kansallispukupoliisin. Nämä vaatteet, tekniikat, materiaalit ja osaaminen ovat yhteistä riemukasta 
kulttuuriperintöämme.

Inspiroitunein terveisin

Tyyni

Joulukalenteri 2017, luukku 2: Kummalle puolelle tasku pitää laittaa?

Hei Tyyni!

Perintöpukuni mukana on tullut taskumainen pussi. Mihin kohtaan se pitää laittaa?

Kyselee epätietoinen Satakunnasta

Hei epätietoinen!

Lähdetään nyt siitä, että mikäli naisen kansallispuvussa on tasku, se puetaan henkilön etupuolelle esiin vyötärölle. Heh heh!

Suomenkielisen alueen ja ruotsinkielisen alueen kansallispukuihin on omat suosituksensa. Suomenkielisissä puvuissa taskun voi pukea kupeen sille puolelle, joka on luontevampi. Tasku puetaan esiliinan päälle. Ruotsinkielisissä kansallispuvuissa tasku puetaan osittain esiliinan alle yleensä oikealle, mutta vasenkätinen voi laittaa taskun vasemmalle. Kansallispukuneuvosto on suositellut 1980-luvulla ”valitsemaan taskun paikan käytännöllisesti: oikeakätiselle oikea kuve, vasenkätiselle vasen!” (Leena Holst, Kansallispuku, 2011, 97).

Tyypillisesti tasku kiinnitetään pirta- tai muulla nauhalla vyötärölle. Taskun paikkaa voi muuttaa sen kiinnittävässä nauhassa ja nämä kiinnitysnauhat voi sitoa niin taakse kuin esiliinan eteenkin. Nauha voi olla pituudeltaan esimerkiksi kolmemetrinen, jolloin siitä jää sitomisen jälkeen kauniit riippuvat päät näkyviin.

Hankasalmen puku Suomalainen kansallispuku -näyttelyssä. Kuva Tiina Lajunen.

Joskus taskussa on kiinnittimenä metallinen taskukoukku eli kokka eli plakkarinhaka. Esikuvien aikaan tuo koukku on kiepautettu nähtävästi nauhaan tai esiliinan ja hameen vyötärölle, mutta myöhemmin kansallispuvun liiviin on saatettu tehdä erillinen lenkki taskun ripustamista varten. Tällaisen koukun voi kääntää toisinpäin mikäli haluaa laittaa taskun roikkumaan esiäidin tavalla. 

Etelä-Pohjanmaan tarkistetun kansallispuvun taskun kokka, Suomalainen kansallispuku -näyttely. Kuva Tiina Lajunen.

Joihinkin kansallispukuihin tasku kiinnitetään vyötärökaitaleeseen ompelemalla, jonkun taskun kiinnittämiseen käytetään nappeja. Mikäli olet epävarma kansallispukusi taskun kiinnittämisestä ole yhteydessä kyseisen kansallispuvun myyjätahoon, joka löytynee www.kansallispuvut.fi -sivustolta, tai kysy neuvoa Suomen kansallispukukeskuksesta.

Esikuvaosuus eli miten esiäiti teki:

Toini-Inkeri Kaukonen kertoo kirjassaan Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut (1985, 83), että ”museoesine- ja arkistoaineistosta ei selvästi ilmene, pidettiinkö irtotaskuja Suomen kansanpuvuissa yleisimmin oikealla vai vasemmalla kupeella. Molemmista tavoista on tietoja. Mm. Savosta on kuvia ja tietoja taskun kantamisesta oikealla puolella.”

Finnasta löytyi kuva jääskeläisestä rouvasta, joka kantaa taskuaan oikealla kupeellaan (siis mikäli valokuvan negatiivi on valotettu oikein päin...). 

Kuvan on ottanut M. Seigert ja se kuuluu Museoviraston Kansatieteen kuvakokoelmaan.

Osallistushan Raita ry:n joulukalenterin arvontaan? Kaikki lukijat voivat osallistua. Lue lisää täältä. 
Taskuterveisin,

Tyyni

Joulukalenteri 2013 - luukku 14: Taskuista

Omassa puvussani (esikuvat n. 1770-luvulta) ei ole vyötaskua tai ylipäätään taskua. Toini-Inkeri Kaukosen kirjasta Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, WSOY, löytyykin tähän ehkä selitys: kirjan mukaan vyötäröllä kannettavat koristellut irtotaskut ovat yleistyneet länsisuomalaistyyppisissä kansanpuvuissa 1700-luvun loppupuolella.

Naisten puvuissa ensimmäiset irtotaskut ovat olleet piilossa hameen alla. Ensimmäinen taskutyyppi on siis ollut koristelematon kangaspussi. Sellaisen siis ehkä voisin itsellenikin ommella pellavasta, kuten Inga Pihlhjerta eräällä kurssilla ehdottikin yhdeksi kuljetusratkaisuksi nykynaiselle kansallispuvussa.

Kun taskut siirtyivät vähitellen hameen alta hameen päälle, lienee koristelukin tullut kuvaan mukaan.

"Suomen kansanpukuihin ommeltiin litteitä vyötaskuja erilaisista kankaankappaleista, mm. sarasta tai verasta, joskus kotikutoisista puolivillaisista raitakankankaisista, mutta yleisemmin kuvollisista pumpulikankaista tai ohuehkoista ostovillakankaista. Tilkkujen käytössä ja taskujen koristelussa tekijät käyttivät mielikuvitustaan omaperäisesti ja vyötaskuista tuli yksilöllistaä kansantaidetta. Niiden muodoissa ja koristelussa on kuitenkin myös yhteisiä alueellisia piirteitä". T-I Kaukonen, 1985.

Ei siis ihme, että kansallispukujen taskut ovat todella mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä pienetkin tilkut on voinut hyödyntää tässä kohtaa.

Mitä taskussa on mahdettu muinoin kuljettaa? T-I. Kaukonen mainitsee mm. kukkaron, linkkuveitsen, kamman ja neularasian (nuppineuloja kiinnitystarkoituksiin).

Taskuista  löytyy moninaisia koristelutapoja: tilkkutyötaskuja, villalankakirjontaa, peilikoristeisia taskuja, alikekirjontaa...Tasku on useimmiten kiinnitetty pirtanauhaan, joka on sidottu vyötärölle. Oulun ympäristössä on käytetty myös paritaskuja. Etelä-Pohjanamaalla tasku on saatettu ripustaa taskuun kiinni ommellulla vaskisella taskukoukulla eli plakkarinhaalla vyötärölle. Kaukosen kirjasta sivulta 78 alkaen voi tutustua yksityiskohtaisemmin taskujen historiaan.

Koska itse tekemässäni puvussa ei siis ole ainakaan näkyvää taskua, niin ehkäpä siitä syystä olen haaveillut ihanimpien taskujen tekemisistä ihan muuten vaan. Toistaiseksi en ole tätä toteuttanut. Mutta koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin ajattelin lopuksi esitellä muutaman taskun.

Ensimmäisenä on vuorossa Itä-Hämeen (Hartolan) puvun tasku. Taskun raita on  puvun hamekangasta ja liivin samettikangasta. Reunus on villakangasta. Taskusta löytyy todennäköisesti puvun hopeakoru silloin kun puku ei ole käytössä. Tämä tasku kuuluu n. vuonna 1973 Vuorelmalta ostettuun pukuun.

Itä-Hämeen/Hartolan puvun tasku. Kuva: K.Koistinen

Perä-Pohjolan puvun paritaskut. Kuva: K.Koistinen

Perä-Pohjolan puvussa on aiemmin mainitut paritaskut. Nämä paritaskut ovat tyypillisiä Oulun ympäristöpitäjille. Kuvassa oleva puku on ommeltu 1920-luvulla ja tämän puvun sain lapsena lahjaksi mummoni serkulta. Tätä on muuten mielenkiintoista verrata Suomussalmen puvussa olevaan taskuun.

Suomussalmen kansallispuvun tasku.
Kansallispukukurssilla kuvannut K.Koistinen

Espoon puvun tasku. Kansallispukukurssilla kuvannut K.Koistinen

Espoon puvun tasku on puvun ohjeistuksen mukaisesti hameen ja esiliinan välissä. Tässä taskussa on mm. kirjontaa ja tämän teko on minulla ohjelmassa siinä vaiheessa, kun tyttären Espoon puku -projekti taas etenee.

Seuraavien taskujen puvuista en ole ilman lähteiden pengontaa 100% varma, joten en niitä nimeä. Jos tunnistatte, niin kommentoikaa ihmeessä.

Tämä tasku tuli pongattua Kansallispukutuuletuksessa 2012 Helsingissä. Kuva K.Koistinen

Tasku kansallispukukurssilta. Kuva K.Koistinen

Lopuksi pieni haaste:

Taskut ovat viehättäviä ja olen tarkkaillut niitä jo yli 10 vuotta sillä silmällä. Valitettavasti aivan liian harvoin taskuista tulee otettua  riittävän tarkkoja kuvia. Niinpä olisikin hauskaa, jos jaksaisitte jakaa kuvan pukunne taskusta, sillä olisi aika hauska laittaa taskut Suomen kartalle.

taskuja tarkkaili Katri