sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 7: Ihana uudistus!

Olipa miellyttävää katsoa lähetystä Linnan juhlista. Toistakymmentä kansallispukua, muutama saamenpuku ja yksi kiilasarafaani.

Erityiskiitos kansallispukupukeutumisesta menee kuitenkin stylistikaksikko Teri Niitille ja Minttu Vesalalle, jotka olivat ISTV:n ja HSTV:n yhteislähetyksessä juhlien pukeutumista kommentoidessaan pukeutuneet kansallispukuihin. Terillä oli yllään Helsingin pitäjän puku ja Mintulla Etelä-Pohjanmaan puku harvemmin nähdyllä tryytterö-päähineellä. Tulipa tuossa lähetyksessä esille myös kansallispuvun 130-vuotispäivät ensi vuonna. Hienoa!

Presidentin linnassa nähdyistä asuista sykähdytti erityisesti Katri Komin yllä ollut Orimattilan kansallispuvun kangasta hyödyntänyt asu. Pukuun oli kauniisti otettu elementtejä sekä hamekankaasta että Orimattilan puvun liiviosan kirjonnoista. Onko peräti vanha 'kaapissa kutistunut' puku päässyt tässä uuteen rooliin? Katri Komi on aiemminkin pukeutunut kierrätysmateriaaleista valmistettuihin pukuihin, joiden suunnittelijana ja ompelijana hänen äitinsä Milja Komi on loistanut. Liekö tämäkin hänen äitinsä luovuuden tuote?

Nostan olematonta hattuani tälle taidonnäytteelle, joka tuo Orimattilan puvun keskeiset elementit kauniisti esille.

Linnan juhlat 2014, Katri Komi
kuva napattu tietokoneen ruudulta
Harmi, että Katri Komi on ilmoittanut jättävänsä eduskunnan tämän kauden jälkeen. Hänet olisin mielihyvin tämän esiintymisen jälkeen haastanut ensi vuoden Linnan juhlilla pukeutumaan kansallispukuun 130-vuotiaan kansallispuvun kunniaksi. Noh, onhan eduskunnassa kasapäin pukuhaastettavia vaalien jälkeenkin.

Näitä pohtien Suomen itsenäisyyden 97-vuotispäivän iltana Sari

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 6: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jännityksellä odotan, miten kansallispuvut ovat tänä vuonna esillä Linnan juhlissa. Löytyykö myös kansallispukuhenkeen tehtyjä uusia pukuja, kuten viime vuonna? Väijytäänpä porukalla silmä tarkkana, kuinka monta kansallispukua juhlissa vilahtaa. "Virallinen" kansallispukujuhlakatsomo taitaa löytyä illan mittaan Facebookin Kansallispuku-ryhmästä.

Viime vuoden puvuista ehdottomasti eniten sai huomiota Duudsonien "Härmä-puvut"

alkuperäinen kuva: http://static.iltalehti.fi/linnanjuhlat/duuds131206PP_503_lj.jpg

Pohojalaaseen tyyliin on muuten Rustoopuorissa helakorujakin. Ja olenpa nähnyt neulotun sukkiakin, joiden varressa on helakuviointi. Olivat muuten varsin makean näköiset.

alkuperäinen kuva:
https://kauppa.taitoep.net/uploads/tx_multishop/images/products/300/hel/helakoru.jpeg
Pohjalaisuus on kyllä ihan oma ihmeensä. Satakunnassa kasvaneena jotain olen naapurimaakunnasta päässyt haistelemaan, vaan ihan oma ihmisrotunsa tuolla Pohjanmaalla asustaa.

Ja ne kansallispuvut! Käykäähän kurkkaamassa Flammuraita ja Helahoito -sivustolla. Ei ole äkkinäisen hommaa noiden kankaiden kutominen, kun jo ennen lankojen värjäystä saa sitoa ja solmia vyyhtejä tarkan suunnitelman mukaan, että on sitten kutojalla oikeanlaiset langat hamekankaaksi taiottavaksi.


Pssst. kannattanee kurkata illalla netistä HS- ja IS TV:n lähetystä juhlista. Saattaa tulla mukavia yllätyksiä vastaan ;)


Pssst2. Muistanette parin päivän takaa, kun kirjoittelin kirjettä joulupukille. Perjantain postin tullessa olin aivan mykistynyt tai oikeastaan sen jälkeen, kun mieheni oli piipahtanut asiamiespostissamme pakettikortin ohjaamana. Avasin ihmetellen pakettia, kun en muistellut mistään mitään tilanneeni. Ja mitä sieltä paljastuikaan! Ihmetyksen kyyneleet silmissäni (ja näissä tunnelmissa) ihailin paketin sisältöä. Iso kiitos Sari-tonttu, sinulla on suuri sydän!

Ai, että mitäkö paketissa oli. Jotain aivan ihanaa... Ja niin kaunis teksti kortissa. Kiitos vielä kerran!



Illan juhlallisuuksia odotellen Sari

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 5: Kansallispuku videokuvattuna

Saan pukea tänään perjantaina Kärkölän pukuni ylleni hieman juhlavammissa merkeissä, kun menemme esiintymään erään kansantanssiryhmällemme tärkeän henkilön läksiäisjuhliin hänen suunnatessaan nauttimaan oloneuvoksettaren roolista tulevina vuosina.

Paitaani ja esiliinaani sekä mieheni pukupaitaa illalla silittäessäni ajatukseni pyöriskelivät sen ympärillä, mitä kansallispuku on tänä päivänä. Teema, jota pohdin jo ensimmäisessä kalenteriluukussakin hieman.

Päätin lähteä tutkimusmatkalle internetin ihmeelliseen maailmaan Mr Googlen ystävällisellä avustuksella ja mitä tulikaan vastaan. Youtubessa oli tallennettuna mukava pukuesittely saatesanoilla:
"Savonlinnan maakuntamuseolla Riihisaaressa vietettiin Kalevalaisten naisten Kalevala-juhlaa 3.3.2013. Sysmän ja Luhangan pukuun pukeutunut Soja Murto-Hartikainen esittelee Kista Nuolivaaran yllä olevan Puruveden eli Kerimäen puvun."
Videolla esiintyvät puvut ovat eri aikakausien näkemyksiä kansallispuvuistamme ja molemmat kaukaa kauniita ja läheltä hyvän näköisiä.

Puruveden seudun eli Kerimäen puvusta kertoo Toini-Inkeri Kaukonen kirjassaan Suomalaiset kansallispuvut ja kansanpuvut seuraavaa:
Puvun kokoaja: Tyyni Vahter vuonna 1952
Puvun tilaajayhteisö: Kerimäki-Seura
"Kerimäkeläisen kansanpukuesineistön puutteessa malliaineisto on muualta Itä-Savosta ja naapuripitäjästä Kiteeltä, jonka kansanpukuperinne oli savolaistyyppistä. Sini-kelta-valkoraitaisen flammutäpläisen hamekankaan malli on Sulkavalta naisen turkkiröijyn päällisestä  (KM A 1634), joka usein ommeltiin hamekankaasta. Tummansinisen liivin selkäleikkaus on samasta röijystä. Pystykauluspaidan malli on mukailtu kiteeläisestä paidasta (KM). Ohut valkea esiliina on kuviokudontaa; sen ja valkean kirjaillun huivin malliaiheet ovat Kiteeltä (KM). Kerimäeltä ovat rintasoljen ja liivin hakasten mallit (KM). Koppamyssy on isoa pohjois-savolaista tyyppiä. Kirjaillun tyllitykin malli on Kuopion museosta.
Puruveden seudun eli Kerimäen naisen kansallispuku
ja Kerimäen miehen pitäjänpuku
alkuperäinen kuva: http://www.kerimaki.fi/uploads/etusivupuvut1_1.jpg

Vuodelta 1989 olevasta Sysmän ja Luhangan puvusta löytyy kattava teksti Suomalaiset kansallispuvut -sivustolta.

Sysmän ja Luhangan naisen kansallispuku
alkuperäinen kuva: http://www.kansallispuvut.fi/puvut/img/sysma_luhanka_np.jpg

Tuon videon myötä ajatus karkasi alkuperäisestä, kun hihittelin täällä itsekseni tuon pukuesittelyvideon parissa. Ei siksi, että se itsessään olisi jotenkin huvittava, vaan siksi, että tietääköhän Soja itsekään, että ko. video on Youtubeen ladattu. No, se selvinnee tässä päivän kuluessa.

Huomenna on itsenäisen Suomen syntymäpäivä. Pukeudutko juhlan kunniaksi kansallispukuun?


Näissä mietteissä Sari






 
 

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 4: Voi ihanuus, mitä kuvia!

Muistatteko paniikin muutama vuosi sitten, kun silloisen Kansallispuku-foorumin foorumipalvelu poistui yllättäen käytöstä? Silloin äkkipäätä yritettiin pelastaa, mitä pelastettavissa on ja noita vanhoja tiedostoja selailin muistellen foorumin aikaisia joulukalentereita.

Näiden muisteluiden aikana vastaani tulivat vuoden 2012 'poikakalenterin' kuvat. Voi, mitä ihanuuksia sieltä löytyikään. En voi olla jakamatta osaa niistä uudelleen teidän kanssanne, joten olkaa hyvä ja nauttikaa!

Kuva: Emma Parikka
Pistos - pahennustako perinteeseen


Kuva: Anu Kivelä

Onkohan tässä oltu juhlimassa koko perheen voimin?

kuva: Leena Kokko


Aina ei jaksa olla iloinen ja pirteä

kuva: Erja Lakkonen


Suomalainen menee vaikka läpi harmaan kiven... uuups! siis punamullatun seinän ;)

kuva: Milla Korja

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

kuva: Seija Tiihonen

Pomputi, pomputi...

kuva: Emma Parikka, 2012 kuvakilpailun kolmonen
Pistos - pahennustako perinteeseen

Pelin tiimellyksessä pitää välillä muistaa levätä

kuva: Emma Parikka, 2012 kuvakilpailun kolmonen
Pistos - pahennustako perinteeseen

Arvokkaasti aitan rappusilla

kuvan omistaja: Kaija Kiviniemi, 2012 kuvakilpailun kakkonen
kuva: Bo Stranden/Studio Auran Kuva

Reppu ja reissumies... tai kitara ja soittajapoika
kuva: Ella Tepponen, 2012 kuvakilpailun ykkönen
Pistos - pahennustako perinteeseen


kuva: Ella Tepponen, 2012 kuvakilpailun ykkönen
Pistos - pahennustako perinteeseen

Aina ei soitto soi...

kuva: Ella Tepponen, 2012 kuvakilpailun ykkönen
Pistos - pahennustako perinteeseen

Vieläkö joku uskaltaa väittää, että kansallispuvussa pönötetään?

Olisiko ensi vuonna jälleen aika kilpailla kansallispukukuvilla ja niihin liittyvillä tarinoilla joulukalenterissa? Teemana vaikka Muistojen kansallispuku 130-vuotisen kansallispuvun kunniaksi.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 3: Rakas joulupukki...

Rakas joulupukki,

Olen huomannut, että kuluneen vuoden aikana on ilmestynyt muutama kirja, jotka haluaisin omaan kirjahyllyyni.

Olen yrittänyt olla kiltisti ihan koko vuoden - ainakin silloin, kun joku on ollut näkemässä... Olisi siis kiva, jos nuo kirjat minulle toisit, niin voisin kirjastosta lainassa olevat kirjayksilöt jo palauttaa sinne takaisin muiden luettavaksi.

Tontut varmaan jo tietävät sinulle kertoa, mitä kirjoja tarkoitan, mutta ihan varmistukseksi vielä kirjoitan ne tähän muistiin.

Pia Ketola & co: Sukupolvien silmukat
toim. Helena Honka-Hallila: Pitsiaarteita aikojen takaa - Tykkimyssyt ja niiden pitsit

Nämä kaksi kirjaa sisältävät hyvän näytteen esiäitiemme käsityötaidoista. Jo kirjojen kauniita kuvia katsomalla tulee hyvälle mielelle. Oikeastaan uusille sormikkaille olisikin jo käyttöä, vaan mistä mallista aloittaisin. Oikeastaan voisit Joulupukki laittaa samaan pakettiin kirjan kanssa myös langat ja puikot, niin pääsisin heti aattoiltana aloittamaan. Pitäähän se joululahja ottaa heti käyttöön ;)

Sukupolvien silmukat -kirjan sisällysluettelo

 Pitsiaarteita aikojen takaa -kirjassa on kuvattuna museoiden kätköissä olevia tykkipitsejä

Pitsiaarteita aikojen takaa

 ja tietenkin museomallien mukaan nyplättyjä pitsejä ohjeineen. Näitä en ehkä kuitenkaan ihan heti jouluaattona aloita urakoimaan tai voisihan sitä tietenkin aattopäivällisen jälkeen laittaa nypylöiden täyttötalkoot pystyyn. No, ehkä nyt ei kuitenkaan...

Pitsiaarteita aikojen takaa

Lisäksi kaikki ikuvanhat (lue: kymmeniä vuosia vanhat) neule-, virkkaus-, nypläys-, ompelu- ja kansallispukukirjat ovat tervetulleita lahjoja.

Ja voisitko vielä lähettää tontuille viestin, että ovat tarkkana, mistä talosta tämä seurallinen kisulainen on eksynyt, kun tuli nälkäisenä tänään naapuriin. Tuolla tuo pieni nyt meidän ullakkokamarissa on odottamassa, että pääsee huomisaamuna kissatalolle odottamaan kotiväkeään. Taidankin tästä tassutella hetkiseksi tuon kisulaisen seuraksi ja viedä samalla hurisijalle hieman iltapalaa, että jaksaa nukkua ensi yön.



Hyvää joulua sinulle Joulupukki

toivottaa Sari

tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 2: Onko kansallispukusi ahkerassa käytössä?

Koska käytit kansallispukua viimeksi vai onko pukusi hylättynä yksin kaappiinsa?

Muistatko, milloin käytit kansallispukua ensimmäisen kerran?

Kyselin eilen, mitä kansallispuku merkitsee sinulle. Jäin itsekin vielä pohtimaan aihetta ja ajatukseni veivät monia polkuja herättäen muistoja menneestä, niin omalta elinajaltani kuin sukupolvien takaa.

Oma kansallispukuaikani alkoi - yllätys, yllätys! - kansantanssiharrastuksen parissa lapsuus- ja nuoruusvuosinani. Ihmeellisesti kuitenkin on jotain jäänyt muistin sopukoihin niin syvälle, ettei ajatus tule esille, joten ihan varma en ole, mikä on ensimmäinen käyttämäni kansallispuku. Sen muistan, että äitini ja mummoni sisko valmistivat yhdessä Kaukolan puvut itselleen 1980-luvun alussa ja tuota äitini pukua käytin tanhuesiintymisissä.

Siinäpä sitä olikin pukemista, kun olin jonkun verran hoikempi kuin äitini ja hänelle sopivalla vyötärömitalla hame ei ihan istunut kunnolla minulla, vaan vaati erikoisratkaisuja. Mitään pysyvämpää ratkaisuahan ei muka voinut tehdä, vaan virittelin hameen vyötärön pienemmäksi hakaneuloilla kuroen. Huh-heijaa niitä hetkiä, kun porukalla arvuuteltiin, että pettääkö hakaneulaviritys kesken esiintymisen vai ei. Yleinen vitsailun aihe olikin, että jos hakaneula pettää ja minä kiljaisen, niin ei hätää, mutta jos parini tuossa tilanteessa kiljaisee, niin silloin hän on ollut aivan liian liki tanhutessamme. Noh, yhtään kiljaisua ei koskaan kuultu, joten hakaneulat olivat 80-luvulla mitä ilmeisimmin varsin vankkaa tekoa.

Kansantanssiharrastuksen jäädessä muutamaksi vuosikymmeneksi jäähylle, jäi myös kansallispuku. Aina silloin tällöin toki hiipi mieleen ajatus, että oma kansallispuku olisi ihan mukava omistaa, mutta samoin tein hiipi mieleen ajatus, että missähän sitä sitten käyttäisi. Nyt voin todeta, että käyttötilaisuuksia kyllä löytyy, kun vain haluaa.

Uudelleen löysin kansallispuvun artesaaniopintojeni aikana ja se olikin sitten menoa. Löysin myös vihdoinkin sen oman pukuni eli isäni syntymäpaikkakunnan mukaisesti Kärkölän puvun. Se on puku, jossa viihdyn ja tunnen oloni kotoisaksi. Vaan välillä kyllä käy mielessä, että sikiävätkö kansallispuvut yön pimeinä tunteina ihan itsekseen kaapissa, kun nyt on omina pukuprojekteina yhden perityn Laatokan-Karjalan puvun saattaminen käyttökuntoon itselleni, isoisoisäni Hämeen puvun muokkaus miehelleni ja muutamiin pukuihin on vielä materiaaleja jemmattuna. Eihän sitä aina samalla puvulla viitsi kulkea ;)

Vaan kummasti nuo omat projektit venyvät ja vanuvat aikatauluiltaan, kun pitää töitäkin tehdä (lue: ommella kansallispukuja asiakkaille).

Opintojeni aikana kansallispuku ohjasi myös tieni hetkellisesti takaisin synnynseuduilleni järjestämään kansallispukunäyttelyä. Siellä sitä vasta tulikin muistoja vastaan. Näyttelyssä oli esillä useita kotinuorisoseurassani tanhunneiden henkilöiden pukuja (mukana myös viimeisimmän parini puku), ensimmäinen tanhuohjaajani oli mukana näyttelyjärjestelyissä talkoolaisena ja paljon muuta.

Eilen vastasin itse asettamaani kysymykseen, että kansallispuku on minulle sekä juhla-asu että kansantanssin esiintymisasu ja käytän sujuvasti puvun osia myös osana muuta pukeutumistani. Nyt voin täydentää, että kansallispuku on ehdottomasti myös osa käsityöperimää ja osoitus esiäitiemme ja -isiemme osaamisesta. Tämä perinne elää ja myös omalla tavallaan kehittyy antaen ideoita uuteen tekemiseen.

En voi tähän loppuun olla lainaamatta Leena Holstin kirjoittamaa Kansallispuku-kirjan esipuheesta:
Vanha painolasti, myytti esiäitien ja -isien erehtymättömyydestä, särkyi, kun sain ilon syventyä kansanpukuihin. Tilalle tuli syvä kunnioitus heitä kohtaan. Uskomaton taito, oivallus ja tekemisen ilo näkyivät vaatekappaleista. Virheet olivat osa tekemistä. Viisas osaaja ei pysähtynyt purkamaan, vaan jatkoi uudella, sopivaksi harkitulla "virheellä" niin, ettei työn eteneminen häiriintynyt, vaan korjattu kohta sujuttui osaksi kokonaisuutta ja jopa elävöitti sitä. Kutoja jatkoi uudella, raitoihin mukautetulla värillä, kun joku sävy loppui. Kirjoja vaihtoi lankaa, mtuta ei kirjomisen rytmiä. Esiliinan tekijä sovitti liian lyhyen pitsin kankaan levyiseksi jatkamalla nauhalla tai toisella pitsillä. Vapauttavaa!
Itse olen vielä pukupolullani alkumetreillä, mutta toivon todellakin, että polustani on tulossa pitkä ja vaiherikas.


Ai niin, vastaus tuohon alussa esittämääni kysymykseen: käytin itse pukuani viimeksi reilu kuukausi sitten ja seuraavan kerran puen sen päälleni ensi perjantaina eli torstaina on tiedossa silitystalkoot, kun miehenikin pukee kansallispuvun ylleen perjantaina.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 2014 - luukku 1: Taas se alkaa... joulun odotus kalenterin muodossa

Auts! Oih! Iik! Apua! Paniikki! Joulu on ihan tuota pikaa. Lahjat tekemättä, ruuat suunnittelematta, apuaaaaa!

No, onneksi tuon joulupaniikin voi ottaa rennomminkin, eikä tarvitse stressata jokaisen pilkun päälle. Parasta on kuitenkin se yhdessä olo läheisten kanssa ilman sen isompaa hössötystä. Ai, ilman hössötystä? Uskoo ken tahtoo ;)

Viime vuonna kansallispukukalenteri aloiteltiin veralla ja saralla. Voi, miten ihanaa se onkaan ommella kaunista verkaa tai sarkaa tai siloista pellavaa tai... Hyvä, mieluinen neula sormissa soljuva lanka silmässään. Elämän pieni iloja. Aaah!

Tänä vuonna on vuorossa uudet kujeet uuden joulukalenterin myötä, joten käydäänpä asiaan sen pidemmittä puheitta.

Viime kuukausina on käyty keskustelua kansallispuvuista, niiden menneisyydestä ja tulevaisuudesta, käytöstä, muuntelusta, jne. Helmi Vuorelma Oy:n kohtalo on puhututtanut ja on mietitty, miten suomalaisen kansallispuvun käy. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kansallispuku on edelleen voimissaan arvokkaana kulttuuriperimämme ilmentymänä.

Kaivelin vanhoja tiedostoja ja törmäsin helmikuulta 2012 olevaan lehtileikekopioon. Helsingin Sanomien NYT-liitteen kolumnissa pohdittiin tuolloin, että onko puku sellaisenaan vain 'tanhuajien ja keskustapuolueen kenttäväen' asu.


Helsingin Sanomat, NYT-liite 2.2.2012

Tänä päivänä voin ilolla todeta, että kansallispuku on paljon muutakin kuin kolumnissa esitettyjen kahden ryhmän asu ja kiinnostusta pukuja kohtaan on. Siitä kertoo muun muassa se, että Facebookin Kansallispuku-ryhmään tipahtelee uusia jäseniä likimain päivittäin ja keskustelua käydään vilkkaasti aiheesta ja välillä sen vierestäkin.

Myös vuonna 2010 Imatralta alkaneet Kansallispukutuuletukset ovat saaneet kantavaa tuulta siipiensä alle ja vuosi vuodelta niitä järjestetään enemmän ja enemmän. Ihanaa! Ja kiitos Soja loistavasta ideastasi, mikä on tuonut kansallispuvun kauniisti esiin rennosti ja iloiten.

Lisäksi lukuisat eri tahot ovat ammentaneet ideoita tuotteisiinsa kansallispukujen maailmasta, mutta enpä kerrokaan siitä vielä enempää...

Minulle kansallispuku on sekä juhla-asu että kansantanssin esiintymisasu ja käytän sujuvasti puvun osia myös osana muuta pukeutumistani. Mitä kansallispuku on sinulle? Juhla-asu? Esiintymisasu? Jotain ihan muuta?


Kansallispuku on POP!
Kuva: Helene Lindfors

Näissä mietteissä uuteen joulukalenterikauteen tietä johdattelee Sari