keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017, luukku 13: Miten lasten puvut eroavat aikuisten puvuista?

Millä tavoin lasten puvut eroavat aikuisten puvuista? - Maija


Moi Maija!

Ensin historiaan kansanpukujen aikaan: 1700-1800 -luvuilla pienimmät lapset puettiin Toini-Inkeri
Kaukosen (Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut 1985, 259-265) mukaan pellavapaitaan. Sen
jälkeen talonpoikaislapsi on saanut tuon aikakauden unisex-asun, kolttimekon, eikä tyttöä saattanut
erottaa pojasta kuin pienin vaatetuksen antamin vihjein. Tätä kolttia pidettiin jopa rippikouluikään asti, jolloin tultiin aikuiseksi ja pukeuduttiin tavanomaisiin aikuisten vaatteisiin. Kaukonen kirjoittaa, että tästä pukeutumiskäytännöstä poiketen vauraat ja ehkä uudistusmieliset talolliset saattoivat pukea jo alle kymmenvuotiaat lapsensa aikuisten mallisiin pyhävaatteisiin, joita on hieman tallessa museoissamme.

Kuva Sampo Luukkainen

Kaukosen kirjassa kerrotaan lasten kansallispukujen käytön lisääntyneen 1950-luvulta lähtien. Ehkä
siihen vaikutti Sylvi Kauhasen ja Aino-Inkeri Ollilan mallivihko Ommelkaamme tyttöjen kansallispuvut (1956), josta sai tarkat ompeluohjeet kymmeneen kansallispuvuun, mutta pukujen pituus ja puhvimaiset paidanhihat eivät kuitenkaan toistaneet perinteistä (kansanpukujen) linjaa. Tyttöjen kansallispuku on menneinä vuosikymmeninä usein ommeltu liivihameeksi, ehkä esiliinakin on ommeltu hameeseen kiinni. Kansallispukuraati on hyväksynyt lasten kansallispuvuiksi aikuisten kansallispukujen mallit jonkin verran yksinkertaistettuina (Kaukonen 1985, 263).

Kuva Soja Murto

Lapsen kansallispuvusta voi jättää pois suuritöisimmät kirjailut, korut, avainkokat, puukot ja helavyöt. Lapsen vartalon mittasuhteiden vuoksi paidan pääntielle saattaa tarvita halkion, vaikkei sitä aikuisen kansallispuvussa olisikaan. Pienet pussihihat eivät kuulu kansanomaiseen paitaan.

Pohjemittainen hame voi pysyä paremmin ylhäällä olkainten kanssa: ne voi ommella ryhdikkäästä valkaisemattomasta pellavapalttinasta. Pienellä tytöllä ei tarvitse olla esiliinaa, mutta noin yläkouluikäisenä voisi esiliinan pukea, ja huivin voi jättää pois.

Hämeen hame tytölle. Kuva Tiina Lajunen

Pojat laittavat päähineen päähänsä aivan kuin miehetkin. Pojalle sopiva päähine on kairalakki tai
villamyssy; huopahattu säästetään vanhemmalle iälle. Länsisuomalaisen pukualueen tyttö pukee päähänsä silkkinauhat, jotka asetetaan pään ympäri hiusrajaan ja solmitaan takaa. Nauhojen päät jätetään riippumaan pitkin selkää. Ruotsinkielisten alueiden puvuissa tytöt eivät käytä päänauhoja vaan hiukset letitetään. Karjalaisella pukualueella tytön päähineenä kansallispuvusta riippuen on esimerkiksi silkkinauha, säppäli, pinteli tai sykerö (jonka päälle aikuistuttua huntu sidotaan).
Nuori nainen voi vaihtaa aikuisen naisen päähineeseen 15-20 vuoden iässä, vaikkei ole naimisissa.

Lapsi liikkuu ja leikkii juhliessaankin – miksei myös kansallispuku päällään! Vaate on puhdistettavissa, jos sen saa suojattua moottoriöljyltä ja muilta ilkeimmiltä tahroilta.
Iloisia juhlia!

Lapsenomaista riemua ja uteliaisuutta toivottaen

Tyyni


Lue lisää:
Suomen kansallispukukeskus: kansallispuvun käyttöohjeet
http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/kayttoohje.htm

Raita ry:n joulukalenteriarvonta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti