Kertomus weneestä.
Tämä wene, joka on oikea mestariteos, on tehty Keuruulla käytettyin weneitten mallin mukaan, kuitenkin wähän leweämmäksi ja korkeammaksi kuin ne. Sen pituus on 27 ja leweys 5 jalkaa. Weneen laidat owat hongasta; tuhdot ja kaaripuut tammesta; muu sisustus saarnesta; airot, puoshaat ja lipputangot kuusesta. Airoja on 4 paria, puoshakoja 2 ja lipputankoja 3. Kaikki puuwärkki on lakerattu ja näyttää siis keltaiselta.
Hangat owat niin tehdyt, että niitä woi taittaa alas päin veneen sisäpuolelle sekä taas silmänräpäyksessä paikalleen pystyyn asettaa. Ne owat waskesta ja kullatut.
Etukeulan ulkolaidassa, molemmin puolin, on siewissä, kolmen tuuman korkuisissa, messingistä tehdyissä ja kullatuissa kirjaimissa weneen nimi Saimaa.
Kaikki työ siinä on tehty suurimmalla huolella ja taidolla, jotta itse wene siihen kuuluwine tarwekaluineen näyttää erinomaisen kauniilta ja siewältä.
Weneen pohjaa peittää kaksi isoa ryijyä tummanpunaisissa, waaleankeltaisissa ja tummanwihriäisissä kuoseissa, toinen tummempi toinen waaleampi. Ne owat siwuilta reunustetut nyöreillä, päistä ripsuilla.
Sitä osaa weneestä, joka on aiottu Keisarinnan ja hänen seuralaistensa istuttawaksi peittää ensiksi punaisesta werasta topattu matrassin tapainen tyyny, joka ulottuu myöskin selkälautaa wastaan. Tämän päällä on punaisen, sinisen ja wihriän wärisiin kuoseihin kirjaeltu peite. Sen yli taas on, sillä kohdalla, jossa Keisarinna istuu, erästä taidehikasta karmia wastaan, iso waaleansinisestä silkistä tehty ja leweällä, ruskeanwärisellä, erinomaisen kauniilla pitsillä reunustettu werho, joka on kiinnitetty karmiin Suomen waakunan muotoon tehdyllä, irti-ruuwattawalla laatalla. Werhoon on punaisesta, keltaisesta ja kärpännahan wärisestä silkistä neulottu 25 suuriruhtinaallista kruunua, nekin erinomaisen somaa tekoa.
Weneessä on kolme lippua, kaikki silkistä, nim. etukeulassa Keisarinnan wiirinmuotoinen lippu, keltainen ja sininen, jonka keltaiseen, lähinnä tankoa olewaan osaan keisarillinen kotka on maalattu,
sekä takakeulassa walkoinen lippu sinisellä ristillä (Wenäjän merisotawäen). Keskimmäisessä tangossa on keisarillinen lippu, suurin kaikista; se on yhtäkeltainen, keskellä mustanwärinen kaksoiskotka, mutta sitä ei käytetä muulloin kuin Keisarinnan käskystä ja hänen weneessä istuessaan. —
Päätös nyt kerrotun weneen lahjoittamisesta H. Majestetillensa Keisarinna-Suuriruhtinattarelle tehtiin eräässä pääkaupungin naisten pitämässä kokouksessa menneen maaliskuun 16 p:nä. Siinä walittiin toimikunta, jossa neiti Emilie Bergbom oli puheenjohtajana, pankin tirehtörin rouwa Martta Eneberg rahanhoitajana ja professorin rouwa Jenny Lang sihterinä. Keräyslistoja lähetettiin kaikkialle maaseuduille, ainoastaan naisille, ja mieltymys ja harrastus asiaan oli yleinen. Ennen pitkää oli wähän päälle 7,200 henkeä kaikista kansaluokista kirjoittanut enemmän kuin 6,000 markkaa; suurin summa oli 100 markkaa, pienin 25 penniä.
Weneen rakennustyötä on johtanut insinöri E. Wegelius Helsingissä; warsinaisena rakennusmestarina on ollut laiwanrakentaja F. Fredriksson, syntynyt Pietarsaaressa Pohjanmaalla.
Kustannukset weneestä, sen sisustuksesta, kansallispuvuista, soutajattarien matkasta Lappeenrantaan y. m. owat nousseet kaikkiaan noin 12 ja 13,000 m. vaiheille. Loput rahoista käytetään hengenpelastuslaitoksen hyväksi, pelastusweneitten, rakettilaitosten y. m. s. hankkimiseen.
------------
Sein jälkeen astuiwat H. Majestetinsa kylpylaitoksein saliin. — Siellä antoi kenralikuwernöri H. Majesteteilleen, wiheriälle welin-paperille kultakirjaimilla painettuna sekä ranskankielisellä käännöksellä warustettuna seuraawan Suonion sepittämän runon:
„Kolkk' on Suomi, kallioinen,
wiljaton niin sanotaan,
Yksi wilja kylwäjäänsä
tääll' ei petä kuitenkaan:
Maahamme ken osas kylwää
rakkauden siemenen:
Waiwastaan on aina saanut
sadon satakertaisen.
Kolmas Keisarien polwi
tämän kylwön kylwi jo;
Katsokaa kuin lainehtiipi
laihona nyt kallio:
Joka silmästä, sen näette,
loistaa luja luottamus,
Joka sydämessä palaa
uskollinen rakkaus.
Nyt on suwi suloimmillaan,
Suomi kaikki kukoistaa,
Wapauden paistehessa
maa ja kansa rehoittaa.
Aleksanterien työtä
nyt on aika ihailla,
Siis luo kansan onnellisen
olkaa terwe tultua!"
Tätä runoa jaettiin myöskin Suuriruhtinaille ja muutamille muille henkilöille Keisarin seurueessa.
Heti sen jälkeen kehoitti kenralikuwernöri neiti Aalbergia lausumaan runon sanat Keisarinnalle ja wei hänet, käsiwarressaan taluttaen, Keisariparin eteen, joka istui salin peräseinän kohdalla. Neiti Aalberg kysyi kumartaen: „suwaitseeko Teidän Majestetinne?", johon Keisarinna suosiollisesti wastasi: ”Aiwan mielelläni."
Neiti Aalberg lausui nyt pari kolme askelta taaksepäin astuttuaan tuntehikkaalla tawalla ja erittäin liikutettuna runoelman sanat, jonka loputtua hän, sywästi kumartaen, poistui taaemmaksi, silmät Majesteteihin luotuina.
H. Majestetinsa kuunteliwat tarkkaavaisesti lausumista, jonka aikana sywä hiljaisuus wallitsi tuossa loistawassa seurassa. Kreiwinna Heidenin kautta suwaitsiwat he sittemmin ilmoittaa tyytywäisyytensä tähän lausumiseen, sanoen ”ensikerran kuulleensa Suomen kieltä julkisesti käytettäwän ja olewansa sen kauneuteen ihastuneet”. – Keis. Majesteetit lähtiwät kello 9 illalla kotiinsa, nytkin, niin kuin aina ulkona liikkuessaan, suuren kansajoukon eläköönhuudoilla saatettuina.
Järwellä paloi illan kuluessa neljä suurta kokkoa ja kaupungin talot oliwat, niin kuin edellisenäkin iltana, walaistut.
Elok. 6 p. pidettiin leirissä suurenmoinen manöweri. Se alkoi k:lo 11 aamupäiwällä. Suunnitelma oli seuraawa:
Lappeenrannan kaupungin puolustuksena oli kaksi pataljoonaa jalkawäkeä ja kaksi tykkiä. Tästä saa parin wirstan päässä kaupungista lounaan päin olewa wihollinen, jolla on neljä pataljoonaa jalkawäkeä ja neljä tykkiä, tiedon ja päättää tehdä rynnäkön tuota heikkoa puolustuswäkeä wastaan sekä walloittaa kaupungin. Mutta Lauritsalan luona, neljä wirstaa kaupungista itään päin, oli kolme pataljoonaa jalkawäkeä ja kaksi tykkiä; näillä on tieto wihollisen aikeista ja rientäwät sentähden uhatun kaupungin awuksi. Tämän tietäwät myöskin wiholliset ja noitten eri sotajoukko-osastojen tehtäwänä oli niinmuodoin 1) wihollisten: woittaa kaupungin puolustuswäki ja saada kaupunki walloitetuksi ennen kuin Lauritsalan joukko ehtii awuksi; 2) Lappeenrannan joukon: torjua wihollisen hyökkäystä ja puolustaa asemataan, siksi kuin apuwäki Lauritsalasta ehtii perille, ja 3) Lauritsalan joukon rientää kaupungin suolejukseksi ennen kuin se joutuu wihollisen käsiin.
Wihollisina eli ryntääjinä oliwat Kaartin sekä Uudenmaan, Turun ja Waasan patajonat, jotka oliwat puetut kenttäpukuun, mustiin takkeihin; muut pataljonat (siis Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeenlinan ja Wiipurin) oliwat puolustajoina ja oliwat niinikään mustassa kenttäpuvussa.
Hyökkäys alkoi kanunanlaukauksilla wihollisen puolelta. Yksi pataljona lähestyi pitkin kenttää pitkässä jääkäri-jonossa, joka tuon tuostakin juoksi muutamia kymmeniä askelia eteenpäin kaupungin puolustajia kohti, jotka oliwat asettuneet rautatien-aseman ympäri. Kaksi pataljonaa liikkui eteenpäin metsässä kummallekin puolen kenttää ja neljäs oli reserwinä; tykistö kulki takana. Ratkaisewana hetkenä , kun wiholliset jo oliwat puolustajat woittamaisillaan, ryntäsi Lauritsalan joukko esiin ja karkoitti ynnä puolustajain kanssa wiholliset, joista kaartin pataljona lopulta otettiin wangiksi.
Ampuminen oli koko manöwerin kestäessä hirweä. Kanonien jyske ja kiwärien räiske tuskin hetkeksi taukosi.
H. M. Keisari ja Keisarinna, Suurituhtinaat ja lukuisa seurue katseliwat manöweriä ensin kentän laidalla olewan pawiljongin edustalta. Kun hyökkäys oli tehty ja ryntääjät pawiljongin ohitse kiitäneet, lähtiwät HH. Majestetinsa ulommaksi ja seurasiwat hywän matkaa takaa-ajajia.
HH. Majestetinsa oliwat suuresti tyytywäisiä manöweriin, se kun onnistuikin erinomaisen hywästi. Sekä päälliköt että miehistö saiwat runsaita kiitoksia.
Manöwerin päätyttyä antoiwat HH. Majestetinsa Keisari ja Keisarinna aamiaiset sotapäälliköille.
Elok. 7 p:nä kello 11 lähtiwät Majestetit seurueensa kanssa Lappeenrannasta. Asemahuoneella oli lähtötilaisuudessa paitsi komennuskuntaa sotamiehiä ja ylhäisempiä upseereja rouwineen myöskin wiisi niistä neitosista, jotka oliwat Keisarinnan wenettä soutaneet, nimittäin neidot Ida Aalberg, Emmi Cannelin, Lydia Haaranen, Anni Junttila ja Helmi Stenbäck (muut oliwat jo matkustaneet pois). He oliwat saaneet paikan aiwan erikseen , niin että kun H. Majesteettinsa astuiwat asemasillalle, Keisari heti huomasi neidot ja talutti Keisarinnan heitä kohti. Neiti Aalberg astui nyt askeleen edemmäs ja antoi Keisarinnalle pienen kimpun ruiskukkia, joita oli pistetty erittäin somaan, kultaiseen noin korttelin korkuisee kukanpitimeen. Tämä pidin oli neiti Hilda Wiik’in antaman piitustuksen mukaan tehty ruistähkä-kimpun muotoon, jonka warren ympäri oli kierretty kultainen nauha. Nauhaan oli piirretty sanat:
”Pian haihtuu kukan hennon wieno
kauneus,
Mutta kuihtumaton ain’ on kansan
rakkaus.”
Antaessaan kukkakimpun Keisarinnalle neiti Aalberg lausui edellä mainitut sanat Tanskan kielellä. Keisarinna tarttui neiti Aalberg’in käteen, pudisti sitä lämpimästi ja sanoi tanskaksi:
”Minä kiitän teitä, kiitän kaikesta sydämestäni.”
Sitten tarjoili H. Majesteettinsa kätensä neiti Aalbergin suudeltawaksi ja astui takaisin Keisarin wiereen, joka nyt terwehti neiti A:ta. Keisarinna antoi senjälkeen kukkakimpun suuriruhtinas Alekseille, joka taas näytteli sitä muille suuriruhtinaille, joilla se käwi kädestä käteen.
Sill’aikaa Keisari ja Keisarinna puhutteliwat upseereja ja heidän rouwiaan, joista pari sai suudella Keisarinnan kättä. Keisarilliset henkilöt astuiwat nyt seurueineen waunuihinsa, soittokunta wiritti Keisarihymnin säweleet, Kuopion pataljonan laulukunta yhdistyi niihin, kansa huusi eläköön ja juna lähti liikkeelle. Keisarinna awasi waunun ikkunan ja lähetti wielä kerran wiimeisen ystäwällisen terwehdyksensä soutajille, jotka heiluttiwat nenäliinojaan hywästijätöksi.
--------------------------------------
Lappeenrannassa ollessaan käwiwät Majestetit myöskin tarkastamassa Lappeenrannan reserwikomppanian kasarmia. Aikomuksestaan käydä mainitussa kasarmissa ei H. Majestetinsa ollut mitään maininnut ennen kuin wasta paratin loputtua, jolloin keisarillisten waunujen yht’äkkiä nähtiin kääntywän sille tielle, joka wie pari wirstaa kaupungista olewaan reserwin-kokouspaikkaan. Reserwipojat tämän huomattuaan lähtiwät aika wauhtia juoksemaan kasarmiin ja ehtiwätkin sinne wähäistä ennen kokeitten wierasten tuloa. H. Majestetinsa käwiwät kaikissa huoneuksissa, myöskin kasarmin ylisellä, jonne Keisarinna oli muitten edellä astunut. Siellä Keisari oli taskastanut pari kiwäriä, nähdäksensä oliwatko ne asianmukaisessa kunnossa. Keittohuoneessa Keisari söi kokonaisen lautasellisen päiwälliseksi keitettyä hernerokkaa, sekä ison wiipaleen lihaa, jonka itse leikkasi itselleen.
Kuva: Jakob Indurski
Keisari Aleksanteri III vierailulla Lappeenrannan reservikomppanian leirialueella. (Museovirasto -historian kuvakokoelma)
H.Majestetinsa oliwat olleet sangen tyytywäiset reserwikasarmiin ja siellä wallitsewaan siisteyteen, ihmetellen suuresti, kuinka komppaniaa parin kolmen wiikon kuluessa oli saatu niin hywään kuntoon kuin se paratissa oli osoittanut olewansa.
------------------------
Koko ajan, kuin Majesteetit oliwat Lappeenrannassa, teki wapaehtoinen palokunta wartijatointa erinomaisella menestyksellä. Muutenkin kuuluu järjestys Lappeenrannassa olleen moitteeton. Lähteissään oli H.M. Keisari kiittänyt palokuntaa, lahjoittanut sille 2000 markkaa sekä sen päällikölle hohtokiwillä warustetun sormuksen.
Kuva: Jakob Indurski
Lappeenranta, Aleksanteri III:n vierailu 1885, tapahtumakuva; kunniaportti ja VPK lähellä rautatieasemaa. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
------------------------
Liitämme tähän otteita eräästä kirjeestä, jonka Laatokka on saanut Lappeenrannasta:
Majestetien olo-aika Lappeenrannassa oli juhla, jommoista harwa maamme kaupunki tuskin milloinkaan nähdä saa. Paitsi kunniaporttia oliwat useimmat talot lipuilla ja hawuköynnöksillä koristetut. Puodit ja kapakat oliwat suljetut. Iltasilla oli kaupunki juhlallisesti walaistu lukemattomilla kynttilöillä, lampuilla ja sähköwalolla. Tätä waloa kirkastutti yhtämyötää sinkoilewa, paukahtelewa, rätisewä, moniwärinen ilotulitus. Kansaa oli tuhansittain tulwaillut läheltä ja kaukaa, Pohjanmaalta ja Iisalmelta asti, näkemään rakastettua hallitsija-perhettä. Kansan riemastusta on helpompi mielessä kuwailla kuin sanoilla selittää. Milloin hywänsä waan Majestetit tai Perintöruhtinas ilmestyi kansan näkywiin, kuului tuhansista suista katkeamaton, sydämmestä lähtewä eläköön-huuto, jotta kukin tunsi liikutuksesta sydämmensä sykähtäwän.
------------------
Ja onko kumma, että näin wäsymättä Suomalainen päästi eläköön huutoja, olihan sillä nyt keskuudessaan ”turwamme, toivomme, onnemme tuoja", isänmaan Isä. Majestetit yhtämyötää mitä ystäwällisimmin terwehtivät kansaa. Sanotaan Majestetien lausuneen erinomaisen tyytywäisyytensä Lappeenrannassa oloonsa. Warmaan sen tähden jäiwätkin 7 päiwään asti Lappeenrantaan, waikka oli määrä lähteä sieltä pois jo 6 päiwänä.
-------------------
Keisaripari seurueineen jatkoi junalla matkaansa Helsinkiin.
Venäjän hallitsijaperhe Keisarillisessa palatsissa, Pohjoisesplanadi 1 (=Presidentinlinna) Helsingin vierailun aikana 9.8.1885.
Vasemmalla keisari Aleksanteri III, hänen veljensä suuriruhtinas Sergei Aleksandrovits, keskellä keisarinna Maria Feodorovna, oikealla suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovits ja suuriruhtinatar Elisabeth (Sergein puoliso, o.s. Hessenin prinsessa). Edessä vasemmalla perintöruhtinas Nikolai, hänen veljensä suuriruhtinas Georg ja setänsä suuriruhtinas Paul Aleksandrovits.
(Helsingin kaupunginmuseo)
Teksti fraktuurasta kopioituna Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen Laatokka-lehden numerosta 32: