Laatokka, 11.08.1885, nro 32, s. 1-2
Keisarillisten Majesteettien käynti Suomessa.
Tästä juhlallisesta ja Suomen kansalle niin riemullisesta tapauksesta saamme nyt antaa lukijoillemme lähempiä tietoja. Kerrottawanamme on ensin
Majesteettien käynti Lappeenrannassa.
Heidän Majesteettinsa useain keisarillisen huoneen jäsenten ja monien ylhäisten vieraiden seurassa lähtiwät t. k. 4 p. Pietarista Kronstadt'iin, jossa he astuiwat „Derschawa" laiwaan. K:lo 1/2 2 j. pp. korkeat wieraat, kuljettuansa Uuraan salmen kautta, saapuiwat Wiipuriin, jossa lukuisan lauluköörin laulaessa nousiwat maihin liehuwilla lipuilla ja kunniakaarella koristetulle Turun sillalle. Rannasta H. H. Majesteettinsa lähtiwät ensin venäläiseen, sitten suomalais-ruotsalaisen seurakunnan kirkkoon ja wenäläiseen lyseohon. Kohta sen jälkeen he lähtiwät Lappeenrantaan.
Kuva: Viipurin linna ja Tervaniemen rantaa, näkymä Viipurin kaupunkiin; Turun sillalla (Linnansilta) paviljonki ja sen vieressä koivuilla koristeltu laiva. Kuvattu todennäköisesti 1885, jolloin keisari Aleksanteri III vieraili Viipurissa, Lappeenrannassa ja Helsingissä. Väkeä kerääntynyt sillalle ja keisarille pystytetyn katoksen luo. Linnassa on loiva kate. Sillan toisessa päässä näkyvät Weckroothien talo sekä vanha raatihuone, myöhemmin historiallinen museo, ennen kuin rakennuksiin tehtiin muutostöitä 1890-luvun lopussa. (Lappeenrannan museot - Wiipuri-museo)
Kuva: Jakob Indurski
Keisari Aleksanteri III vierailulla Viipurissa 1885. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Suomen kaartin l:nen komppania ja korkeammat sotapäälliköt sekä kaupungin wiran-omaiset oliwat rautatie-aseman perongilla korkeita wieraita wastassa.
Junan tullessa pataljoonain soittokunnat soittiwat keisari-hymnin. Kenraalikuwernööri kreiwi Heiden esitti Keisarillisille Majesteeteille korkeimmat sotapäälliköt ja kaupungin wiran-omaiset sekä seurakunnan kirkkoherran, joita H. Majesteettinsa puhutteli. H. M. Keisari oli puettuna Suomen kaartin uniformuun. Keisarinna oli waaleanpunaisessa puwussa.
Kuva: Jakob Indurski
Keisari Aleksanteri III seurueineen on saapunut Lappeenrannan vastavalmistuneelle rautatieasemalle 4.8.1885. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Asemahuoneelta Keisarilliset Majesteetit lähtiwät ajaen valkoisella kolmiwaljakolla wenäläiseen kirkkoon. Kaupungin suuhun pystytetyn kunniaportin edessä heitteliwät kansallispukuihin puetut neitoset kukkaisia H. H. Keisarillisten Majesteettiensa eteen. Ystäwällisesti hymyillen ja iloisen näköisinä kiittiwät Majesteetit kansaa suosion osoituksista. Kaikki kadun wierustat oliwat täynnä kansaa, joka innokkaasti huusi eläköön-huutoja Majesteettien ohitse ajaessa.
Kuva: Jakob Indurski
Keisari Aleksanteri III:n hevosrattaat ajureineen Lappeenrannan linnoituksen kasarmin edessä. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Kuva: Jakob Indurski
Lappeenranta, Kirkkokatu, Aleksanteri III:n vierailu, seurue kadulla; keisarille kunnostetun talon edessä. (Lappeenrannan museot - kuva-arkisto)
Iltatapto, johon osaa ottiwat kaikki Suomen sotawäen pataljoonat, alkoi 1/2 8, ja sitä kesti kello 9:ään.
Ylipäällikkönä oli H. Majesteettinsa Keisari.
H. M. Keisarin saawuttua kentälle alkoi hän seurueineen ratsastaa pitkin riwejä. Pataljoonain soittokunnat soittiwat keisarihymniä. Keisari terwehti joukkoja.
Raketeilla annettiin merkki ja 8 kanoonaa laukaistiin. Nyt soittokunnat soittiwat rukouswirren. Kaikki paljastiwat päänsä; keisarillisen pawiljongin ja soittokuntien wäliin asetettu aliupseeri luki Suomenkielellä „Isämeidän" ja „Herran siunauksen".
H. M. Keisari lähti tämän jälkeen pois ja upseerit sekä soittokunnat erosiwat.
Suunnaton kansanpaljous oli taptoa katsomassa, ja aaltoili myöhään asti kaupungin katuja pitkin. Keisarinnan wiehättäwäisyys on herättänyt yleisen ihastuksen.
Talojen seinissä ja katoilla liehuili lippuja, ja illalla koko kaupunki oli juhlallisesti walaistu.
Keisarillisten asunto oli lipuilla ja köynnöksillä koristettu. Sen katolla loisti iso kullattu keisarillinen kruunu. Portaat oliwat punawärisellä matolla peitetyt ja niitten molemmille puolille oli laakeripuita asetettu.
Yleinen parati pidettiin leirikentällä Elok. 5 p. Se alkoi k:lo 11, ja kesti sitä kolmeneljännestuntia. H. M. Keisari oli puettuna Suomen kaartin uniwormuun ja liikkui paraatissa ratsain. Keisarinna ajoi waunuissa H. K. K. Perintöruhtinas, joka niinikään oli Suomen kaartin upseeriunivormussa, marssi kaartin ensimmäisen komppanian riwissä Keisarin ohitse. Paraati onnistui mainiosti. Lappeenrannan reserwikomppania, joka myöskin otti osaa paraatiin, herätti huomiota siihen nähden, ettei sitä ole harjoitettu kuin 17 päiwää. H. M. Keisari kiitti kätellen h. ylh. kenralikuwernööri kreiwi Heideniä ja Suomen sotawäen päällikköä, paroni Ramsayta; kiitti sitten kunkin pataljonan komentajaa erikseen ja sanoi olewansa sangen tyytywäinen paraatiin. Paljon hurraata ja eläköön huutoja! Kansaa lukemattomin määrin läsnä.
Paraatin päätyttyä piti Hänen Majesteettinsa Keisari suuret aamiais-päiwälliset. Ja sen jälkeen lähtiwät Keisarilliset Majesteetit suuren seurueen kanssa huwiretkelle Lauritsalaan. Sieltä kuljettiin pitkin Saimaan kanawaa sen kolmannelle sululle saakka. Kaupunkiin palattiin noin 7 aikaan illalla.
Keisari Aleksanteri III:n huvijahti Saimaan kanavalla Lauritsalassa. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Kuva: Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna vierailulla Saimaan kanavalla. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Tässä tilaisuudessa annettiin H. Majesteetillensa Keisarinna Suuriruhtinattarelle eräs wene, jonka Suomen naiset oliwat päättäneet lahjoittaa H. Majestetilleen, muistoksi Hänen täällä käynnistään. Wene annettiin Hänen palatessaan huwimatkalta Lauritsalasta. Se soudettiin laiwaa wastaan, ja kun päästiin laiwan sivulle, astui Keisarinna siihen. Nyt soudettiin H. Majesteettinsa weneessä rantaan. Rannalla, jonne mene laskettiin, lauloiwat Kuopion pataljonan laulajat useampia lauluja; sittemmin lauloi kormikertainen ylioppilaskwartetti, jota johti lehtori N. Kiljander Sortawalasta.
Peränpitäjänä wenettä esiin soudettaissa oli rouwa Emilie de Pont.
Soutajina oli kahdeksan nuorta naista, itsekukin edustaen Suomen eri maakuntia nimittäin: Uuttamaata Neiti H. Andersin, Warsinais-Suomea: Neiti Ellen von Troil, Satakuntaa: Helmi Stenbäck, Pohjanmaata: Neiti Emmi Cannelin, Lapinmaata: Neiti Anni Junttila, Karjalaa: Neiti Lydia Haaranen, Sawoa: Neiti Alma Ahnger, Hämettä: Neiti Ida Aalberg. Kaikki oliwat he puetut sen maakunnan kansallispukuun, jota he edustiwat. Niin kaunista ja kallista wenettä kuin „Keisarinnan wene" ei suinkaan Saimaa „sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana" ole laineillaan kantanut, yhtä wähän kuin se koskaan ennen lienee nähnyt niin wiehättäwää, nuoruutta ja suloutta uhkuwaa laiwawäkeä kuin tämän weneen soutajakunta.
(Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Kuva: Hjertzell F. A. V.
Kuva: Keisari Aleksanteri III:n vierailu Suomessa, keisarinna Maria Fjodorovnan veneen soutajia. Hanna Andersin, Anni Junttila ja Helmi Stenbäck.
Museovirasto - historian kuvakokoelma)
Kertomus weneestä.
Tämä wene, joka on oikea mestariteos, on tehty Keuruulla käytettyin weneitten mallin mukaan, kuitenkin wähän leweämmäksi ja korkeammaksi kuin ne. Sen pituus on 27 ja leweys 5 jalkaa. Weneen laidat owat hongasta; tuhdot ja kaaripuut tammesta; muu sisustus saarnesta; airot, puoshaat ja lipputangot kuusesta. Airoja on 4 paria, puoshakoja 2 ja lipputankoja 3. Kaikki puuwärkki on lakerattu ja näyttää siis keltaiselta.
Hangat owat niin tehdyt, että niitä woi taittaa alas päin veneen sisäpuolelle sekä taas silmänräpäyksessä paikalleen pystyyn asettaa. Ne owat waskesta ja kullatut.
Etukeulan ulkolaidassa, molemmin puolin, on siewissä, kolmen tuuman korkuisissa, messingistä tehdyissä ja kullatuissa kirjaimissa weneen nimi Saimaa.
Kaikki työ siinä on tehty suurimmalla huolella ja taidolla, jotta itse wene siihen kuuluwine tarwekaluineen näyttää erinomaisen kauniilta ja siewältä.
Weneen pohjaa peittää kaksi isoa ryijyä tummanpunaisissa, waaleankeltaisissa ja tummanwihriäisissä kuoseissa, toinen tummempi toinen waaleampi. Ne owat siwuilta reunustetut nyöreillä, päistä ripsuilla.
Sitä osaa weneestä, joka on aiottu Keisarinnan ja hänen seuralaistensa istuttawaksi peittää ensiksi punaisesta werasta topattu matrassin tapainen tyyny, joka ulottuu myöskin selkälautaa wastaan. Tämän päällä on punaisen, sinisen ja wihriän wärisiin kuoseihin kirjaeltu peite. Sen yli taas on, sillä kohdalla, jossa Keisarinna istuu, erästä taidehikasta karmia wastaan, iso waaleansinisestä silkistä tehty ja leweällä, ruskeanwärisellä, erinomaisen kauniilla pitsillä reunustettu werho, joka on kiinnitetty karmiin Suomen waakunan muotoon tehdyllä, irti-ruuwattawalla laatalla. Werhoon on punaisesta, keltaisesta ja kärpännahan wärisestä silkistä neulottu 25 suuriruhtinaallista kruunua, nekin erinomaisen somaa tekoa.
Weneessä on kolme lippua, kaikki silkistä, nim. etukeulassa Keisarinnan wiirinmuotoinen lippu, keltainen ja sininen, jonka keltaiseen, lähinnä tankoa olewaan osaan keisarillinen kotka on maalattu,
sekä takakeulassa walkoinen lippu sinisellä ristillä (Wenäjän merisotawäen). Keskimmäisessä tangossa on keisarillinen lippu, suurin kaikista; se on yhtäkeltainen, keskellä mustanwärinen kaksoiskotka, mutta sitä ei käytetä muulloin kuin Keisarinnan käskystä ja hänen weneessä istuessaan. —
Päätös nyt kerrotun weneen lahjoittamisesta H. Majestetillensa Keisarinna-Suuriruhtinattarelle tehtiin eräässä pääkaupungin naisten pitämässä kokouksessa menneen maaliskuun 16 p:nä. Siinä walittiin toimikunta, jossa neiti Emilie Bergbom oli puheenjohtajana, pankin tirehtörin rouwa Martta Eneberg rahanhoitajana ja professorin rouwa Jenny Lang sihterinä. Keräyslistoja lähetettiin kaikkialle maaseuduille, ainoastaan naisille, ja mieltymys ja harrastus asiaan oli yleinen. Ennen pitkää oli wähän päälle 7,200 henkeä kaikista kansaluokista kirjoittanut enemmän kuin 6,000 markkaa; suurin summa oli 100 markkaa, pienin 25 penniä.
Weneen rakennustyötä on johtanut insinöri E. Wegelius Helsingissä; warsinaisena rakennusmestarina on ollut laiwanrakentaja F. Fredriksson, syntynyt Pietarsaaressa Pohjanmaalla.
Kustannukset weneestä, sen sisustuksesta, kansallispuvuista, soutajattarien matkasta Lappeenrantaan y. m. owat nousseet kaikkiaan noin 12 ja 13,000 m. vaiheille. Loput rahoista käytetään hengenpelastuslaitoksen hyväksi, pelastusweneitten, rakettilaitosten y. m. s. hankkimiseen.
------------
Sein jälkeen astuiwat H. Majestetinsa kylpylaitoksein saliin. — Siellä antoi kenralikuwernöri H. Majesteteilleen, wiheriälle welin-paperille kultakirjaimilla painettuna sekä ranskankielisellä käännöksellä warustettuna seuraawan Suonion sepittämän runon:
„Kolkk' on Suomi, kallioinen,
wiljaton niin sanotaan,
Yksi wilja kylwäjäänsä
tääll' ei petä kuitenkaan:
Maahamme ken osas kylwää
rakkauden siemenen:
Waiwastaan on aina saanut
sadon satakertaisen.
Kolmas Keisarien polwi
tämän kylwön kylwi jo;
Katsokaa kuin lainehtiipi
laihona nyt kallio:
Joka silmästä, sen näette,
loistaa luja luottamus,
Joka sydämessä palaa
uskollinen rakkaus.
Nyt on suwi suloimmillaan,
Suomi kaikki kukoistaa,
Wapauden paistehessa
maa ja kansa rehoittaa.
Aleksanterien työtä
nyt on aika ihailla,
Siis luo kansan onnellisen
olkaa terwe tultua!"
Tätä runoa jaettiin myöskin Suuriruhtinaille ja muutamille muille henkilöille Keisarin seurueessa.
Heti sen jälkeen kehoitti kenralikuwernöri neiti Aalbergia lausumaan runon sanat Keisarinnalle ja wei hänet, käsiwarressaan taluttaen, Keisariparin eteen, joka istui salin peräseinän kohdalla. Neiti Aalberg kysyi kumartaen: „suwaitseeko Teidän Majestetinne?", johon Keisarinna suosiollisesti wastasi: ”Aiwan mielelläni."
Neiti Aalberg lausui nyt pari kolme askelta taaksepäin astuttuaan tuntehikkaalla tawalla ja erittäin liikutettuna runoelman sanat, jonka loputtua hän, sywästi kumartaen, poistui taaemmaksi, silmät Majesteteihin luotuina.
H. Majestetinsa kuunteliwat tarkkaavaisesti lausumista, jonka aikana sywä hiljaisuus wallitsi tuossa loistawassa seurassa. Kreiwinna Heidenin kautta suwaitsiwat he sittemmin ilmoittaa tyytywäisyytensä tähän lausumiseen, sanoen ”ensikerran kuulleensa Suomen kieltä julkisesti käytettäwän ja olewansa sen kauneuteen ihastuneet”. – Keis. Majesteetit lähtiwät kello 9 illalla kotiinsa, nytkin, niin kuin aina ulkona liikkuessaan, suuren kansajoukon eläköönhuudoilla saatettuina.
Järwellä paloi illan kuluessa neljä suurta kokkoa ja kaupungin talot oliwat, niin kuin edellisenäkin iltana, walaistut.
Elok. 6 p. pidettiin leirissä suurenmoinen manöweri. Se alkoi k:lo 11 aamupäiwällä. Suunnitelma oli seuraawa:
Lappeenrannan kaupungin puolustuksena oli kaksi pataljoonaa jalkawäkeä ja kaksi tykkiä. Tästä saa parin wirstan päässä kaupungista lounaan päin olewa wihollinen, jolla on neljä pataljoonaa jalkawäkeä ja neljä tykkiä, tiedon ja päättää tehdä rynnäkön tuota heikkoa puolustuswäkeä wastaan sekä walloittaa kaupungin. Mutta Lauritsalan luona, neljä wirstaa kaupungista itään päin, oli kolme pataljoonaa jalkawäkeä ja kaksi tykkiä; näillä on tieto wihollisen aikeista ja rientäwät sentähden uhatun kaupungin awuksi. Tämän tietäwät myöskin wiholliset ja noitten eri sotajoukko-osastojen tehtäwänä oli niinmuodoin 1) wihollisten: woittaa kaupungin puolustuswäki ja saada kaupunki walloitetuksi ennen kuin Lauritsalan joukko ehtii awuksi; 2) Lappeenrannan joukon: torjua wihollisen hyökkäystä ja puolustaa asemataan, siksi kuin apuwäki Lauritsalasta ehtii perille, ja 3) Lauritsalan joukon rientää kaupungin suolejukseksi ennen kuin se joutuu wihollisen käsiin.
Wihollisina eli ryntääjinä oliwat Kaartin sekä Uudenmaan, Turun ja Waasan patajonat, jotka oliwat puetut kenttäpukuun, mustiin takkeihin; muut pataljonat (siis Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeenlinan ja Wiipurin) oliwat puolustajoina ja oliwat niinikään mustassa kenttäpuvussa.
Hyökkäys alkoi kanunanlaukauksilla wihollisen puolelta. Yksi pataljona lähestyi pitkin kenttää pitkässä jääkäri-jonossa, joka tuon tuostakin juoksi muutamia kymmeniä askelia eteenpäin kaupungin puolustajia kohti, jotka oliwat asettuneet rautatien-aseman ympäri. Kaksi pataljonaa liikkui eteenpäin metsässä kummallekin puolen kenttää ja neljäs oli reserwinä; tykistö kulki takana. Ratkaisewana hetkenä , kun wiholliset jo oliwat puolustajat woittamaisillaan, ryntäsi Lauritsalan joukko esiin ja karkoitti ynnä puolustajain kanssa wiholliset, joista kaartin pataljona lopulta otettiin wangiksi.
Ampuminen oli koko manöwerin kestäessä hirweä. Kanonien jyske ja kiwärien räiske tuskin hetkeksi taukosi.
H. M. Keisari ja Keisarinna, Suurituhtinaat ja lukuisa seurue katseliwat manöweriä ensin kentän laidalla olewan pawiljongin edustalta. Kun hyökkäys oli tehty ja ryntääjät pawiljongin ohitse kiitäneet, lähtiwät HH. Majestetinsa ulommaksi ja seurasiwat hywän matkaa takaa-ajajia.
HH. Majestetinsa oliwat suuresti tyytywäisiä manöweriin, se kun onnistuikin erinomaisen hywästi. Sekä päälliköt että miehistö saiwat runsaita kiitoksia.
Manöwerin päätyttyä antoiwat HH. Majestetinsa Keisari ja Keisarinna aamiaiset sotapäälliköille.
Elok. 7 p:nä kello 11 lähtiwät Majestetit seurueensa kanssa Lappeenrannasta. Asemahuoneella oli lähtötilaisuudessa paitsi komennuskuntaa sotamiehiä ja ylhäisempiä upseereja rouwineen myöskin wiisi niistä neitosista, jotka oliwat Keisarinnan wenettä soutaneet, nimittäin neidot Ida Aalberg, Emmi Cannelin, Lydia Haaranen, Anni Junttila ja Helmi Stenbäck (muut oliwat jo matkustaneet pois). He oliwat saaneet paikan aiwan erikseen , niin että kun H. Majesteettinsa astuiwat asemasillalle, Keisari heti huomasi neidot ja talutti Keisarinnan heitä kohti. Neiti Aalberg astui nyt askeleen edemmäs ja antoi Keisarinnalle pienen kimpun ruiskukkia, joita oli pistetty erittäin somaan, kultaiseen noin korttelin korkuisee kukanpitimeen. Tämä pidin oli neiti Hilda Wiik’in antaman piitustuksen mukaan tehty ruistähkä-kimpun muotoon, jonka warren ympäri oli kierretty kultainen nauha. Nauhaan oli piirretty sanat:
”Pian haihtuu kukan hennon wieno
kauneus,
Mutta kuihtumaton ain’ on kansan
rakkaus.”
Antaessaan kukkakimpun Keisarinnalle neiti Aalberg lausui edellä mainitut sanat Tanskan kielellä. Keisarinna tarttui neiti Aalberg’in käteen, pudisti sitä lämpimästi ja sanoi tanskaksi:
”Minä kiitän teitä, kiitän kaikesta sydämestäni.”
Sitten tarjoili H. Majesteettinsa kätensä neiti Aalbergin suudeltawaksi ja astui takaisin Keisarin wiereen, joka nyt terwehti neiti A:ta. Keisarinna antoi senjälkeen kukkakimpun suuriruhtinas Alekseille, joka taas näytteli sitä muille suuriruhtinaille, joilla se käwi kädestä käteen.
Sill’aikaa Keisari ja Keisarinna puhutteliwat upseereja ja heidän rouwiaan, joista pari sai suudella Keisarinnan kättä. Keisarilliset henkilöt astuiwat nyt seurueineen waunuihinsa, soittokunta wiritti Keisarihymnin säweleet, Kuopion pataljonan laulukunta yhdistyi niihin, kansa huusi eläköön ja juna lähti liikkeelle. Keisarinna awasi waunun ikkunan ja lähetti wielä kerran wiimeisen ystäwällisen terwehdyksensä soutajille, jotka heiluttiwat nenäliinojaan hywästijätöksi.
--------------------------------------
Lappeenrannassa ollessaan käwiwät Majestetit myöskin tarkastamassa Lappeenrannan reserwikomppanian kasarmia. Aikomuksestaan käydä mainitussa kasarmissa ei H. Majestetinsa ollut mitään maininnut ennen kuin wasta paratin loputtua, jolloin keisarillisten waunujen yht’äkkiä nähtiin kääntywän sille tielle, joka wie pari wirstaa kaupungista olewaan reserwin-kokouspaikkaan. Reserwipojat tämän huomattuaan lähtiwät aika wauhtia juoksemaan kasarmiin ja ehtiwätkin sinne wähäistä ennen kokeitten wierasten tuloa. H. Majestetinsa käwiwät kaikissa huoneuksissa, myöskin kasarmin ylisellä, jonne Keisarinna oli muitten edellä astunut. Siellä Keisari oli taskastanut pari kiwäriä, nähdäksensä oliwatko ne asianmukaisessa kunnossa. Keittohuoneessa Keisari söi kokonaisen lautasellisen päiwälliseksi keitettyä hernerokkaa, sekä ison wiipaleen lihaa, jonka itse leikkasi itselleen.
Kuva: Jakob Indurski
Keisari Aleksanteri III vierailulla Lappeenrannan reservikomppanian leirialueella. (Museovirasto -historian kuvakokoelma)
H.Majestetinsa oliwat olleet sangen tyytywäiset reserwikasarmiin ja siellä wallitsewaan siisteyteen, ihmetellen suuresti, kuinka komppaniaa parin kolmen wiikon kuluessa oli saatu niin hywään kuntoon kuin se paratissa oli osoittanut olewansa.
------------------------
Koko ajan, kuin Majesteetit oliwat Lappeenrannassa, teki wapaehtoinen palokunta wartijatointa erinomaisella menestyksellä. Muutenkin kuuluu järjestys Lappeenrannassa olleen moitteeton. Lähteissään oli H.M. Keisari kiittänyt palokuntaa, lahjoittanut sille 2000 markkaa sekä sen päällikölle hohtokiwillä warustetun sormuksen.
Kuva: Jakob Indurski
Lappeenranta, Aleksanteri III:n vierailu 1885, tapahtumakuva; kunniaportti ja VPK lähellä rautatieasemaa. (Museovirasto - historian kuvakokoelma)
------------------------
Liitämme tähän otteita eräästä kirjeestä, jonka Laatokka on saanut Lappeenrannasta:
Majestetien olo-aika Lappeenrannassa oli juhla, jommoista harwa maamme kaupunki tuskin milloinkaan nähdä saa. Paitsi kunniaporttia oliwat useimmat talot lipuilla ja hawuköynnöksillä koristetut. Puodit ja kapakat oliwat suljetut. Iltasilla oli kaupunki juhlallisesti walaistu lukemattomilla kynttilöillä, lampuilla ja sähköwalolla. Tätä waloa kirkastutti yhtämyötää sinkoilewa, paukahtelewa, rätisewä, moniwärinen ilotulitus. Kansaa oli tuhansittain tulwaillut läheltä ja kaukaa, Pohjanmaalta ja Iisalmelta asti, näkemään rakastettua hallitsija-perhettä. Kansan riemastusta on helpompi mielessä kuwailla kuin sanoilla selittää. Milloin hywänsä waan Majestetit tai Perintöruhtinas ilmestyi kansan näkywiin, kuului tuhansista suista katkeamaton, sydämmestä lähtewä eläköön-huuto, jotta kukin tunsi liikutuksesta sydämmensä sykähtäwän.
------------------
Ja onko kumma, että näin wäsymättä Suomalainen päästi eläköön huutoja, olihan sillä nyt keskuudessaan ”turwamme, toivomme, onnemme tuoja", isänmaan Isä. Majestetit yhtämyötää mitä ystäwällisimmin terwehtivät kansaa. Sanotaan Majestetien lausuneen erinomaisen tyytywäisyytensä Lappeenrannassa oloonsa. Warmaan sen tähden jäiwätkin 7 päiwään asti Lappeenrantaan, waikka oli määrä lähteä sieltä pois jo 6 päiwänä.
-------------------
Keisaripari seurueineen jatkoi junalla matkaansa Helsinkiin.
Kuva: Hjertzell F. A. V.
Venäjän hallitsijaperhe Keisarillisessa palatsissa, Pohjoisesplanadi 1 (=Presidentinlinna) Helsingin vierailun aikana 9.8.1885.
Vasemmalla keisari Aleksanteri III, hänen veljensä suuriruhtinas Sergei Aleksandrovits, keskellä keisarinna Maria Feodorovna, oikealla suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovits ja suuriruhtinatar Elisabeth (Sergein puoliso, o.s. Hessenin prinsessa). Edessä vasemmalla perintöruhtinas Nikolai, hänen veljensä suuriruhtinas Georg ja setänsä suuriruhtinas Paul Aleksandrovits.
(Helsingin kaupunginmuseo)
Teksti fraktuurasta kopioituna Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen Laatokka-lehden numerosta 32:
CC BY 4.0 -lisensoidut kuvat Finna.fi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti