Joulukalenteri 2013 - luukku 1: Vedä verkaa, kudo sarkaa

Kansallispukuammattilaisten ja -harrastajien hyllyistä löytyy mitä mielenkiintoisempia kirjoja, lehtiä ja irtolappusia liittyen kansallispukujen käyttöön, valmistukseen ja historiaan. Osa näistä aarteista pääsee esille tämän vuoden joulukalenterissa muiden aiheiden ohella. Toivottavasti kalenterimme tuo iloa lukijoille samoin kuin se tuo iloa meille tekijöille.

Ja sitten ensimmäisen aiheen kimppuun, johon innostus löytyi vuoden 1926 Kotilieden joulu -lehdestä, jossa kirjoitetaan näin:

Miksi pyörähtelemme kesäisellä nurmella? Miksi tekee mielemme lasten tavoin leikkiä ja ilakoida kuusen ympärillä, miksi joskus keväisin kirmata ja hyppiä sulasta mielihyvästä?

... lienemme vain yksimielisiä vanhojen kauniiden kansanleikkien virkistävistä, koruttomista liikkeistä. Ne eivä vanhene koskaan, niihin ottavat yhtä innokkaasti osaa sekä nuoret että vanhat ja ne on helppo panna käyntiin miltei missä tahansa.

... Esitämme seuraavassa pari leikkiä, jotka sopivat vaikkapa kuusijuhliin

Vuolaiden 'kansanleikkien' kehujen ja vaivattomuuden ylistyksen sanojen saattelemana lehdessä esiteltiin kaksi laululeikkiä sanoineen, nuotteineen ja leikkiohjeineen. Näistä toinen oli Sarka-niminen laululeikki, jonka sanoitus - ainakin osittain - on hyvin tuttu myös nykyään: "Vedä verkaa, kudo sarkaa. Anna syöstävän lentää!"

Kuva: Kotilieden Joulu, 1926

Tästä laulusta löytyy erilaisia sanoituksia eri lähteistä ja Musiikkia oppimaan -kirjassa vuodelta 1968 laulun nimikin on muuttunut veraksi ja sanat menevätkin näin:

VERKA

Hankin lankaa, panen kankaan, luomapuille sen lasken.
Niidet, puomi ja pirta, hei se juoksee kuin virta.

Vedä verkaa, kudo sarkaa, anna syöstävän käydä!
Näinpä vedetään verkaa, näin kudotaan sarkaa.

Vedä verkaa, kudo sarkaa, anna sukkulan lentää!
Näinpä niiden ne huiskaa, hei, kun polkimet luiskaa.

Vedä verkaa, vatvo sarkaa kutomasta kun lakkaat!
Hiki otsasta mehuu, moni sarkaa jo kehuu.

Vierrä verkaa, saarra sarkaa kääri piukalle pinkkaan!
Työ jo valmiiks on tehty, jos on vaivakin nähty.

Käärö aukee, pinkka laukee kangas kaupaksi kulkee.
Niinpä huoli ja hoppu, työ ja vaivakin loppu.

Ja jos tässä kohden mieltä kaihertaa, että miltä tuo laulu kuulostaa laulettuna ja näyttää leikittynä, niin Youtubesta löytyy parikin eri versiota: Aino-näytelmän osana esitettynä ja omana kansantanssiesityksenään. Huomasitko? Taas hiukan eri sanoin.

Ja miten tämä laululeikki sitten liittyy kansallispukuihin? No, sarka ja verka löytyvät kansallispukujen materiaaleista, vaan mitä ne oikeastaan ovat? Kurkataanpa Suomen kansallispuvut -sivuston sanastoon ja Leena Holstin Kansallispuku-kirjan sanastoon:

Sarka 
Vanutettu karstavillakangas, jonka sidos on toimikas tai palttina. Sarkakankaissa on useita erilaisia paksuuksia käytön mukaan ja vanutustavatkin vaihtelevat eri kulttuureissa. Saran nukka syntyy vanuttamalla ja harjaamatta.

Paksu sarka on useimmiten valkoista, lampaanmustaa tai harmahtavaa karstavillatoimikasta. Voimakkaasti vanutettu eli sarkautettu, paksu sarka on karjalaisten ja savolaisten päällysvaatteiden, viittojen, housujen ja röijyjen materiaali. Nykyään sarkautus tehdään pääsääntöisesti pesukoneessa.

Ohuimpia sarkakankaita on värjätty matkimaan verkakankaiden värejä ja niistä on valmistettu juhlavampia vaatekappaleita.


Verka
Hieno nukkapintainen villakangas, jonka sidos on usein palttina. Verka on arvokas ostokangas ja on ollut alun perin muotipukujen materiaali. Kankaan pinta on harjattu ja syntynyt nukka on leikattu. Mitä useampi harjaus- ja leikkauskerta, sitä hienompi verka. Verka on silkinhohtoista ja sen pintanukka on harjattu samaan suuntaan.

Kansanpukujen aikaan musta ja tummansininen verka oli lähinnä miesten vaatteiden ja päähineiden materiaali. Punainen verka on ollut naisten hameiden arvokkain materiaali, mutta hameita on valmistettu myös vihreästä ja mustasta verasta. Keltainen verka puolestaan on ollut hameiden ja viittojen somisteena Karjalassa.

Punaisen verkahameen hinta kansannaisen mittarilla oli sama kuin lehmän eli todella arvokas tuo kaunis hame on aikoinaan ollut.

Leena toteaa tekstissään vielä, että on huomattava, että halvimman veran ja hienoimman saran eroa on joskus vaikea todeta.


Näillä miettein joulukalenterin avasi Sari