Joulukalenteri 2013 - luukku 2: Joko teillä on kansallispuku?

Kysymyksellä "Joko teillä on kansallispuku?" on otsikoitu Kotiliedessä vuonna 1926 julkaistu rouva Mary Ollonqvistin (myöh. Olki) kirjoittama artikkeli.

Artikkelin myötä voi tehdä aikamatkan 1920-luvun Suomeen, jonka itsenäisyyden 10-vuotisjuhlavuosi on vasta edessä. Isänmaallinen ja kansallinen henki on korkealla ja siten myös kansallispukuharrastus on vireää. Kirjoittaja viittaa viisi vuotta aiemmin ilmestyneisiin Professori Sireliuksen "Suomen kansallispukuja" vihkosiin. Vihkosissa julkaistut moniväriset kuvat ja tarvittavat ohjeet 16 kansallispukuun ovat virikkeenä harrastukselle. Ollonqvist mainitsee, että puvut vastaavat ulkonäöltä museoissa olevia esikuviaan, mutta mm. materiaaleja on uudistettu ohuemmiksi ja samalla kevyemmiksi. Ohjeiden tarkkuus on varmasti ollut tuohon aikaan varsin kattava, mutta tämän päivän lukija ja puvun tekijä ehkä kaipaisi jo aavistuksen yksityiskohtaisempia työohjeita.

Artikkelin kuvituksesta voi tehdä monia mielenkiintoisia havaintoja (muistutan, että tulkitsen nyt artikkelia kansallispuvuista kiinnostuneen harrastajan silmin ilman alan tai historian koulutusta). Mielenkiintoinen yksityiskohta on maininta ylioppilaslakista eli sitä ei käytetä enää kansallispuvun kanssa. Tuohon aikaan on kuitenkin käsittääkseni muuten käytetty ylioppilaslakkia kellä sellainen on ollut. Ylioppilaiden kuvasta on vaikea tunnistaa pukuja. Hameen pituus on kuitenkin täyspitkä ja vastannee tuon ajan normaalia hameen pituutta. Raidalllinen hame, valkoinen pusero ja esiliina näyttävät olevan lähes jokaisessa puvussa.  Kun vertaa tätä kuvaa nykyaikaistettujen pukujen kuvaan, huomaa erityisesti hameen lyhentymisen pohjepituiseksi. Ylioppilaiden puvuista voi arvailla, millainen liivin etuosa on, mutta jälkimmäisessä kuvassa näkyy etuosan avartuminen (eli paitaa näkyy todella paljon), mikä tällaisen harrastajan silmissä näyttää säilyneen, kunnes pukuja on aikanaan alettu palauttamaan museoesikuviaan vastaaviksi.

Kuva: Kotiliesi 1926 

Kuva: Kotiliesi 1926. Nykyaikaistetuissa puvuissa on helma lyhentynyt, liivi madaltunut ja mahdollisesti muuttunut liivihameeksi ja esiliinat on unohdettu. Myös huivit puuttuvat tästä kuvasta. Tällaisina puvut taisivat elää 1900-luvulla kunnes helma lyheni vielä lisää 1960-luvulle tultaessa.

Kuva: Kotiliesi 1926. Tämä kuvan puvut on luultavasti valmistettu ennen nykyaikaistusta.

Mielenkiintoinen on artikkeliin liitetty kuva tarkastaja Anni Collanista ätinsä kanssa. Hameet ovat tässäkin kuvassa pitkiä (vrt. ylioppilaskuva). Kuvassa vasemmanpuoleinen puku on tunnistettavissa ns. Vanha Karjalan puvuksi, jota ei lueta "viralliseksi" kansallispuvuksi vaan vapaasti kootuksi. . Veikkaan, että etenkin  oikeanpuoleinen vastannee melko paljonkin esikuviaan ja molemmat ovat selvästi ennen Mary Ollonqvistin mainitsemaa nykyaikaistusta tehtyjä.

Mutta palataanpa näistä luukun kokoajan kuvista tekemistä omista havainnoista Maryn ajatuksiin ja erityisesti mitä hän vastaa kysymykseensä

"Minkä ikäisen ja kokoisen henkilön ja missä tilaisuuksissa sopii kansallispukua käyttää?"

Maryn mukaan ikä, eikä koko rajoita puvun käyttöä: 

"Niinpä ei siis ikä pane mitään rajoituksia kansallisen vaatekerran käyttämiselle, eivät liioin ihmisen ulkonaiset mittasuhteet, sillä yhtä hyvin se sopii hennolle ja solakalle tyttöselle kuin pyylevälle emäntäihmiselle. Värit eivät myöskään tee haittaa, yhtä hyvin vaalea kuin tummaverinenkin löytää itselleen sopivan kansallispukujemme monivivahteisten kankaiden joukosta"

Sen sijaan, missä pukuja sopii käyttää, on Maryn mukaan rajatumpaa. Puvut kuuluvat olemukseltaan maalaisympäristöön ja kaupungissa niitä sopii käyttää vain suurina juhlina, jolloin liput liehuvat ja torvet soivat. Kesäiseen maaseutuympäristöön puvut sopivat Maryn mukaan aina eli jos en ihan väärin tulkitse niin maalla niitä voisi käyttää muulloinkin kuin suurissa juhlissa.

Mielenkiintoinen on artikkelin osuus, jossa Mary kuvailee kansallispuvun käyttöä juhlapukuna ja erityisesti isänmaallisissa ja kansallisissa juhlissa eri maissa. Mielenkiintoa herättävä on Maryn lause on "Meidän läheisille naapureillemme, Viron ja Latvian naisille, jotka eivät vielä kymmenen vuotta sitten saaneet käyttää kansallispukuaan, on tuo puku nyt vapauden päivinä  erityisen rakas." Onko tässä lauseessa taustaa sille, että tänäkin päivänä esimerkiksi Virossa kansallispukuperinne tuntuu jotenkin erityisen virkeältä. 

Artikkeli on ilmestynyt lehdessä kevättalvella, joten kirjoittaja muistuttaa, että nyt on aika kutoa ja ommella ensi kesän juhlapuvut. Mary Ollonqvistin loppuvirke on edelleen yhtä paikkansa pitävä kuin vuonna 1926.

"Täydellinen kansallispuku huiveineen ja koristeineen tulee kyllä kalliimmaksi kuin tavallinen kesäpuku, mutta ken sen itselleen kerran malttaa uhrata, hän omistaa sitten myöskin kauniin kesä- ja juhlapuvun vielä monena tulevanakin kesänä."

P.S: Jos haluat nähdä Vanha Karjalan puvun väreissä, se löytyy esimerkiksi Karjalan Liiton kansallispukupäivän kuvissa

Anoppinsa Kotiliesiä luki Katri