Aarteeni on Kyllikki Mitrosen ja Maija Niemisen Suomalainen myssykirja (Wsoy) vuodelta 1981.
Kirjasta löytyy kattavasti myssyn teon tekniikkaa ja monenlaisia klassisia myssymalleja, mutta tämän blogin lukijoita kiinnostanee kirjan esipuheessa mainittu asia:
"Oman pienen osansa kirjassa muodostavat kansallispukuihin kuuluvat myssyt, joihin ei ole koskaan aikaisemmin julkaistu ohjeita."Kansallispukuihin kuuluvien myssyjen lisäksi kirjassa on muitakin kansanomaisia Suomen Kansallismuseon kokoelmien malleista sovellettuja päähineitä, kuten Lasten virkattu "hörvelömyssy" Virolahdelta (Virolahti A 5258), punainen piippalakki (Pohjanmaa A3064), tupsulakki (Säkylä A 7043) , "sääryslakki, yksipäinen" (Häme A 4171), Sääksmäen myssy (Sääksmäki 1792), tupsullinen raitamyssy (Siikainen A6004), neulottu myssy Turun saaristosta (malli Föreningen Brages dräktmuseum, Helsinki) tai virkattu lippalakki (Pohjanmaa A3065). Lopussa on vielä naisen kangasreunainen pitsilakki (Hiitola A961)
Kansallispukuihin kuuluvien päähineisiin löytyy ohjeet Virolahden kansallispuvun "lankalakkiin" (Virolahti A5257) , Alahärmän miesten kansallispukuun kuuluvaan umpipäiseen varraslakkiin (Siikainen A2583), Säkylän miesten kansallispukuun kuuluvaan kirjovirkattuun Säkylän myssyyn (Säkylä A 2581), Ikaalisten miesten kansallispuvun virkattuun lakkiin (Ikaalinen A2575) ja Seiskarin ja Johanneksen kansallispuvun "hylkeenpyytäjän lakkiin" (Suursaari A2294).
Suomalaisesta myssykirjasta löytyvät mm. näiden Säkylän myssyn (vasemmalla) ja Alahärmän varraslakin (oikealla) valmistusohjeet. |
Rahwaan puku -kirjassa kerrotaan miesten päähineistä ja sieltä löytyy tietoa myös neulelakeista:
Punainen neulelakki on ollut suosittu juhlapäähine 1600-luvun lopulta lähtien Satakunnassa, Hämeessä, Uudellamaalla ja Peräpohjolassa.Arkikäytössä on käytetty lampaanvillanvärisiä myssyjä eli värilliset lakit ovat olleet nimenomaan pyhäpäähineitä. Vartaiden käyttö (oletan tällä viitattavan puikoilla neulomiseen) on yleistynyt 1700-luvulla. Hämeessä tryytylakki on ollut kirkkopäähine vielä 1800-luvun alkupuolella. Uudenkaupungin seudulla nimitys on ollut tiittilakki ja Pomarkussa tiituli ja 1800-luvun puolivälissä niitä on käyttänyt enää vanha kansa eli ilmeisesti miesten päähinemuoti on muuttunut. Karjalassa ja Itä-Suomessa ei ole käytetty näitä läntisiä varraslakkeja (lähde: Rahwaan puku).
Toini Inkeri Kaukosen Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjassa (Wsoy,1985) kerrotaan myös varraslakeista ja virkatuista myssyistä (s. 249)
Kaukosen mukaan varraslakkeja on ollut kolmea tyyppiä: kaksinkertaisia (molemmin puolin käytettäviä),yksinkertaisia reunuksettomia ja yksinkertaisia käännettävällä reunuksella. Myös Kaukonen mainitsee näiden käytön kirkkopäähineenä sekä sen, että huopahatut vähitellen syrjäyttivät ne ja ne ovat jääneet vanhojen miesten päähineiksi.
Kaukosen kirjasta paljastuu myös, että kinnasneulatekniikka on ollut käytössä ennen puikoilla neulomisen yleistymistä.
Ja tonttulakki -otsikkonikin saa lopulta vahvistusta eli muillekin on tullut näistä punaisista lakeista sama mielleyhtymä. Kaukonen nimittäin mainitsee seuraavaa
Kankaasta ommeltuja "tonttulakin" näköisiä piippolakkeja käytettiin Keski-Euroopassa jo keskiajalla.Jos siis varastossanne on sopivan paksuista punaista lankaa ja hallussanne suomalainen myssykirja ennätätte vielä ehkä neuloa jouluksi kansanomaisen lakin. Se päässä kelpaa suunnata jouluna vaikka joulukirkkoon tai päiväkävelylle
Myssyohjeita tutkaili Katri
Tuo Suomalainen Myssykirja on sinänsä pätevä vieläkin vaikka 30 vuotta on tainnut tehdä tepposia. Joissakin ohjeissa mainittuja Kotivillan lankoja on nykyään turha etsiskellä ja siksi mainittujen lankojen eri sävyt jäävät arvailuksi. Lisäksi olen miettinyt, miksei Säkylän tarkistettuun kansallispukuun yhdeksi päähinevaihtoehdoksi ei ole mahtunut Säkylän tupsulakkia. Kirjovirkattu myssy on, vaikka - jos Kansallismuseon opukseen Rahwaan Puku on luottamista ja miksei olisi - kyseinen myssy on Parkanosta. Tutkimattomia olivat Kansallispukuneuvoston tiet ;-)
VastaaPoista