Joulukalenteri 2013 -luukku 7: Verkkopitsi

Yksi kansallispukujen kaunis osa ovat erilaiset pitsit. Kansannaisen päähineissä on ollut toinen toistaan kauniimpia nyplättyjä pitsejä, joista muutamasta on tehty ohjeistus kansallispukukäyttöön. Lisäksi Kymijokilaakson alueella on päähineiden pitsejä valmistettu verkkopitsistä.

Verkkopitsitanu on päähineenä Kymenlaakson (Anjalan) ja Kymin naisten kansallispuvuissa. Kymenlaakson naisen kansallispuvun ohjeistus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1922 Suomen kansallispukuja II -kirjasessa nimellä Kyminlaakson naisenpuku (Anjala) ja siinä on myös ohjeistus, miten tanu pitäisi pukea päähän.

Suomen kansallispukuja II - Kyminlaakson naisen puvun ohjeesta osa

Kuvallinen ohjeistus tanun pukemisesta löytyy myös tuoreemmasta teoksesta eli vuonna 1986 julkaistusta Kymijokilaakson verkkopitsit -kirjasta. Tämä on todella perusteellinen kirja, jossa kerrotaan sekä verkkopitsin historiasta että sen valmistuksesta. Lisäksi kirjassa on useita ohjeita museoista löytyviin verkkopitseihin. Todellinen kirjahyllyn aarre, joka on valitettavan huonosti löydettävissä tällä hetkellä. Itse sen onnistuin löytämään joltain netin antikvariaattisivustolta.

Ella Mussalo, Liisan Avelin: Kymijokilaakson verkkopitsit -kirjan kansikuva

Kirjassa kerrotaan verkkopitsin kansanomaisesta käytöstä Kymijokilaaksossa seuraavaa:

Verkkopitsejä käytettiin erityisesti päähineiden, tanun eli liinalakin ja koppa- eli tykkimyssyn reunassa. Tanujen pitsit olivat enimmäkseen verkkopitsejä. Tanuissa on käytetty myös kangaspuissa kudottua pitsiä (pitsipoimintaa) sekä kirjottua tylliä ja erilaisia kirjottuja harsokankaita. Nappuloitu eli nyplätty pitsi on ollut harvinaisempaa.

...

Verkkopitsiä on käytetty myös tykkimyssyjen etureunassa.

... 

Tykkimyssyä käytettiin pelkästään pyhä- ja juhlapäähineenä.

...
Jonkin verran on valmistettu verkkopitsejä tyynyliinojen päihin. Tyynynpäiden pitsit olivat hieman harvempia ja paksumpia kuin päähineiden pitsit.

Kirjassa on melkeinpä kädestä pitäen opastettu pitsin valmistaminen eri yksityiskohtineen. Materiaaleista kerrotaan, että pohjaverkko on useimmiten museopitseissä kudottu ohuesta, käsinkehrätystä, kerratusta pellavalangasta. Lastana on perimätiedon mukaan käytetty jopa rautalankaa, jotta on saatu aikaiseksi riittävän hienoa, pienisilmäistä verkkoa.

Verkkopitsin valmistusohjeaukeama Kymijokilaakson verkkopitsit -kirjasta

Kuva museoon talletetusta verkkopitsistä ja piirrosohje
sen valmistamiseksi kirjasta Kymijokilaakson verkkopitsit

Pääsin itse opettelemaan verkkopitsin valmistusta keväällä vaatetusartesaaniopintoihini liittyvällä työssäoppimisjaksolla. Pohjaverkko valmistetaan erityisellä verkkopitsineulalla verkon silmiä ohuen sukkapuikon ympärille muodostaen. Tämä vaihe muistuttaa kalaverkon kutomista, mutta käytettävä solmu on erilainen. Pohjaverkko kudotaan usein useammassa kuin yhdessä osassa. Kokeilemassani Kymenlaakson kansallispuvun tanun pitsissä pohja tehtiin kahdessa osassa.

Pohjaverkko ei välttämättä ole tasaisesti pientä silmää, vaan joukkoon tehdään erikoistyötavoilla eri muotoja jo pohjan valmistusvaiheessa. Näillä erikoistyötavoilla on omat nimensä, kuten konu (kolmen kerroksen aikana muodostuva suuri silmä), herasilmä (toisenlainen iso silmä) ja kahden kerroksen aikana muodostuva suursilmänen.

Pohjaverkon kutomisen jälkeen työ pingotetaan alustalle ja aloitetaan kuvioiden ompelu eli korjuttaminen paksummalla puuvillalangalla sekä pohjaverkon kutomiseen käytetyllä pellavalangalla. Korjutuspistoina käytetään etupistoja, ristipistoja ja parsinpistoja. Näitä eri pistoja vaihtelemalla saadaan muodostettua verkolle moninaisia kuvioita. Tässä vaiheessa valmista tuntuu tulevan huimaa vauhtia verraten pohjaverkon kutomiseen. Korjuttamiseen kannattaa käyttää pallopäistä neulaa, jolla on hyvä pujotella lankaa verkkoon.

Ylinnä verkkopitsineula ja alla kolme eri kokoista 'pallopää'-neulaa.
Verkkopitsineulan pituus noin 14 cm.

Viimeiseksi verkkopitsin valmistuksen aikana syntyneet langanpäät päätellään mahdollisimman huomaamattomasti ja pitsi irrotetaan kirjonta-alustastaan. Kuvassa oleva pitsipala on kutistettu kuumahkossa vedessä pesemällä. Pesu on sikälikin tärkeä toimenpide, että valmistuksen aikana sormista tarttuneet (näkymättömätkin) tahrat poistuvat, eivätkä jää kellastuttamaan pitsiä.

Pala verkkopitsiä. Pohjaverkon tiheys 8 silmää/2 cm.
Kutistettu, mutta pohjaverkon kutomisessa syntyneet langanpäät päättelemättä.

Verkkopitsin ihmeellisessä maailmassa seikkaili Sari