Joulukalenteri 2013 - luukku 12: Tunnustuksia nauhoista

Kirjoittajan itselleen valmistama Sysmä-Luhangan puku oli ensimmäistä kertaa päällä helatorstaina 2004 (jos ei muisti tee tepposia). Sittemmin pukuun on valmistunut mm. röijy, silkkimyssy, valkoinen esiliina ja huivi. Mutta onko puku jo valmis?

Tänään on vuorossa tunnustuksia hameen alta. Puvun kuvaus http://www.kansallispuvut.fi/puvut/sysma_np.htm toki sallii sileäneuleiset teollisesti valmistetut sukat. Kuitenkin ahkeralle neulojalle on ehkä lievästi noloa, että sukkalangat ovat nyt odottaneet yli 10 vuotta, että rouva saisi vikkelikuvioiset sukkansa neulottua... Pitäisi näet soveltaa ohje omiin pohkeisiin ja epäilen, että ohjeen lisäykset eivät istu sellaisenaan tämän rouvan pohkeisiin. Mutta ehkäpä ne sukatkin joskus valmistuvat, jos näin julkisesti asian tunnustaa.

Nauhoihin liittyvä tunnustus

Pukuun kuuluu myös kirjavat ristikkonauhat, joilla sukat sidotaan polven alapuolelta. Nauhan esikuva löytyy Kansallismuseosta tunnuksella KM:KE A 4643 Sysmä. 

Ristikkonauhojen materiaali odottamassa. Kuva: K.Koistinen

Ristikkonauhat ovat aavistuksen pidemmällä kuin sukkani, sillä olen aikoinaan hankkinut materiaalit ja tehnyt tekniikkakokeilun (materiaalina muistaakseni Novita Mini -lanka). Tekniikkakokeilu oli hyödyllinen, mutta käytännössä rohkeus siirtyä oikeaan materiaaliin, jonka säikeet pitäisi ensin kerrata, on puuttunut. Samoin tietysti pitäisi näihinkin arvioida mahdollinen pyylevän rouvan kerroin tarvittavaan loimen pituuteen. Mutta eikös hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty.

Tekniikkakokeilu ristikkonauhasta. Kuva: K.Koistinen

Itse tekniikkaan löytyy toki vinkkiä. Kansallispukujen nauhojen tekijän aarre on Viivi Merisalon alunperin 1966 julkaistu kirja Nauhoja (Wsoy). Oman kappaleeni (kolmas painos) olen löytänyt onnekkaasti kirpputorilta ja kaupan päälle sain vielä nauhapirran. Tämä kirja kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, jotka kannattaa pelastaa omaan kirjahyllyyn. Kirjasta löytyy ohjeita pirta- ja lautanauhoihin, viitelöityihin ja ristikkonauhoihin.

Viivi Merisalo, Nauhoja, kolmas painos 1978, Wsoy. Kuva: K.Koistinen

Tekniikkakokeilun ja Merisalon kirjan pohjalta olen nyt mietiskellyt, että ehkäpä noudatan kirjassa annettua vinkkiä ja teen sukkanauhani nypläystyynyä hyödyntäen. Lyhyen nauhan punoo kätevästi käsissäkin, mutta jos nauhaloimi alkaa olla useampia metrejä, lienee syytä hyödyntää kirjan vinkkiä. Ehkäpä jonain päivänä voin sitten puolihuolimattomasti vilauttaa hiukan pohjettakin ja esitellä myös tämän normaalisti piilossa olevan puvun osan.

Kirpparilta pelastettu nauhapirta. Kuva: K.Koistinen

Pirtanauhoja löytyy todella monesta puvusta ja pirtanauhoihin ja vironvöihin on tuo edellä mainittu Merisalon kirja oiva lähdeteos. Ainakin kolmannen painoksen alussa on myös luku kansanomaisista nauhoista ja niiden historiasta.

 Kirjan avulla selvitin myös joulukuun alusta saakka minua vaivanneen arvoituksen eli mikä laite on tässä 1926 Kotilieden kansikuvassa. Merisalon kirjan kuvista löytyi vastaava laite - nauhapuut eli nauhatooli.

Merisalon kirjan avulla selvisi muuten Kotilieden 1926 nro 9 kansikuvassa ollut työväline.
Kyseessä on nauhapuut eli nauhatooli. 

Merisalon kirjan jälkeen nauhakirjarintamalla on ollut hiljaista. Niinpä haluan lopuksi esitellä alunperin vuonna 2010 ilmestyneen Maikki Kariston Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen (Tammi) -kirjan. Kirjan painos on ollut loppu ja sattuvasti luin juuri pari päivää sitten, että kirjasta ilmestyy 12.12.2013 toinen painos.

Kansallispuvuissa ei taida juuri lautanauhoja löytyä, koska siinä vaiheessa kun Suomessa on alettu kerätä kansanomaisia tekstiilejä museoihin (1800-luvun loppupuoli), on pirtanauha ollut yleisin nauhatyyppi.  Sen sijaan muinaispuvuissa lautanauhoja on hyödynnetty monin tavoin mm. kankaiden reunoissa. Alemmassa kuvassa on esimerkki tästä.

Maikki Kariston ensimmäinen Lautanauhakirja. Kuva: K. Koistinen

Lautanauha kankaan reunassa. Kuva otettu Eurassa viikinkylässä
keväällä 2004 sen ajan kameroilla. Kuva: K.Koistinen

Tunnustuksia teki tällä kertaa Katri