Mitkä ovat parhaita pukuja kansantanssiin, eli onko jotain käytännöllisyys näkökulmia? Ja onkohan joku puku suosituin tanssijoiden keskuudessa?
- Tanhuuja -
Oikein hyvää joulukuun alkua sinulle “Tanhuuja”!
Kansantanssi - sehän on erittäin hyvä ja näkyvä käyttötarkoitus kansallispuvulle. Raidan hallituksestakin kansantanssia harrastavat muutamat, joten kyselin apua erityisesti kansantanssin puvustukseen vihkiytyneeltä Laura Hannulalta.
Oikean kokoisessa puvussa on yleensä tarpeeksi tilaa liikkeelle: hameessa on tarpeeksi helmaa pitkiin askeliin, hihoissa tilaa käsien heilutteluun ja housuissa tarpeeksi väljyyttä vaikka ripaskaan. Hyvää pukua ei tarvitse nykiä tai asetella kesken tanssin, siispä etenkin pienillä tytöillä liivihame on erittäin kätevä. Jos pukuun kuuluu hartiahuivi, se kannattaa pukea liivin alle. Voipi olla ihan suotavaa laittaa hakaneulat paidan sisältä huivin läpi liivin olkaimiin pitämään osat paikallaan.
Vauhdikkaan tanssin pyörteissä saattaa myös käydä niin, että fysiikan lait vievät sukkanauhan, vyölliset tai puukon tupestaan (KÄÄK!). Näiden pysyvyys kannattaa ainakin varmistaa kunnon kiinnityksellä tai jättää tanssin ajaksi sivuun. Käytännön syistä monet karttavat suuria päähineitä, mutta ainakin tanu, tykkimyssy ja pienemmät hunnut pysyvät menossa mukana oikein hyvin. Tässä suosittelen, että jos oman ikäkauden mukaista oikeaa päähinettä ei ole tai sitä ei voi tanssin pyörteissä pitää niin ei laitettaisi silkkinauhoja aikuisille naisille. (Ellei se ole dramaturginen tehokeino!)
Kansantanssi on erinomainen liikuntamuoto, joten hikihän siinä tulee. Pukuhuollon kannalta helpointa on, jos paita on helposti pestävä, kirjonnat irrotettavia tai värinpitävyys testattua. Tanhureissuilla voi olla tarvetta varapaidalle, joten ehkä helposti valmistettava paita voisi olla yksi hyvän “tanhukansallispuvun” valintakriteeri? Etenkin ulkomaan reissuilla kuulemma helpottaa, jos pukuun ei kuulu ihan hirveän montaa erillistä osaa. Hametta säästää kunnollinen alushame ja hyvä tuuletus aina käytön jälkeen.
Erittäin mielenkiintoista on myös ajatella, millaista viestiä kansallispuvun käyttäminen tanssitilanteessa katsojalle kertoo. Laura vinkkasi minulle mielenkiintoisen Bo Lönnqvistin artikkelin “Kansantanssi ja puvut” (Kirjassa Suomalainen kansantanssi, toim. Päivyt Niemeläinen, Otava 1983). Hätkähdyttävää on, ettei kansantanssilla ja kansallispuvulla ole sen kummempaa yhteyttä kuin 150 vuotta kestänyt perinne; “esiintymistyyli, jota olisi vaikea murtaa”. Tiesitkö, että kansantanssia esitettiin ensimmäistä kertaa Suomen Taiteilijaseuran vuosijuhlassa 5.2.1866?
Kysyit, että onko jokin puku erityisen suosittu tanssijoiden keskuudessa. Sanoisin, että yleisiä ovat ne jotka ovat saatavuuden ja tunnettuuden takia olleet muutenkin yleisiä, erityisesti Helmi Vuorelman puoliteolliset puvut.
Jos pitäisi näillä vaatimuksilla heittää esimerkkejä erityisen hyvistä “tanhukansallispuvuista” niin sanoisin esimerkiksi Punkalaidun (liivihame, yksinkertainen paita, kuvioraitainen essu ei rypisty niin helposti) tai Seiskari (ylispaita ja hankkipaita, tarkistamaton ilman essua). Miesten puvuista Valkeala ja Johannes ovat kivoja peruspukuja - ja Johanneksen puvun ohut villapipo voi kesällä tuntua jopa viilentävältä!
 |
| Turkulaisia kansantanssijoita Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 2014 Punkalaitumen kansallispuvuissa. Kuva Pia Ala-Äijälä |
Jäikö aihe vielä kutkuttamaan? Kansantanssin puvustukseen keskittyvällä kurssilla ensi helmikuussa puhutaan myös kansallispuvuista.
Tasatahtiin polkaten
Tyyni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti