Millainen puku on sopivan kokoinen?
- Puntar -
Hyvä Puntar,
Kiitos erittäin oleellisesta kysymyksestäsi! Koska meillä on erimallisia pukuja, on vaikeaa vastata tyhjentävästi, mutta yritän ainakin luetella joitain oleellisia asioita. Uusissa tutkituissa ja tarkistetuissa puvuissa kerrotaan ohjeissa - mikäli ne ovat hyvät - miten puvun tulee istua kantajansa päällä. Monissa tapauksissa sellaisia ei ole käytettävissä.
Kaikki lähtee vyötäröstä. Ensin on löydettävä vyötärön paikka ja sehän on lonkkaluun ja alimman kylkiluun välissä, yleensä n. puolessa välissä. Se on pehmeä kohta, jota pystyy puristamaan kasaan. Siihen kohtaan sidotaan vyötäröhame ja vyötärökaitaleen tulisi olla vaakasuorassa. Silloin läntisen puvun hameen tulisi ulottua n. 15 cm päähän maasta kengät jalassa ja karjalaisen hameen 15 - 20 cm päähän maasta. Minusta kuitenkin hameen pituutta oleellisempaa on se hameen yläpää, että se asettuu riittävän ylös.
Miesten housujen vyötärö asettuu housun mallista riippuen vyötärölle tai vähän sen alapuolelle.
 |
| Hameen paikka on vyötäröllä. Vaikka liivin helma ulottuisi vyötärölle asti, liivin kapein kohta on heti vyötärön yläpuolella. Liivit ovat kiinteitä. Huomaa myös liivien hyvin erilaiset pääntiet, jotka ovat pukukohtaisia. Nämä kaikki ovat läntisiä pukuja. Kuva: Soja Murto |
Paidoissa on kansanomaisesti väljyyttä yleensä n. 20 - 30 cm verrattuna rinnanympärykseen. Hihan pituudet vaihtelevat pukukohtaisesti, joten siihen on vaikea sanoa mitään yksiselitteistä ohjetta.
Liivi on aina vartalonmyötäinen. Sen ei kuulu lepatella ihmisen ympärillä, oli sitten kyse nyöritetystä korsettimaisesta liivistä, tankkimallisesta karjalaisliivistä tai jostain muusta. Eteläsavolaiset A-linjaiset, pitkät liivit (esim. Lappee, Taipalsaari jne.) ovat väljänmallisia rintojen ja körttien alapuolelta, mutta niissäkin yläosa on kiinteä seuraten kauniisti vartalon muotoa. Liivien pituudet vaihtelevat huomattavasti pukukohtaisesti, mutta liivin kapein kohta kuuluu hitusen vyötärön yläpuolelle, mikäli liivi ulottuu vyötärölle asti. Tällöin hame mahtuu liivin helman alle ja nostamaan sen helmaa. Kansanomaisessa kaavoituksessa ei yleensä ole pystymuotolaskoksia, vaan usein liiviin muodostuu tai tehdään vaakasuora laskos körttien juuresta eteen kiinnityksen alakohtaan. Nyöritettävässä liivissä etureunojen väliin jäävä tila riippuu mallista, mutta 7 cm alkaa olla jo aika äärimmäinen väli.
 |
| Karjalaiset tankkiliivit asettuvat yksinkertaisen kaavansa vuoksi usein vähän takapainoitteisesti päälle. Hakasen paikka on vyötärön yläpuolella, rintojen alla. Liian alhaalla oleva hakanen muodostaa liivin etureunoihin pussin. Kuva: Susanna Mattheiszen |
Röijyt, viitat, kostulit ja muut päällysvaatteet istuvat eri tavoin riippuen mallista, mutta liian suuria nekään eivät saa olla. Muuten niiden hienot yksityiskohdat katoavat muodottomuuteen.
Huomaan aika usein, että etenkin tarkistamattomissa liiveissä, jotka on tehty ompelemalla etukappaleet pussiksi erikseen ja takakappale omakseen ja käännetty, ja joissa täten on aika kätevä koon muuntelemisen mahdollisuus yhdellä ompeleella, on liian pitkät olkaimet. Jos liivin olkain pääsee luiskahtamaan olalta, se on ehdottomasti liian pitkä. Kun liivin olkainta pidennetään, liivin rinnan kohta putoaa rinnan alle ja samoin se kapein kohta vyötärön alapuolelle. Usein istuvuus paranee huomattavasti ihan sillä, että olkaimista lyhennetään niin paljon, että liivi asettuu oikealle kohdalleen. Olen nähnyt olkaimista poistettavan reippaasti yli 10 cm ja liivin muodon kohenevan silmissä.
 |
| Tässä kuvaparissa kummassakin kuvassa on sama puku ja sama käyttäjä. Oikeanpuoleiseen hame, esiliina ja tasku on kiinnitetty vyötärölle ja hameen alla on alushame. Liivin olkamia on lyhennetty ja leveydestä pienennetty. Päänauha on oikealla kohdallaan edestä hiusrajassa, takaa hiusten päällä niskassa. Paita on edelleen turhan iso. Kuvat: Soja Murto, muokkaus: Jenni Koskinen |
 |
| Tässä kuvaparissa on sama puku, mutta eri käyttäjä. Tämän liivin etureunojen kuuluu ulottua vastakkain tai ainakin lähes vastakkain. Huomaa sivuihin muodostuvat poikittaiset laskokset. Oikeanpuoleisessa kuvassa puku on käyttäjälle sopiva. Hame ja esiliina on kiinnitetty vyötärölle, paita ja esiliina on silitetty. Kummallakin on ikänsä mukainen päähine, mutta vasemmanpuoleisen neitokaisen nauha on puettu hiuspantamaisesti päälaelle ja sidottu taakse hiusten alle. Sen kuuluisi olla hiusten päällä, edestä hiusrajassa, takaa niskassa. Vasemmanpuoleinen kuva: Soja Murto, oikeanpuoleinen kuva: Jarkko Lempiäinen, muokkaus Jenni Koskinen |
Muistuttelen vielä alushameen tärkeydestä. Alushame on samanmuotoinen kuin päällyshame ja sen tehtävä on levittää lantiota. Leveän lantion yläpuolella siro liivi tuo vyötärön näkyviin. Kansanomainen kauneusihanne ei ole pötkylä, vaan rehevä ja muodokas. Myös esikuvien aikaan se tehtiin vaatteilla.
Vartalomme muuttuvat eri elämäntilanteissa ja ikääntyessämme. Kansallispuku kestää yleensä pienet vartalon muodon vaihtelut ja on ymmärrettävää, että välillä liivi on kireämpi kuin jonain toisena vuonna. Pikaniksi hätätilanteisiin on jättää rintaliivit kiinteän liivin alta pois, silloin rinnat mahtuvat litistymään ja liivi saattaakin mahtua ihan kauniisti. Jos hameen halkio jää vähän auki, se piiloutuu kätevästi useimpien esiliinojen alle. Joskus on kuitenkin paikallaan muokata pukuaan tai hankkia uusia osia. Kansallispuku on kuitenkin juhlapuku ja emmehän me kai käytä muitakaan vääränkokoisia juhlavaatteita.
Vyötäröään etsiskellen
Tyyni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti